Kuukausi: lokakuu 2014

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet

Kehittämistyötä ja uusia tuulia

Eilen olin Hämeenlinnassa, jossa mietimme Jari Harvion ja muutaman kollegan kanssa miten Picamentoria voisi hioa paremmaksi ja kehittää. Palvelu toimii toki varsin hyvin iPadillä ja kirjautumaan pääsee esim. Google tai Facebook-tunnuksilla. Nopsat ohjeet löytyy täältä alla olevalta videolta.

Palveluun voi kuka tahansa julkaista kuva tai videomateriaalia, jota voidaan hyödyntää oppimisen tukena. Oman videon tai animaation tekeminen on hauskaa ja jos jonkin asian tai ilmiön saa esittää visuaalisesti voidaan hyödyntää erilaisia oppimistyylejä lähes rajattomasti. Opettajat toimivat töiden julkaisun moderaattoreina. Lisää infoa löytyy Facebook-sivuilta.

Hankkeella on vielä sen verran pelimerkkejä, että erilaisia kehittämistoiveita ja ideoita otetaan mielellään vastaan. Niitä voi laittaa allekirjoittaneelle tai Hämeenlinnan opetusteknologiapäällikölle Jari Harviolle.

Toki päivän aikana oli muutakin mielenkiintoista. Hämeenlinnan Verkkotyöpöytä Airo vaikutti todella hyvältä. Katsoimme hieman myös Sharepointin käyttöä Ops-työkaluna ja hienosti näytti taipuvan tarkoitukseen. Pahoin pelkään, että  monessa kunnassa tämä hieno työkalu lojuu täysin käyttämättömänä.

Tämä päivä jatkui hyvin TVT-henkisissä meiningeissä. Meillä oli ensimmäinen ICT-ohjaajien kokous. Kuten moni muukin kunta saimme valtiolta rahaa TVT-käytänteiden tukemiseen kouluissa ja vajaa parikymmentä innokasta pioneeriä tuli valituksi. Rooli on Vantaan vuosilta varsin tuttu, jossa sain toimia alueellisena verkkopedagogiikan tukihenkilönä kaksi ja puoli vuotta. Voin sanoa, että meillä on hyvä ja monipuolinen jengi kasassa. Paljon hyvää keskustelua ja ideoiden kanssa jammailua käytiin.

Näillä eväillä on mukava jatkaa kohtia joulua.

Ps: Joulukuussa olen mukana esittelemässä Picamentoria Virtuaaliopetuksen päivillä 8.-9. päivä Messukeskuksessa. Lisää infoa lähempänä tapahtumaa Picamentorin Facebook-sivuilta.

Syyslomalaisen mietteitä OPS 2016:sta, hyvistä käytänteistä ja tutkivasta oppimisesta

Syksy on pitkällä ja syyslomankin loppu lähenee. Tänään kirjoitan enemmän pedagogisesta näkökulmasta. Uusi OPS 2016 häämöttää jo melko lähellä koulujemme tulevaisuudessa. Se tarjoaa loistavan mahdollisuuden avata näköaloja omasta työstä ja toimivista käytänteistä. Tosi tärkeää on tukea jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien työssä. Se varmasti auttaa myös työssä jaksamisessa.

Paljon mielenkiintoisia juttuja on liittynyt alkaneeseen lukukauteen ja etenkin pariin viime viikkoon. Meille järjestettiin Veso-koulutus 11. lokakuuta, jonka mielenkiintoisinta antia allekirjoittaneelle oli ITEC-hankkeen esittely. Hankeesta tietoa löytyy sivulta http://www.oppimaisema.fi.

Omassa koulussa Myllytullissa Oulussa pidettiin vajaa pari viikkoa sitten puolikas Veso, jossa alusteltiin tulevaa OPS-työtä arvoista ja käytänteistä keskustelemalla. Seuraavana päivänä 16.lokakuuta osallistuin dosentti Hannele Cantellin vetämään OPS2016 koulutukseen Madetojan salissa. Koulutuksen alussa Cantell kävi läpi lyhyesti tulevan OPS:in kehityksen eri vaiheita ja tuntijakokeskustelua. Varsin nopeasti edettiin esimerkkitapauksiin ja keskusteluihin ryhmissä.

