Syyslomalaisen mietteitä OPS 2016:sta, hyvistä käytänteistä ja tutkivasta oppimisesta

Syksy on pitkällä ja syyslomankin loppu lähenee. Tänään kirjoitan enemmän pedagogisesta näkökulmasta. Uusi OPS 2016 häämöttää jo melko lähellä koulujemme tulevaisuudessa. Se tarjoaa loistavan mahdollisuuden avata näköaloja omasta työstä ja toimivista käytänteistä. Tosi tärkeää on tukea jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien työssä. Se varmasti auttaa myös työssä jaksamisessa.

Paljon mielenkiintoisia juttuja on liittynyt alkaneeseen lukukauteen ja etenkin pariin viime viikkoon. Meille järjestettiin Veso-koulutus 11. lokakuuta, jonka mielenkiintoisinta antia allekirjoittaneelle oli ITEC-hankkeen esittely. Hankeesta tietoa löytyy sivulta http://www.oppimaisema.fi.

Omassa koulussa Myllytullissa Oulussa pidettiin vajaa pari viikkoa sitten puolikas Veso, jossa alusteltiin tulevaa OPS-työtä arvoista ja käytänteistä keskustelemalla. Seuraavana päivänä 16.lokakuuta osallistuin dosentti Hannele Cantellin vetämään OPS2016 koulutukseen Madetojan salissa. Koulutuksen alussa Cantell kävi läpi lyhyesti tulevan OPS:in kehityksen eri vaiheita ja tuntijakokeskustelua. Varsin nopeasti edettiin esimerkkitapauksiin ja keskusteluihin ryhmissä.

Cantellin puheessa Kauniaisten Kasavuoren koulu mainittiin useasti ja syystä, sillä koululla on monia toimivia käytänteitä. Kasavuori tuli Vantaan vuosieni aikana varsin tutuksi monenlaisen yhteistyön merkeissä. Tästä oli todella mukava keskustella myös Cantellin kanssa. Monia näistä käytänteistä myös Kilterin kouluun Myyrmäessä otettiin käyttöön. Toki hieman muunneltuina, koska jokainen koulu ja yhteisö on erilainen eikä simppeli päälle liimaaminen toimi. En kuitenkaan aio keskittyä näihin vaikka ne mielenkiintoisia ja toimivia ovatkin, koska jokainen asiasta kiinnostunut voi lukea esittelyt  linkistä. http://kasavuori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=82

Cantellin esitellessä yksi esimerkkitapaus tuntui todella tutulta, sillä toteutin Vantaalla kuuden vuoden ajan samanlaista tutkivan oppimisen kehää yhdellä kurssilla. Siitä sainkin kipinän katsoa menneeseen, koska näyttäisi että tällaisiin käytänteisiin suuntaudutaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Käytin tutkivan oppimisen kehää kasiluokan ympäristökurssin opetuksessa. Kilterissä   lukuvuosi jaetaan viiteen jaksoon ja siksi jokaisessa jaksossa on noin seitsemän viikkoa aikaa kurssin suorittamiseen. Osana fysiikan ja kemian opetussuunnitelmaa on ympäristökurssi. Koin kurssin vetämisen frontaaliopetuspainotteisesti raskaaksi ja päätin kokeilla tutkivaa oppimista ympäristöasioiden käsittelyssä. Vuosien varrella oma tyyli jalostui ja oikeanlainen sapluuna löytyi pääasiassa omien kokemusten ja oppilaiden palautteen perusteella. Lisäideoita ja mausteita projektityöhön sain kollegoilta ja monista koulutuksista. Kyseinen työskentelytapa ei sovi kaikkiin oppiaineisiin tai kursseihin, mutta joissakin tapauksissa se istuu täydellisesti.

 

Seuraavaksi prosessin kuvaus päävaiheittain.

1.Aluksi kuten ennen urheilusuoritusta tarvitaan jonkinlainen alkulämmittely.

Alkuun tehdään käsitekartta, jota opettaja voi taululla alustaa ja joka voidaan saattaa alkuun yhdessä. Kun homma alkaa rullaamaan oppilaat täydentävät omia käsitekarttoja omilla jutuillaan.

Käydään hieman yhdessä läpi millaisia sanoja käsitekarttaan ilmestyi.

2.Tämän jälkeen otetaan hieman lisämausteita käyttöön.

Oppilaat tykkäsivät todella paljon valokuva-assosisaatiotehtävästä, jossa näytän heille viisitoista ympäristöaiheeseen liittyvää kuvaa ja he kirjoittavat paperille mitä kuva heidän mielestään esittää ja miten se liittyy ympäristöasioihin. Esim: jääkarhu->jäätiköiden sulaminen->ilmastonmuutos->fossiiliset polttoaineet.

