Kategoria: e-learning

Seppoa, sillanrakennusta ja uusien sorvien äärelle laskeutumista

Viimeinen viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Viikko alkoi seppo-koulutuksella Kokkolassa. Kokkolan aikuiskoulutuksen parissa työskentelevät kollegat tutustuivat seppo.io:n toimintaan ja pedagogisiin mahdollisuuksiin. Paljon todella hyviä keskusteluja, ideoita ja kehittämisehdotuksia tuli tämän aktiivisen porukan kanssa.

Kouluttamisessa parhaimpia asioita on se, kun pääse innostuneen kollegan kanssa oikein kunnolla jammailemaan mitä kaikkea sovelluksella voi tehdä.

Mikäli seppo kiinnostaa, kysy rohkeasti lisää.

Tiistaina kävin pienen ysien porukan kanssa tutustumassa WSP-arkkitehtitoimistoon. Vierailu liittyi meidän leikkimökkiprojektiin, joka on osa Myllytullin MOK-viikkoa.

WSP:llä on todella isoja rakennusprojekteja meneillään ja oppilaiden oli tärkeä saada kuulla miten huippuammattilaisillakin projekti elää kokoajan ja miten suunnitelmien muuttaminen ja luova ongelman ratkaisu on luonnollinen osa rakennusprojektia. Kaikki ei aina mene putkeen. Saimme kuulla pari anekdoottia liittyen muutamaan isoon projektiin. Visuaalisesti vaikuttava oli 3d-mallinnus tuoreesta kauppakeskus Valkeasta arkkitehdin työpöydältä.

Keskiviikko aamuna suuntasin Oulun Yrityskylään. Meillä oli kokous, jossa pohdimme miten Yrityskylän toimintamalliin voisi sovittaa enemmän ICT-alan yrityksiä ja toimintaa. Ala kaipaa kipeästi työvoimaa ja etenkin tyttöjä halutaan kannustaa ICT:en pariin. Oli hienoa nähdä miten kuudesluokkalaiset ottivat tilan ja tehtävät haltuun. Yrityskylän toiminta on varsin kattavaa ja noin 70 prosenttia maamme kuudesluokkalaisista käy Yrityskylässä.

Torstai ja perjantai menikin sitten kymmenen oman koulun ysiluokkalaisen kanssa Oulun Yliopiston Fablabissä.

Ekana tutustuttiin useless boxiin ja orientoiduttiin Fablabin työympäristöön.

Viime blogipostauksessa asiasta jo hieman mainitsin. ”Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla” Alunperin tarkoituksena oli suunnitella leikkimökki koulun pihalle, mutta päädyimmekin sisätiloihin yleisen käytettävyyden vuoksi.

Projekti on hautunut tiimien takaraivossa noin kuukauden ja sen huomasi. Porukalla oli selkeä suunta. Ei kannata mennä Fablabbiin pohtimaan, että mitäköhän me täällä tehtäsiin. Kannattaa olla melko selkeä visio, jota tietysti voi aina hioa ja jalostaa.

Oppilaat ottivat hieman piirto-ohjelmia haltuun ja tekivät ensimmäisen version Googlen SketchUp-ohjelmalla.

Ensimmäisenä päivänä kaikki meni kuin tanssi. Toisena päivänä kohtasimme ensimmäisen pikku ongelman. Nimittäin SketchUpin 3d-mallinnus täytyy paloitella ja tuoda Inkscapeen, josta eri palaset voidaan sitten leikata laserleikkurilla. No Sketchup tarvitsee pienen lisäohjelman ja kun asiaa hieman googletteli vaikutti ratkaisu helpolta. Emme kuitenkaan saaneet ensimmäistä lisäosaa asentumaan. Googletin ja jotenkin sitten päädyin lisäosaan, joka asentui ja homma liikahti eteenpäin. Kaikessa kikkailussa meni reilu tunti, mutta odottavan aika on pitkä. Oppilaat saivat maistaa realismia siitä, miten matkan varrelle voi tulla pieniä kuoppia. Kuopasta noustaan ja matka jatkuu.

Olimme oikeastaan pioneerejä, ainakin Fablabissä. Sillä kukaan muu ei ollut aikasemmin mallintanut SketchUpilla.

Lounaan jälkeen kappaleet leikattiin laserilla pahvista. Ensimmäinen kuumaliimattu vedos oli molemmilla joukkueilla valmis päivän päätteeksi.

Heillä on ollut nyt viikonloppu aikaa miettiä haluavatko tehdä muutoksia malleihin.

Pahvi laserkäsittelyssä

Loppuviikosta tarkempaa niputusta aiheesta.

Linkit:

Lohikäärmeitä, lumiukkoja ja leikkimökkejä

Syksy on lähtenyt reippaasti käyntiin ja kohtahan se on jo syysloma.

Uusi rooli kehittäjäopettajana on ollut antoisa vaihtuvine työtehtävineen. Toki kiirettä on myös riittänyt.