Cantellin puheessa Kauniaisten Kasavuoren koulu mainittiin useasti ja syystä, sillä koululla on monia toimivia käytänteitä. Kasavuori tuli Vantaan vuosieni aikana varsin tutuksi monenlaisen yhteistyön merkeissä. Tästä oli todella mukava keskustella myös Cantellin kanssa. Monia näistä käytänteistä myös Kilterin kouluun Myyrmäessä otettiin käyttöön. Toki hieman muunneltuina, koska jokainen koulu ja yhteisö on erilainen eikä simppeli päälle liimaaminen toimi. En kuitenkaan aio keskittyä näihin vaikka ne mielenkiintoisia ja toimivia ovatkin, koska jokainen asiasta kiinnostunut voi lukea esittelyt  linkistä. http://kasavuori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=82

Cantellin esitellessä yksi esimerkkitapaus tuntui todella tutulta, sillä toteutin Vantaalla kuuden vuoden ajan samanlaista tutkivan oppimisen kehää yhdellä kurssilla. Siitä sainkin kipinän katsoa menneeseen, koska näyttäisi että tällaisiin käytänteisiin suuntaudutaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Käytin tutkivan oppimisen kehää kasiluokan ympäristökurssin opetuksessa. Kilterissä   lukuvuosi jaetaan viiteen jaksoon ja siksi jokaisessa jaksossa on noin seitsemän viikkoa aikaa kurssin suorittamiseen. Osana fysiikan ja kemian opetussuunnitelmaa on ympäristökurssi. Koin kurssin vetämisen frontaaliopetuspainotteisesti raskaaksi ja päätin kokeilla tutkivaa oppimista ympäristöasioiden käsittelyssä. Vuosien varrella oma tyyli jalostui ja oikeanlainen sapluuna löytyi pääasiassa omien kokemusten ja oppilaiden palautteen perusteella. Lisäideoita ja mausteita projektityöhön sain kollegoilta ja monista koulutuksista. Kyseinen työskentelytapa ei sovi kaikkiin oppiaineisiin tai kursseihin, mutta joissakin tapauksissa se istuu täydellisesti.

 

Seuraavaksi prosessin kuvaus päävaiheittain.

1.Aluksi kuten ennen urheilusuoritusta tarvitaan jonkinlainen alkulämmittely.

Alkuun tehdään käsitekartta, jota opettaja voi taululla alustaa ja joka voidaan saattaa alkuun yhdessä. Kun homma alkaa rullaamaan oppilaat täydentävät omia käsitekarttoja omilla jutuillaan.

Käydään hieman yhdessä läpi millaisia sanoja käsitekarttaan ilmestyi.

2.Tämän jälkeen otetaan hieman lisämausteita käyttöön.

Oppilaat tykkäsivät todella paljon valokuva-assosisaatiotehtävästä, jossa näytän heille viisitoista ympäristöaiheeseen liittyvää kuvaa ja he kirjoittavat paperille mitä kuva heidän mielestään esittää ja miten se liittyy ympäristöasioihin. Esim: jääkarhu->jäätiköiden sulaminen->ilmastonmuutos->fossiiliset polttoaineet.

Assosiaatiotehtävän sanat sijoitetaan käsikarttaan joka tehtiin aiemmin.

Kuvien kanssa voidaan tehdä useita kierroksia, jolloin saadaan hyvällä temmolla pidettyä aivot valppaana. Hyvin toimiva ensimmäinen kierros on kuin muistipeli. jossa vasta kaikki kuvat nähtyään oppilas kirjoittaa niistä listan.

Kuvat toimivat hyvänä keskustelun virittelijänä ja oppilaat kertovat mielellään assosisaatioistaan ja mitä asiasta jo tietävät.

