Kategoria: koulut

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Mainokset

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

img_20160304_090439.jpg

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

img_20160308_080525.jpg

 

 

img_20160304_092626.jpg
Hyrrän 3d-malli
img_20160304_104338.jpg
Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella. img_20160308_065718.jpg

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

img_20160304_111818.jpg
Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.
img_20160304_112045.jpg
3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

img_20160304_092422.jpg
Haarniska
img_20160304_105921.jpg
Laserleikkuri
img_20160304_103943.jpg
Leikkeen irrotus
img_20160304_105637.jpg
Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.
img_20160304_111100.jpg
Puuauto

Linkit

Lisää seppoilua

Tänään jatkoimme seppoilua kakkosten kanssa.Seppo.io:ssa opettaja voi tehdä mistä alustasta vaan pelin. Alustalla olevaan karttaan laitetaan rasteja ja rasteihin tehtäviä. Joitakin rasteja ei voi suorittaa ilman, että menee paikan päälle kartan osoittamaan paikkaan. Ja kaiken kruunaa pieni kilpailutilanne!

Kakkosten kanssa kaikki meni  todella hyvin ja vaikka aikaa oli varattu vain puoli tuntia, ehtivät oppilaat hyvin tekemään useamman rastin. Kakkosten iPadien käyttötaidoissa ei ollut oikeastaan eroa viime viikkoiseen ysien suoritukseen, joten vakuuttava esitys kaiken kaikkiaan.

img_20160229_203224.jpg
Oppilas vastaamassa esitettyyn kysymykseen. Tehtävä oli arvioida käytävän pituutta.

Hieman myöhemmin  päivällä kasin valinnainen TVT-porukka pääsi testaamaan alustaa. Käytin oikeastaan samaa alustaa kuin aamulla, tosin rasteja oli vähän enemmän ja tehtävät hieman erilaisia ja toisissa paikoissa. Palaute myös heiltä oli erittäin positiivista. Jotkut kaipailivat omaa sovellusta, mutta suurin osa vaikutti erittäin tyytyväiseltä selainpohjaiseen seppoon.

Nyt kun tätä on tullut testattua kolmen hyvinkin erilaisen ryhmän kanssa, on arvio hyvin positiivinen. Seuraava kysymys, joka askarruttaa on toki miten tämä saadaan toimimaan ulkona, jossa ei ole wifiä? Pitääkö valvovien opettajien jakaa verkkoa? Vai onko ryhmissä oltava BYOD hengessä ainakin yksi laite, jossa on vähintään 3G yhteys?

Varmasti työ tekijäänsä neuvoo tässäkin tapauksessa.

Palataan!

 

wp-1456770578025.gif
Oppilas testaa seppoa omalla kapulalla.

 

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Mikä maa, mikä valuutta?

idrisi_gis_seasonal_trends
Lähde:Wikipedia katso linkit

Uusi vuosi ja uudet kujeet-tai jotakin siihen tapaan.Usein hyviä asioita löytyy ja tapahtuu ilman sen kummempaa hakemista.

Piipahdin muutaman viikon Oulun Yliopiston kampuksella kokeilemassa opiskelijaelämää. Aloitin syksyllä maantieteen kumun opinnot,mutta kaikessa kiireessä  en ehtinyt kuin yhteen tenttiin. Ennen joulua päätin, että nyt täytyy skarpata. Tammikuun alkupuolella löysin itseni koulunpenkiltä oppilaan roolissa. Teki muuten hyvää välillä olla pulpetin toisella puolella. Sai kummasti reflektoimaan omia käytänteitä.

GIS-perusteiden ja kartografian kurssi on melko intensiivinen parin viikon paketti, jossa aamuisin ollaan pari tuntia luennoilla ja sitten pari kolme tuntia tietokoneella harjoitellaan GIS-ohjelmiston käyttöä.