Assosiaatiotehtävän sanat sijoitetaan käsikarttaan joka tehtiin aiemmin.

Kuvien kanssa voidaan tehdä useita kierroksia, jolloin saadaan hyvällä temmolla pidettyä aivot valppaana. Hyvin toimiva ensimmäinen kierros on kuin muistipeli. jossa vasta kaikki kuvat nähtyään oppilas kirjoittaa niistä listan.

Kuvat toimivat hyvänä keskustelun virittelijänä ja oppilaat kertovat mielellään assosisaatioistaan ja mitä asiasta jo tietävät.

3.Tämän jälkeen tutustutaan tarkemmin tulevaan projektiin ja sen eri vaiheisiin.

Yleensä esittelen tutkivan oppimisen kehän eri vaiheet yksitellen ja esimerkkejä käyttäen. Vertaan työtä tutkivan journalistin työhön, jossa monia eri tietolähteitä tarvitaan ja dokumentointi on useasti myös visuaalista.

Alla Tutkivan oppimisen malli (Hakkarainen, Lonka, Lipponen & Raami, 1999).

 

Kuva sivulta  http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/tutkivaoppiminenmain.html

Laajemmin ja syvällisemmin aiheesta ”Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen” (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 1999) sekä oppaassa ”Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä” (Hakkarainen et al., 1999).

4. Tutkittava aihe täytyy valita ja jotta aiheesta voitaisiin saada mahdollisimman paljon omia havaintoja sen tulee käsitellä jotakin oman lähiympäristön asiaa. Projektin tehtävänä on yleensä selvittää yksi tai kaksi pääkysymystä mihin halutaan saada vastaus. Kysymykset täytyy rajata hyvin, koska aikaa on rajoitetusti ja tässä monet oppilaat tarvitsevat tukea.

5. Sitten tehdään suunnitelma siitä miten edetään ja miten työnjako tehdään. Oppilaat selostavat asian opettajalle ennen varsinaista aiheeseen sukeltamista. Suunnitelmaa voidaan tarkentaa tai muuttaa opettajan kommenttien perusteella.

6. Mikäli lisää taustatietoa ennen varsinaista kenttätyötä tarvitaan mennään sitä hakemaan netistä tai lähikirjastosta. Joskus sitä saadaan henkilökuntaa haastattelemalla.Jos taustatietoa ei tarvita paljoa voidaan edetä varsinaiseen kenttätyöhön. Oppilaat saattavat tehdä esimerkiksi videon koulun kierrätyksestä ja jätehuollosta.

7. Projektin anti tiivistetään esiteltävään muotoon. Power Point on ollut suosituin formaatti. Jotkut ryhmät ovat tehneet häikäisevän hienoja videoita aiheesta. Jotkut esitysten julkaisut ovat olleet kartongista ja paperista väsättyjä julisteita. Varsin toimiva formaatti sekin.

Esitysten päätteeksi olen halunnut kuulla oppilaiden palautetta annetusta esityksestä. Mistä pidit? Mistä olisit halunnut kuulla lisää?

8. Lopuksi olemme katsoneet uudelleen assosiaatiokuvat ja listausten kera.

Olemme myös tehneet uudet käsitekartat ja huomanneet miten paljon uusia asioita olemme oppineet.

Tämä viimeinen koonti antaa vielä yhden mahdollisuuden korjata mahdollisia väärinymmärryksiä.

 

Menetelmä ei ole aina helppo, koska toisinaan eri ryhmien työskentelytahti ja delegoimiskyvyt eroavat niin paljon toisistaan. Lukujärjestyksessä tuplatunnit ovat ihan ehdottomia. Yleisesti pidän tunnin alussa lyhyen sanallisen raportointikierroksen, jossa jokaisesta ryhmästä yksi jäsen kommentoi ryhmän työskentelyvaihetta ja mahdollisia vastaan tulleita hyviä ja hankalia juttuja. Näin kaikki saavat kuulla projektin mittaan kuulumisia. Tätä voi toteuttaa sähköisessä oppimisympäristössä myös oppimispäiväkirjan muodossa esim. blogina.

Pientä kaaosta tulee sietää ja varsinkin alussa voi olla käynnistymisvaikeuksia, koska työskentelytapa on monille uusi. Kuitenkin pääsääntöisesti kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia ja palaute oppilailta myönteistä. Olen sitä mieltä että olemme menossa oikeaan suuntaan uuden OPSin kanssa. Näen että nykyinen tietoyhteiskunnassa selviytyminen edellyttää kasvamassa määrin oppilaan aktivoimista tiedon etsijäksi, prosessoijaksi ja julkaisijaksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s