3.Tämän jälkeen tutustutaan tarkemmin tulevaan projektiin ja sen eri vaiheisiin.

Yleensä esittelen tutkivan oppimisen kehän eri vaiheet yksitellen ja esimerkkejä käyttäen. Vertaan työtä tutkivan journalistin työhön, jossa monia eri tietolähteitä tarvitaan ja dokumentointi on useasti myös visuaalista.

Alla Tutkivan oppimisen malli (Hakkarainen, Lonka, Lipponen & Raami, 1999).

 

Kuva sivulta  http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/tutkivaoppiminenmain.html

Laajemmin ja syvällisemmin aiheesta ”Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen” (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 1999) sekä oppaassa ”Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä” (Hakkarainen et al., 1999).

4. Tutkittava aihe täytyy valita ja jotta aiheesta voitaisiin saada mahdollisimman paljon omia havaintoja sen tulee käsitellä jotakin oman lähiympäristön asiaa. Projektin tehtävänä on yleensä selvittää yksi tai kaksi pääkysymystä mihin halutaan saada vastaus. Kysymykset täytyy rajata hyvin, koska aikaa on rajoitetusti ja tässä monet oppilaat tarvitsevat tukea.

5. Sitten tehdään suunnitelma siitä miten edetään ja miten työnjako tehdään. Oppilaat selostavat asian opettajalle ennen varsinaista aiheeseen sukeltamista. Suunnitelmaa voidaan tarkentaa tai muuttaa opettajan kommenttien perusteella.

6. Mikäli lisää taustatietoa ennen varsinaista kenttätyötä tarvitaan mennään sitä hakemaan netistä tai lähikirjastosta. Joskus sitä saadaan henkilökuntaa haastattelemalla.Jos taustatietoa ei tarvita paljoa voidaan edetä varsinaiseen kenttätyöhön. Oppilaat saattavat tehdä esimerkiksi videon koulun kierrätyksestä ja jätehuollosta.

7. Projektin anti tiivistetään esiteltävään muotoon. Power Point on ollut suosituin formaatti. Jotkut ryhmät ovat tehneet häikäisevän hienoja videoita aiheesta. Jotkut esitysten julkaisut ovat olleet kartongista ja paperista väsättyjä julisteita. Varsin toimiva formaatti sekin.

Esitysten päätteeksi olen halunnut kuulla oppilaiden palautetta annetusta esityksestä. Mistä pidit? Mistä olisit halunnut kuulla lisää?

8. Lopuksi olemme katsoneet uudelleen assosiaatiokuvat ja listausten kera.

Olemme myös tehneet uudet käsitekartat ja huomanneet miten paljon uusia asioita olemme oppineet.

Tämä viimeinen koonti antaa vielä yhden mahdollisuuden korjata mahdollisia väärinymmärryksiä.

 

Menetelmä ei ole aina helppo, koska toisinaan eri ryhmien työskentelytahti ja delegoimiskyvyt eroavat niin paljon toisistaan. Lukujärjestyksessä tuplatunnit ovat ihan ehdottomia. Yleisesti pidän tunnin alussa lyhyen sanallisen raportointikierroksen, jossa jokaisesta ryhmästä yksi jäsen kommentoi ryhmän työskentelyvaihetta ja mahdollisia vastaan tulleita hyviä ja hankalia juttuja. Näin kaikki saavat kuulla projektin mittaan kuulumisia. Tätä voi toteuttaa sähköisessä oppimisympäristössä myös oppimispäiväkirjan muodossa esim. blogina.

Pientä kaaosta tulee sietää ja varsinkin alussa voi olla käynnistymisvaikeuksia, koska työskentelytapa on monille uusi. Kuitenkin pääsääntöisesti kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia ja palaute oppilailta myönteistä. Olen sitä mieltä että olemme menossa oikeaan suuntaan uuden OPSin kanssa. Näen että nykyinen tietoyhteiskunnassa selviytyminen edellyttää kasvamassa määrin oppilaan aktivoimista tiedon etsijäksi, prosessoijaksi ja julkaisijaksi.