Täytyy myöntää, että en oikeastaan osannut odottaa muuta kuin karttojen parempaa tuntemusta kurssilta. Sain todella paljon enemmän ja minulle avautui ihan uusi maailma. Toki GIS oli aina silloin tällöin vilahtanut jossakin Twitterin viesteissä. En kuitenkaan ollut koskaan todella vaivautunut ottamaan selvää mihin sitä voi käyttää. Aika usein vastaan on tullut myös kommentteja ja keskustelua avoimesta datasta, mutten ole pystynyt pienessä päässäni kunnolla hahmottamaan erilaisia käyttötapoja tai datan ja softan soveltamista jonkin teeman tai ilmiön tutkimuksessa.

GIS on melko uusi asia, joka on kunnolla ottanut tuulta alleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käsittääkseni ainakin osassa lukioista GIS on huomioitu opetuksessa, mutta peruskoulun puolelta en ole  löytänyt yhtään esimerkkiä. Ainakaan vielä.

Voidaan hyvin perustella, että kunnollinen GIS:in hyödyntäminen vaatii hyvät maantieteelliset perustiedot käsitteistä ja teemoista. Hieman tilastotiedettäkään ei ole haitaksi osata. Koska tämä on todella kasvava tutkimuksen ja tieteenala olen päättänyt kokeilla GIS:iä omien ysiluokan TVT:n valinnaisryhmän oppilaiden kanssa. Kun keskustelin asiasta yliopistolla alan ihmisten kanssa jäi minulle sellainen kuva, että tämä voisi toimia. Asiaa täytyy vain koittaa räätälöidä peruskouluun sopivaksi.Tähän mennessä olen hahmottanut, että kunnon esittely ja alustus sekä sopiva aineisto täytyy olla valmisteltuna. Lähinnä aineisto, joka otetaan käsittelyyn pitää olla riittävän helposti lähestyttävä ja aihe tuttu, että tutkittava asia hahmottuu. Kuitenkin  aineistossa tulee olla sen verran paljon erilaisia nimittäjiä, että sen suhteen voidaan tehdä useita erilaisia tutkimuksia ja vertailuja. Näin nopeasti edistyville on mistä tarjota haastetta.

Katsotaan mitä GIS-testauksesta tulee. Kun homma etenee laitan tänne merkintää.

Nyt mennään tovi vielä koodaten ja vanhan marssijärjestyksen mukaisesti.

Pysytään kartalla!

Arto

PS: jos kiinnostuit asiasta suosittelen tutustumaan alla oleviin linkkeihin

Linkit:

 

rikos
Tässä yksi lukuisista kartoista mitä tein. Hiottavaa tuossakin vielä olisi, mutta tämä on sieltä parhaammasta päästä.

 

 

 

Koodiaapisesta summa summarum

 

Koodiaapisesta ja Racketistä hieman

eli reflektointia tulevaan OPS:iin, omiin kokemuksiin kurssilaisena ja TVT:n opettajana liittyen.

koodiaapinen-logo-2

 

Tässä siis ajatuksia ja hajatuksia. Koitin parsia ja jäsentää tajunnanvirtauksen muillekin avautuvaan muotoon.

Viimeisenä työnä kyseisessä MOOC:ssä suoritan loppuyhteenvedon blogikirjoituksena.

Opetan TVT:ä, kemiaa ja fysiikkaa.

Varsin nopeasti kurssilaisena tuli mieleen miten erilaisista kemian kaavoista voisi tehdä algoritmejä ja millaisia ehtolauseita sinne voisi sisällyttää. Yksinkertaisina ohjelmana voitaisiin toteuttaa esimerkiksi erilaisia kemiallisia reaktioita käsitteleviä funktioita.