Parasta on ollut kouluilla erilaisten TVT ja mediatöiden jalalle saattaminen ja uuden OPS:in sisäänajo.

Kävin  viime kuussa Oulun Valveen elokuvaviikon starttipakettikoulutuksessa. Koulutuksen anti oli hyvä ja olihan se mukava päästä tekemään kollegoiden kanssa elokuvaa.

Koulutuksesta sain runsaasti struktuuria omaan tekemiseen ja uusia ideoita. Pölyttymään päässeet muistot taikalamppu-menetelmästä oli hyvä freesata.

Suosittelen Valveen materiaaleja. Vaikka elokuvaviikko meni jo, voi sen itsekukin pitää milloin lystää.

Kuten niin monesti elämässä, myös videoiden teossa yksinkertainen ja konstailematon  lähestyminen toimii hyvin.

Nuottasaaren alakoulussa teimme pensselimenetelmällä videoita liittyen erilaisiin muotoihin ja niiden tunnistamiseen alakoulun puolella. Oppilaat innostuivat menetelmästä ja muiden videoita oli luokassa kiva katsella ja koittaa arvata mitä muotoa videolla kuvailtiin.

dav
Oppilas etsii koulun pihalta matemaattisia muotoja. Jokaisesta kuvataan lyhyt noin kymmenen sekunnin video. Katso videopensselimenetelmä.

Toki myös teimme oikeita elokuvia. Hienoja niistä tulikin ja koulussa pidetään oma yhteinen elokuvien katsomistuokio.

TVT-tunneilla pyörivät monenlaiset projektit, eikä ole aina helppoa kehittää jotakin mistä kaikki innostuisivat. Toissa ja viime viikolla kasin valinnaisen oppilaat tekivät GIMP:illä animaatiota. Harvoin tehtävä tempaisee koko ryhmän niin hyvin mukaansa. Kaikki saivat tehtyä ainakin alulle omansa. Flegmaattisimmat innostuivat tästä myös. Tämä resepti on toiminut sen verran monesti, että laitan uudelleen linkin ohjeisiin.

Oheisessa linkissä yksi oppilaan työ.

Tänään tehtiin ysien kanssa lumiukkoja. Tosin virtuaalina, koska lunta ei ole oikein näkynyt. Youtubesta löytyy ihan loistava ohje, jonka avulla melkein kaikki saivat aikaiseksi lumiukon tai jotain läheisesti muistuttavaa.

 

Paljon on jännää kiikarissa myös syysloman jälkeen. Menemme kymmenen ysiluokkalaisen kanssa MOKKI-viikolla viideksi päiväksi suunnittelemaan ja mallintamaan leikkimökkejä Oulun Yliopiston FabLabiin. Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla. Tästä raporttia marraskuun alkupuolella. Stay tuned!

cgi_snowman_on_a_flying_surfboard

 

 

Linkit:

 

 

 

 

 

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

img_20160304_090439.jpg

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

img_20160308_080525.jpg

 

 

img_20160304_092626.jpg
Hyrrän 3d-malli
img_20160304_104338.jpg
Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella. img_20160308_065718.jpg

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

img_20160304_111818.jpg
Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.
img_20160304_112045.jpg
3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

img_20160304_092422.jpg
Haarniska
img_20160304_105921.jpg
Laserleikkuri
img_20160304_103943.jpg
Leikkeen irrotus
img_20160304_105637.jpg
Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.
img_20160304_111100.jpg
Puuauto

Linkit

Lisää seppoilua

Tänään jatkoimme seppoilua kakkosten kanssa.Seppo.io:ssa opettaja voi tehdä mistä alustasta vaan pelin. Alustalla olevaan karttaan laitetaan rasteja ja rasteihin tehtäviä. Joitakin rasteja ei voi suorittaa ilman, että menee paikan päälle kartan osoittamaan paikkaan. Ja kaiken kruunaa pieni kilpailutilanne!

Kakkosten kanssa kaikki meni  todella hyvin ja vaikka aikaa oli varattu vain puoli tuntia, ehtivät oppilaat hyvin tekemään useamman rastin. Kakkosten iPadien käyttötaidoissa ei ollut oikeastaan eroa viime viikkoiseen ysien suoritukseen, joten vakuuttava esitys kaiken kaikkiaan.

img_20160229_203224.jpg
Oppilas vastaamassa esitettyyn kysymykseen. Tehtävä oli arvioida käytävän pituutta.

Hieman myöhemmin  päivällä kasin valinnainen TVT-porukka pääsi testaamaan alustaa. Käytin oikeastaan samaa alustaa kuin aamulla, tosin rasteja oli vähän enemmän ja tehtävät hieman erilaisia ja toisissa paikoissa. Palaute myös heiltä oli erittäin positiivista. Jotkut kaipailivat omaa sovellusta, mutta suurin osa vaikutti erittäin tyytyväiseltä selainpohjaiseen seppoon.

