Kategoria: tulevaisuus

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

 

 

 

 

Lohikäärmeitä, lumiukkoja ja leikkimökkejä

Syksy on lähtenyt reippaasti käyntiin ja kohtahan se on jo syysloma.

Uusi rooli kehittäjäopettajana on ollut antoisa vaihtuvine työtehtävineen. Toki kiirettä on myös riittänyt.

Parasta on ollut kouluilla erilaisten TVT ja mediatöiden jalalle saattaminen ja uuden OPS:in sisäänajo.

Kävin  viime kuussa Oulun Valveen elokuvaviikon starttipakettikoulutuksessa. Koulutuksen anti oli hyvä ja olihan se mukava päästä tekemään kollegoiden kanssa elokuvaa.

Koulutuksesta sain runsaasti struktuuria omaan tekemiseen ja uusia ideoita. Pölyttymään päässeet muistot taikalamppu-menetelmästä oli hyvä freesata.

Suosittelen Valveen materiaaleja. Vaikka elokuvaviikko meni jo, voi sen itsekukin pitää milloin lystää.

Kuten niin monesti elämässä, myös videoiden teossa yksinkertainen ja konstailematon  lähestyminen toimii hyvin.

Nuottasaaren alakoulussa teimme pensselimenetelmällä videoita liittyen erilaisiin muotoihin ja niiden tunnistamiseen alakoulun puolella. Oppilaat innostuivat menetelmästä ja muiden videoita oli luokassa kiva katsella ja koittaa arvata mitä muotoa videolla kuvailtiin.

dav
Oppilas etsii koulun pihalta matemaattisia muotoja. Jokaisesta kuvataan lyhyt noin kymmenen sekunnin video. Katso videopensselimenetelmä.

Toki myös teimme oikeita elokuvia. Hienoja niistä tulikin ja koulussa pidetään oma yhteinen elokuvien katsomistuokio.

TVT-tunneilla pyörivät monenlaiset projektit, eikä ole aina helppoa kehittää jotakin mistä kaikki innostuisivat. Toissa ja viime viikolla kasin valinnaisen oppilaat tekivät GIMP:illä animaatiota. Harvoin tehtävä tempaisee koko ryhmän niin hyvin mukaansa. Kaikki saivat tehtyä ainakin alulle omansa. Flegmaattisimmat innostuivat tästä myös. Tämä resepti on toiminut sen verran monesti, että laitan uudelleen linkin ohjeisiin.

Oheisessa linkissä yksi oppilaan työ.

Tänään tehtiin ysien kanssa lumiukkoja. Tosin virtuaalina, koska lunta ei ole oikein näkynyt. Youtubesta löytyy ihan loistava ohje, jonka avulla melkein kaikki saivat aikaiseksi lumiukon tai jotain läheisesti muistuttavaa.

 

Paljon on jännää kiikarissa myös syysloman jälkeen. Menemme kymmenen ysiluokkalaisen kanssa MOKKI-viikolla viideksi päiväksi suunnittelemaan ja mallintamaan leikkimökkejä Oulun Yliopiston FabLabiin. Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla. Tästä raporttia marraskuun alkupuolella. Stay tuned!

cgi_snowman_on_a_flying_surfboard

 

 

Linkit:

 

 

 

 

 

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

img_20160304_090439.jpg

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

img_20160308_080525.jpg

 

 

img_20160304_092626.jpg
Hyrrän 3d-malli
img_20160304_104338.jpg
Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella. img_20160308_065718.jpg

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

img_20160304_111818.jpg
Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.
img_20160304_112045.jpg
3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

img_20160304_092422.jpg
Haarniska
img_20160304_105921.jpg
Laserleikkuri
img_20160304_103943.jpg
Leikkeen irrotus
img_20160304_105637.jpg
Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.
img_20160304_111100.jpg
Puuauto

Linkit

Mikä maa, mikä valuutta?

idrisi_gis_seasonal_trends
Lähde:Wikipedia katso linkit

Uusi vuosi ja uudet kujeet-tai jotakin siihen tapaan.Usein hyviä asioita löytyy ja tapahtuu ilman sen kummempaa hakemista.

Piipahdin muutaman viikon Oulun Yliopiston kampuksella kokeilemassa opiskelijaelämää. Aloitin syksyllä maantieteen kumun opinnot,mutta kaikessa kiireessä  en ehtinyt kuin yhteen tenttiin. Ennen joulua päätin, että nyt täytyy skarpata. Tammikuun alkupuolella löysin itseni koulunpenkiltä oppilaan roolissa. Teki muuten hyvää välillä olla pulpetin toisella puolella. Sai kummasti reflektoimaan omia käytänteitä.