Mietin  mitkä ovat tärkeimmät taidot/sisällöt algoritmisen ajattelun osalta. Varmasti kaikki materiaalissa esitellyt periaatteet ovat tärkeitä onnistuneen toteutuksen kannalta, mutta mielestäni logiikka, algoritmit ja jakaminen osiin nousevat esiin. Pelkästään se, että oppilas miettii sitä miten nämä asiat voisi opettaa tietokoneelle  (lue ohjelmoida) voi auttaa jäsentämään omaa ajattelua. Kaikki syy- ja seuraus ajattelu, luokittelu, ehtolauseet sopivat mielestäni todella hyvin luma-aineisiin esimerkiksi käsitekartoilla visualisoiden. Erilaisilla käsitekartoilla voidaan visualisoida erilaisia tapahtumia ja hahmottaa myös sitä miten ne voisi koodata. Koska luonnontietieteet ovat hyvin visuaalisia ja kuvallista ilmaisua voidaan hyödyntää laajasti yhteistyö voisi helposti versoa kuviksen puolelle.

Koodaaminen oli minulle uusi tapa jäsennellä asioita. Huomasin että yritin aluksi syöttää ihan liian paljon koodia ja välivaiheet meinaisivat jäädä. Koodaaminen voi olla hyvinkin antoisaa, mutta vaatii välillä mielestäni tietynlaista uteliaisuutta ja leikkiä.

 

Koen että oppilaan kanssa olisi hyvä hahmottaa oppimispolku, jonka kautta hän voisi oppia koodaamaan. Olisi tärkeää ymmärtää millainen oppija on kyseessä. Tarvitaan jotakin mikä innostaa, jotta päästään eteenpäin. Vertaistuki ja etenkin pojilla pieni kilpailuasetelma voivat toimia. Tytöille enemmän visuaalisesti ja esteettisesti miellyttävät käyttöliittymät ja ohjelmat voivat saada aikaan innostusta. Toki rajanveto on aina yleistämistä-hyvä että hajontaa löytyy. Erilaisten oppimispelien tekeminen ja muille näyttäminen ovat motivoivia.

Koodausta voi liittää myös erilaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin. Innokkaimmat koodarit ovat esimerkiksi TVT-tunnilla tehneet Kalevala-pelin ja erilaisten oppimispelien tekeminen kiinnostaa.

Se miten opetan ohjelmointia riippuu hyvin paljon ikäryhmästä ja ylipäätään ryhmän dynamiikasta. Myös opetustilalla on paljon merkitystä.

Näkisin että ideaali tilanteessa ryhmä ei saa olla kovin suuri, koska on hyvin vaikea ehtiä antamaan tukea ja neuvoa-ja odottajan aika on pitkä. Koin Tiina Partasen tyylin Innokas-koulutus Racket-pajassa hyväksi ainakin alkukosketusta haettaessa. Perusasetelma kone ja tykki päälle ja tehdään opettajan näyttämän esimerkin mukaan oli tarpeen ja toimi myöhemmissä vaiheissa hyvin myös etänä Youtuben kautta Rackettiä opiskellessani. Kokeilin tätä opetusryhmäni kanssa ja annoin heille samat Racketin tehtävät jotka itse olin tuoreeltaan viikon sisään tehnyt. Koska ryhmä on iso kaikki muut toteutustavat tuntuivat sopimattomilta. Huomasin kuitenkin että aika suuri osa ei jaksanut katsoa videoita. Osalla keskittyminen petti, osa ei kestänyt sitä ettei oikein hahmottanut kaikkea ja täten ei nähnyt mieltä toteuttaa annettuja ohjeita. Ymmärrän että ei ole helppoa opiskella jotakin, kun asia on uusi ja kokonaiskuvan muodostaminen alkutekijöissä. Koin itse samaa tunnetta hyvin paljon,mutta varmasti ero on siinä että aikuinen jaksaa paremmin tehdä mekaanisia harjoituksia luottaen siihen että ymmärrys seuraa perästä.

On vaikea  haastaa isossa ryhmässä jokaista oppijaa sopivasti tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan, ilman että osa kokee annetut haasteet liian vaikeina ja jopa ahdistavina.

