Netittömyyden sietämätön keveys

Heinäkuu vetelee viimeisiään ja pienin askelin alkaa mieli hamuilla taas kohti strukturoidumpaa toimintaa.
Lomahan on onnistunut silloin kuin viikonpäivät ja salasanat unohtuvat. Välillä on hyvää höllentää otetta, jotta tarpeen tullen jaksaa taas puristaa. Toisinaan kannattaa kyseenalaistaa omia rutiineja, koska matkan varrella mukaan tarttuu täysin turhia ja häiritseviä toimintoja.

Viimeisen vuoden ajan on tarkoituksenani on ollut painaa buuttaus-nappia parinkin asian suhteen. Ruokavalio ja informaation määrä.

Kuten suurella osalla länsimaalaisista ihmisistä minäkin toisinaan vedän itseni ähkyyn syömällä liikaa ja vääriä asioita. Mutta olen oppinut melko hyvän tasapainon asian kanssa ja loman repsahtelun ja grilliruuan jälkeen voi taas kevennellä eväitä.

Johtuen uteliaasta luonteestani ja kyltymättömästä oppimisen nälästä koen välillä ihan toisenlaista ähkyä. Informaatioähky tulee elämään salakavalasti ja siitä tulee osa normaaleja toimintoja. Jo jonkin aikaa on tarkoituksenani ollut kokeilla informaatiopaastoa. Mutta jotenkin se on aina jäänyt. Tai no sainhan hieman esimakua viime kesänä kun kännykkä pimeni mummolassa ja sain heittäytyä netittömäksi. Mutta tämä tauko ei näköjään ollut tarpeeksi pitkä, koska parin päivän kuluttua uuden puhelimen kanssa sama vanha kuvio.
Mutta kas kummaa. Minua lykäsi uudestaan tänä kesänä, kun puhelin meni huoltoon ja minä lähdin reissuun. Sain melkein kuukauden loman rakkaasta älypuhelimestani.

Elämä ilman älypuhelinta on yllättävän erilaista, ainakin minulle. Ilman Whatsappejä, Facebookkia ja Instagrammia tilanteissa ei tarvise hamuilla puhelinta. Riittää että jakaa tilanteen paikalla olevien ihmisten tai vain itsensä kanssa. Toki kameralla oli kiva tallentaa hetkiä ,mutta se ei häirinnyt läsnäoloani.

Kaverin poimiminen auton kyytiin ilman GPS-varustettua älypuhelinta tuntui pieneltä seikkailulta. Ja kaikki meni hienosti ja hyvin ehdittiin RoPS:in matsiin. Tarvittiin vain hieman keskustelua paikallisten kanssa reitistä ja ripaus intuitiota.

Ehkä tipaton tammikuun rinnalle voisi tulla someton syyskuu? Jos ei koko kuuta voi olla ilman, niin sitten voi vaikka vähentää. Taito irtaantua tiedon loputtomasta virrasta ja jatkuvasta ärsykkeiden vyörystä on jotain mitä haluisin nähdä kouluissa opetettavan.

Hyvistä kokemuksista johtuen taidankin pitää jatkossa netittömän päivän ja muutenkin keskittyä enemmän läsnäoloon. Kaikki tärkein elämässä on tässä ja nyt. Ei jossakin ruudun takana.

Ja kuten ruuassa myös informaatiossa on tärkeää valita ravitsevia vaihtoehtoja. Jätämpäs tähän linkkinä Podcastin joka osui ja upposi. http://inspirad.io/jaksot/saku-tuominen/.

Hyvää kesän jatkoa toivoen. Ehkä se hellejaksokin sieltä vielä tulee.

t.Arto

PS Ihan pakko laittaa vielä linkkinä musiikkivideo, jonka sanoma 21 vuotta julkaisun jälkeen tuntuu erittäin ajankohtaiselta. Kiitos Henry!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s