Kuukausi: elokuu 2015

Hieman arvionnista

Eilinen juttu jäi siten hieman kesken. Yksi syy siihen miksi koulu ja opetus kehittyvät kovin hitaasti on meidän vanha tapa arvioida. Kun opetus muuttuu täytyy arvioinninkin muuttua. Kun keskustellaan uudesta OPS:sista on kaikki sanahelinää jos arviointia ei mietitä yhdessä uusiksi. Tämä on tärkeä arvokeskustelun paikka. Tähän täytyy palata.

Mainokset

Viisasten kiveä vuolemassa

Lomilta paluu ei ole koskaan ollut vahvuuteni. Tai no ei ehkä se sinne meneminenkään…

No jokatapauksessa kasetin asetukset olivat vielä hieman kesässä kun tuli tämä nätti ja lämmin elokuukin. Onneksi sain osallistua erittäin hyvään koulutukseen, jossa lähdimme hahmottelemaan Pohjois-Suomen osalta kehittämiskouluverkostoa nimeltä Majakka.

Kuten useasti tärkeiden asioiden äärellä kannattaa tehdä, pidin siitä tavasta miten pohjustus maltettiin tehdä tarpeeksi hitaasti ja perustavan laatuisesti. Erityisesti Juho Norrenan osio eräänlaisena ruokahalun herättäjänä osui hyvin ja hommahan alkoi maistua! Hänen jutuissaan oli paljon havaintoja omasta luokasta yhdistettynä alan tutkimuksiin, sekä havaintoihin kouluissa ympäri Suomea.

Hieman Norrenan juttuja kuunneltuani muistin miten samoja asioita sivuten keskusteltiin toisessa tilaisuudessa viime syksynä tulevan OPS:in tiimoilta ja blogasin näihin liittyen. Nyt tilanne oli oikeastaan vielä maukkaampi, koska osallistujille annettiin kunnolla aikaa heijastella omia ja yhteisön käytänteitä. Samalla tarjottiin mausteita opetuksen rikastuttamiseen ja oppimisen tukemiseen. Mitään viisasten kiveä ei toki saatua aikaiseksi. Jokaisen pedagogin on vain löydettävä sopivat mittasuhteet eri ainesosille ja kaikkia vanhoja hyviä aineksia ei toki kannata heittää pois. Toisaalta uuden sopan keittämisessä pitää uskaltaa myös luopua jostakin.

Niin no aika moni edeltä mainituista jutuista on melko pässin lihaa. Loppujen lopuksihan nämä asiat ovat melko helppoja. Tai no kaikkihan on helppoa diaesityksissä ja kalvoilla. Miten nämä asiat saa osaksi käytäntöä?

Olen itse reilun kymmenen vuoden opettajan uran aikana oppinut melko joustavaksi ja uskon esimerkin voimaan. Olen hyvin kiitollinen siitä, että yhdeksän vuotta sitten päädyin Vantaalle Kilterin kouluun. Saamani kollegoiden tuki, rohkaisu ja esimerkki auttoivat omassa opettajan identiteetin luomisessa.

Tänäänkin puhuttiin paljon siitä miten me tarvitsemme tulevaisuudessa rohkeita ja luovia kansalaisia. Miten lapsi tai nuori voi oppia tähän jos vaikkapa kotoa ei löydy asiaan sopivaa roolimallia? Opettajien tulee omalla toiminnallaan osoittaa se miten tilaa luovuudelle annetaan ja miten epäonnistumiset kuuluvat uuden opetteluun. Toki se ei tarkoita sitä, etteikö opettaja suunnittelisi tunteja ja kursseja, mutta niihin pitää jättää soveltamisen tilaa. Joskus asioita voikin lähteä viemään uuteen suuntaan jos se palvelee oppimista.

Yksi loistava tapa antaa tilaa soveltamiselle ja luovuudelle on erilaisten projektien toteutukset. Syksyllä 2006 kollega Heikki Tynkkynen esitteli minulle tutkivan oppimisen mallia ja aloin sitä soveltaa kasiluokan fysiikan ja ympäristö-kursseissa.

Oikeastaan viime syksynä hieman blogasin tutkivan oppimisen kehästä, mutta asia jäi melko pintaraapaisuksi.

Aloitankin tällä viikolla hieman tarkemman kuvauksen prosessista, koska olen kokenut sen erittäin toimivaksi jutuksi.

Palataan siis asiaan piakkoin

.

Fenix lintu viisasten kivessä
Fenix lintu viisasten kivessä

Linkkejä