Siksi mietinkin, että erilaiset oppimispolut ohjelmointiin palvelisivat erilaisia oppijoita varustettuina erilaisilla tavoitteilla ja valmiuksilla. Tällä hetkellä olen eriyttänyt kun homma on saatu liikkeelle, ne jotka väsähtävät siirtyvät muihin ohjelmointia opettaviin ratkaisuihin. Periaate on vähän sama kuin päiväkodissa ruuan suhteen.Kaikkea pitää maistaa ennen kuin voi tietää tykkääkö siitä vai ei. Puolensa siinäkin. Haluaisin kuitenkin jatkossakin valinnaisen ATK:n/TVT:n tuntien olevan aikaa jolloin tietokoneista ja ohjelmista innostutaan eikä traumatisoiduta. Tämä on tosi tärkeä juttu sillä koin itse herkässä teini-iässä omat ATK:n valinnaisen tunnit välillä aika ahdistavina. Ja ne itseasiassa vieraannuttivat minut tietokoneista pitkäksi aikaa. Ohjelmointia voi oppia vain tekemällä ja tekemiseen tarvitaan jonkinlaista palkitsevuutta.

Luovuuden ja oman toteuttamisen ja teorian suhde täytyy olla aikalailla puolet ja puolet, jotta mielenkiinto säilyy. Tämä suhde toki riippuu aina tekijästä.

Oivalluksia aiheesta kurssi antoi paljon. Suoritin oikeastaan kaikki kolme linjaa Scratch JR, Scratch ja Racket. Tämä siksi, että opetan yhteinäiskoulussa ja koin tärkeäksi saada näkemystä lisää myös Scratchin puolelta. Opin hahmottelemaan paremmin miten koodi voi toimia eri tilanteissa, miten koodia lähdetään suunnittelemaan ja miten asiassa edetetään vaiheittain. Varmasti parasta oli saada olla oppilaana. Kokea kaikki ne turhautumiset ja onnistumiset. Välillä piti laittaa  kova zen-moodi päälle ettei homma murene käsiin. Debuggaus erottaa jyvät akanoista.

Lopussa vielä linkki tekemääni tietovisan alkuun. Työn myötä opin muutaman funktion lisää ja sen miten voidaan hyödyntää ehtolauseketta. Ehkä kun kalenterissa on enemmän tilaa saan tuon täysin  valmiiksi…

Lopuksi haluan kiittää kurssin luojia ja vetäjiä sekä onnitella  palkinnosta Open Finland Challenge – kilpailussa!

Suosittelen hyppämään mukaan MOOC:in kyytiin keväällä.  Uusi kierros käynnistyy ilmeisesti tammikuussa.

Nyt lähden koodaamaan piparkakkutaloa! Heippa!

 

Ilmiömäistä oppimista

Northern LightsMinulla oli ilo ja kunnia saada esiintyä webinaarissa maanantaina 9.11. Sain esitellä näkemyksiä ja jakaa kokemuksia liittyen ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Webinaari oli osa Verkosta vetovoimaa ilmiölähtöiseen oppimiseen-kurssia.

Hieman reilun kymmenen vuoden opettajan uran ajalle on tosiaan mahtunut useanlaisia projekteja ja kursseja, joissa ilmiöitä on lähestytty erilaisista kulmista. Kun lähdin työstämään webinaariin aineistoa pääkysymys jokaisen projektin ja ilmiöoppimisen kohdalla oli :”Mitä lisäarvoa tämä lähestymistapa toi?”.

No puran seuraavassa hieman erilaisia ilmiöitä ja mitä niistä on jäänyt käteen?

Lyhyenä luettelona ilmiöt, joissa olen ollut mukana joko kapellimestarina tai osana orkesteria, lueteltuna alla.