GIS-perusteiden ja kartografian kurssi on melko intensiivinen parin viikon paketti, jossa aamuisin ollaan pari tuntia luennoilla ja sitten pari kolme tuntia tietokoneella harjoitellaan GIS-ohjelmiston käyttöä.

Täytyy myöntää, että en oikeastaan osannut odottaa muuta kuin karttojen parempaa tuntemusta kurssilta. Sain todella paljon enemmän ja minulle avautui ihan uusi maailma. Toki GIS oli aina silloin tällöin vilahtanut jossakin Twitterin viesteissä. En kuitenkaan ollut koskaan todella vaivautunut ottamaan selvää mihin sitä voi käyttää. Aika usein vastaan on tullut myös kommentteja ja keskustelua avoimesta datasta, mutten ole pystynyt pienessä päässäni kunnolla hahmottamaan erilaisia käyttötapoja tai datan ja softan soveltamista jonkin teeman tai ilmiön tutkimuksessa.

GIS on melko uusi asia, joka on kunnolla ottanut tuulta alleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Käsittääkseni ainakin osassa lukioista GIS on huomioitu opetuksessa, mutta peruskoulun puolelta en ole  löytänyt yhtään esimerkkiä. Ainakaan vielä.

Voidaan hyvin perustella, että kunnollinen GIS:in hyödyntäminen vaatii hyvät maantieteelliset perustiedot käsitteistä ja teemoista. Hieman tilastotiedettäkään ei ole haitaksi osata. Koska tämä on todella kasvava tutkimuksen ja tieteenala olen päättänyt kokeilla GIS:iä omien ysiluokan TVT:n valinnaisryhmän oppilaiden kanssa. Kun keskustelin asiasta yliopistolla alan ihmisten kanssa jäi minulle sellainen kuva, että tämä voisi toimia. Asiaa täytyy vain koittaa räätälöidä peruskouluun sopivaksi.Tähän mennessä olen hahmottanut, että kunnon esittely ja alustus sekä sopiva aineisto täytyy olla valmisteltuna. Lähinnä aineisto, joka otetaan käsittelyyn pitää olla riittävän helposti lähestyttävä ja aihe tuttu, että tutkittava asia hahmottuu. Kuitenkin  aineistossa tulee olla sen verran paljon erilaisia nimittäjiä, että sen suhteen voidaan tehdä useita erilaisia tutkimuksia ja vertailuja. Näin nopeasti edistyville on mistä tarjota haastetta.

Katsotaan mitä GIS-testauksesta tulee. Kun homma etenee laitan tänne merkintää.

Nyt mennään tovi vielä koodaten ja vanhan marssijärjestyksen mukaisesti.

Pysytään kartalla!

Arto

PS: jos kiinnostuit asiasta suosittelen tutustumaan alla oleviin linkkeihin

Linkit:

 

rikos
Tässä yksi lukuisista kartoista mitä tein. Hiottavaa tuossakin vielä olisi, mutta tämä on sieltä parhaammasta päästä.

 

 

 

Koodiaapisesta summa summarum

 

Koodiaapisesta ja Racketistä hieman

eli reflektointia tulevaan OPS:iin, omiin kokemuksiin kurssilaisena ja TVT:n opettajana liittyen.

koodiaapinen-logo-2

 

Tässä siis ajatuksia ja hajatuksia. Koitin parsia ja jäsentää tajunnanvirtauksen muillekin avautuvaan muotoon.

Viimeisenä työnä kyseisessä MOOC:ssä suoritan loppuyhteenvedon blogikirjoituksena.

Opetan TVT:ä, kemiaa ja fysiikkaa.

Varsin nopeasti kurssilaisena tuli mieleen miten erilaisista kemian kaavoista voisi tehdä algoritmejä ja millaisia ehtolauseita sinne voisi sisällyttää. Yksinkertaisina ohjelmana voitaisiin toteuttaa esimerkiksi erilaisia kemiallisia reaktioita käsitteleviä funktioita.