Nyt kun tätä on tullut testattua kolmen hyvinkin erilaisen ryhmän kanssa, on arvio hyvin positiivinen. Seuraava kysymys, joka askarruttaa on toki miten tämä saadaan toimimaan ulkona, jossa ei ole wifiä? Pitääkö valvovien opettajien jakaa verkkoa? Vai onko ryhmissä oltava BYOD hengessä ainakin yksi laite, jossa on vähintään 3G yhteys?

Varmasti työ tekijäänsä neuvoo tässäkin tapauksessa.

Palataan!

 

wp-1456770578025.gif
Oppilas testaa seppoa omalla kapulalla.

 

Koodiaapiskukon ensi askeleet

matrix-434034_1280

Viime lauantaina kokoonnuttiin Oulussa ja Espoossa keskustelemaan Koodiaapisen sisällöstä, kerämään sopivia lähteitä verkosta ja jakamaan hyviä käytänteitä. Oulunsalossa kävimme hyvää keskustelua pedagogisesta näkökulmasta ja mihin oppiaineisiin koodausta voisi sisällyttää. Itselle läheiseltä tuntui ajatus ilmiöpohjaisen oppimisen tukemisesta ja siitä miten koodaaminen voisi olla eri aineita yhdistävä juttu. Miten esimerkiksi pelin suunnittelu ja toteutus tai robotiikan parissa työskentely voitaisiin tehdä useamman oppiaineen tunneilla. Mielenkiintoiselta kuulostivat esimerkiksi käsityöt, jossa lapset olivat ohjelmoineet led-valot välkkymään tekstiileissä. Kodulla uskontoon tehty peli, jossa käsitellään pelin avulla eri osioissa eri uskontojen keskeisiä teemoja sai lampun syttymään. Varmasti vain mielikuvitus on rajana!

Heitimme ilmaan kysymyksen siitä tarvitseeko jokaisen lapsen oppia koodaamaan. Mielestäni saman kysymyksenhän voisi esittää suurimmalle osalle kouluaineista. Varmasti ilmankin selviäsi, mutta miten hyvin?  Merkit ovat selvät siitä, että tälle osaamiselle on kasvava tarve. Meidän koulutuksen täytyy vastata huutoon. Koodaus on uuden vuosituhannen kansalaistaito.

Koodaus voi tuntua hankalalta ja toisinaan saa kuulla jorinoita sitä miten monta tuhatta tuntia tarvitaan harjoitusta, jotta voi tulla hyväksi.

Sama pätee aika moneen asiaan ja tarvitseeko välttämättä tulla hyväksi? Voihan sitä koodailla pienimuotoisesti ihan omaksi ilokseen, ilman että tavoittelee seuraavan hittipelin tekemistä.

Otetaan esimerkkinä juokseminen. Itse koodaan kroppaani tällä hetkellä syksyllä juostavaan Ruskamaratoniin. Miksi harjoittelen juoksuun johon minulla ei selvästikään ole hyviä geneettisiä rahkeita? No ihan huvikseen. Sillä loppuajalla jos sinne päästään ei ole niin hirveästi merkitystä. Koitan keskittyä matkalla olemiseen, en niinkään päämäärään.

Pikkasen samaa lähestymistä olen koittamut ottaa koodaukseenkin. Pikku hiljaa eri juttuja itsekseni ja oppilaiden kanssa kokeillen olemme yhdessä oppineet hirvittävän paljon ja arvioineet mitkä jutut toimivat koulussa ja mitkä eivät. Hiljalleen asiat alkavat hahmottua ja olen erittäin ilahtunut siitä, että Koodiaapinen ja MOOC ovat kehitteillä, jotta kaikkien ei tarvitse opetella näitä kantapään kautta. Tämä toivottavasti madaltaa opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan koodausta.

Mitä lisäarvoa koodaus tuo?  Itse olen saanut olla todistamassa todella innostuneita hetkiä asian parissa, joista osa on kantanut kotona jatkettuihin projekteihin – esimerkiksi Kalevala-peli. Oppilaat kokevat asian omakseen. Mahdollisuudet eri oppiaineiden ja ilmiöpohjaisen oppimisen integrointiin ovat todella oppimista rikastuttavat. Mielestäni opettajalla on myös todella tärkeä roolimallin asema. On tärkeää osoittaa, että oppiminen ei pääty koskaan ja nopeasti kehittyvässä maailmassa on tärkeää säilyttää avoin mieli uuden omaksumiselle. Muutenkin koulua ja oppimista pitää kehittää tietopainotteisesta enemmän taitopainotteiseksi. Toivottavasti uusi OPS:kin siivittää meitä siihen suuntaan.

Käy lukemassa lisää Koodiaapisesta. Ilmoittaudu mukaan tai kommentoi muuten vaan ja pistä sana kiertämään.

Aurinkoista kesää toivoen,

Arto

P.S. Tuli vielä mieleen, että jos jostakin löytyy lista suomennetuista kirjoista tai jutuista joiden avulla voi käydä läpi koodausta ja avata erilaisia käsitteitä otan mielelläni vastaan vinkkauksia. Ajatus syntyi luettuani tämän artikkelin. 

Linkit