  1. Pingviinien matka-elokuva ja  siihen liittyen eri tunneille erilaisia tehtäviä
  2. Valoilmiöihin liittyvät projektit fysiikassa
  3. Lähiympäristö-kurssi
  4. Media ja mediakasvatus
  5. Kalevala
  6. Pop up-Ravintola

Listan ensimmäinen ilmiöoppimisen muoto tapahtui Englannissa työskennellessäni. Meille ilmoitettiin, että tiettynä päivänä/päivinä katsoisimme elokuvan ja saisimme tehtäviä teemaan liittyen. Idea oli tavallaan ihan kiva,mutta vaikka olin vasta opettajana raakile ajattelin että se tuntui  päälle liimatulta. Ei siis varsinaista lisäarvoa.

Kaikki muut listatut  ovat olleet todella antoisia. Valoilmiöiden ottaminen käsittelyyn kasilla lähinnä tutkivan oppimisen näkökulmasta oli antoisaa minulle ja oppilaille. Aktiivista tiedonhakua, havainnointia, yhteistyötä, demotöiden tekoa..lista on pitkä. Jokatapauksessa paljon sellaista mitä ei perusfrontaaliopetuksessa olisi pystynyt viemään niin pitkälle. Melkoisen diippiä oppimista. Lopussa oppilaat pääsevät harjoittelemaan asian esittelemistä ja opettamista muille. Ja jokaisen opetustuokion jälkeen kysymysosio ja ryhmän rakentava palaute sisällöstä, esiintymisestä. Sapluunan parastin (lue sain ja hioin omaksi) kollegaltani Heikki Tynkkyseltä. Iso kiitos Hessulle!

Koska nautin niin paljon tuosta sapluunasta muokkasin sitä sopivaksi ympäristökurssiin. Ympäristökurssissa annoin vielä vapaammat kädet oppilaille. He saisivat tehdä projektin liittyen lähiympäristöön. Esittelin työnkuvan tutkivan journalistin roolina. Alussa poimin heidän ajatuksiaan liittyen ympäristöön näyttämällä 15 kuvan Powerpoint kuvasarjan. Jokaista kuvaa aluksi vain 5 sekunttia. Eka kierros oli leikkimielinen muistipeli. Montako kuvaa muistat? Kirjoita lista.

Toinen kierros oli assosiointia. Mitä kuva esittää? Miksi se on mukana? Mitä tulee mieleen? Näiden purkamisesta saimme aikaan hyvän alkukeskustelun. Kun asioita oli  käsitelty pari tuntia globaalista näkökulmasta laskeuduttiin lokaalille tasolle ja lähikontaktiin tutkittavan ilmiön kanssa.

Mediakasvatus oli todella kiva paketti ja siinä oli aina ilo olla osallisena . Yseille paljon vaihtoehtoja. Mediaan liittyviä pajoja. Jokainen kestoltaan kolme päivää. Pääsiäistä edeltävänä lyhyenä viikkona, raikas tuulahdus väsyneiden puurtajien rutiineihin.  Yhteinen aloitus ja lopetus. Varsinkin ysien tekemät loistavat uutispätkät ja antimainokset jäivät mieleen ja sydämeen.

Kalevala Pop-up messut. Yhden päivän sekoitus pajoja, kiertämistä luokissa katsomassa teemaan liittyviä töitä ja esitykset salissa. Tämäkin oli aivan loistava juttu. Yhteisöllisyys ei synny itsestään. Sille pitää luoda tilaa ja sekoittaa pakkaa.

Pop up-ravintolassa olin mukana ainoastaan verkon välityksellä,mutta myös Verkkokoulun sivuilla reseptien jakaminen ja muu toiminta loi yhteisöllisyyden tunnetta.

Miksi siis ilmiöpohjaista oppimista. Syynä ei saa olla tuleva OPS, vaan kaiken keskiössä pitää olla sen tuoma lisäarvo oppilaalle ja koko yhteisölle. Parhaimmillaan  se on oivalluksia, flowtiloja ja yhteisöllisyyttä. Ilmiöoppiminen ei tarvi olla koko koulun megaprojekti tai teemapäivä. Pienestä on hyvä ponnistaa. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel.

Olkaa ilmiömäisiä!

Tekemäni Prezi liittyen aiheeseen.