Mietin  mitkä ovat tärkeimmät taidot/sisällöt algoritmisen ajattelun osalta. Varmasti kaikki materiaalissa esitellyt periaatteet ovat tärkeitä onnistuneen toteutuksen kannalta, mutta mielestäni logiikka, algoritmit ja jakaminen osiin nousevat esiin. Pelkästään se, että oppilas miettii sitä miten nämä asiat voisi opettaa tietokoneelle  (lue ohjelmoida) voi auttaa jäsentämään omaa ajattelua. Kaikki syy- ja seuraus ajattelu, luokittelu, ehtolauseet sopivat mielestäni todella hyvin luma-aineisiin esimerkiksi käsitekartoilla visualisoiden. Erilaisilla käsitekartoilla voidaan visualisoida erilaisia tapahtumia ja hahmottaa myös sitä miten ne voisi koodata. Koska luonnontietieteet ovat hyvin visuaalisia ja kuvallista ilmaisua voidaan hyödyntää laajasti yhteistyö voisi helposti versoa kuviksen puolelle.

Koodaaminen oli minulle uusi tapa jäsennellä asioita. Huomasin että yritin aluksi syöttää ihan liian paljon koodia ja välivaiheet meinaisivat jäädä. Koodaaminen voi olla hyvinkin antoisaa, mutta vaatii välillä mielestäni tietynlaista uteliaisuutta ja leikkiä.

 

Koen että oppilaan kanssa olisi hyvä hahmottaa oppimispolku, jonka kautta hän voisi oppia koodaamaan. Olisi tärkeää ymmärtää millainen oppija on kyseessä. Tarvitaan jotakin mikä innostaa, jotta päästään eteenpäin. Vertaistuki ja etenkin pojilla pieni kilpailuasetelma voivat toimia. Tytöille enemmän visuaalisesti ja esteettisesti miellyttävät käyttöliittymät ja ohjelmat voivat saada aikaan innostusta. Toki rajanveto on aina yleistämistä-hyvä että hajontaa löytyy. Erilaisten oppimispelien tekeminen ja muille näyttäminen ovat motivoivia.

Koodausta voi liittää myös erilaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin. Innokkaimmat koodarit ovat esimerkiksi TVT-tunnilla tehneet Kalevala-pelin ja erilaisten oppimispelien tekeminen kiinnostaa.

Se miten opetan ohjelmointia riippuu hyvin paljon ikäryhmästä ja ylipäätään ryhmän dynamiikasta. Myös opetustilalla on paljon merkitystä.

Näkisin että ideaali tilanteessa ryhmä ei saa olla kovin suuri, koska on hyvin vaikea ehtiä antamaan tukea ja neuvoa-ja odottajan aika on pitkä. Koin Tiina Partasen tyylin Innokas-koulutus Racket-pajassa hyväksi ainakin alkukosketusta haettaessa. Perusasetelma kone ja tykki päälle ja tehdään opettajan näyttämän esimerkin mukaan oli tarpeen ja toimi myöhemmissä vaiheissa hyvin myös etänä Youtuben kautta Rackettiä opiskellessani. Kokeilin tätä opetusryhmäni kanssa ja annoin heille samat Racketin tehtävät jotka itse olin tuoreeltaan viikon sisään tehnyt. Koska ryhmä on iso kaikki muut toteutustavat tuntuivat sopimattomilta. Huomasin kuitenkin että aika suuri osa ei jaksanut katsoa videoita. Osalla keskittyminen petti, osa ei kestänyt sitä ettei oikein hahmottanut kaikkea ja täten ei nähnyt mieltä toteuttaa annettuja ohjeita. Ymmärrän että ei ole helppoa opiskella jotakin, kun asia on uusi ja kokonaiskuvan muodostaminen alkutekijöissä. Koin itse samaa tunnetta hyvin paljon,mutta varmasti ero on siinä että aikuinen jaksaa paremmin tehdä mekaanisia harjoituksia luottaen siihen että ymmärrys seuraa perästä.

On vaikea  haastaa isossa ryhmässä jokaista oppijaa sopivasti tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan, ilman että osa kokee annetut haasteet liian vaikeina ja jopa ahdistavina.

Siksi mietinkin, että erilaiset oppimispolut ohjelmointiin palvelisivat erilaisia oppijoita varustettuina erilaisilla tavoitteilla ja valmiuksilla. Tällä hetkellä olen eriyttänyt kun homma on saatu liikkeelle, ne jotka väsähtävät siirtyvät muihin ohjelmointia opettaviin ratkaisuihin. Periaate on vähän sama kuin päiväkodissa ruuan suhteen.Kaikkea pitää maistaa ennen kuin voi tietää tykkääkö siitä vai ei. Puolensa siinäkin. Haluaisin kuitenkin jatkossakin valinnaisen ATK:n/TVT:n tuntien olevan aikaa jolloin tietokoneista ja ohjelmista innostutaan eikä traumatisoiduta. Tämä on tosi tärkeä juttu sillä koin itse herkässä teini-iässä omat ATK:n valinnaisen tunnit välillä aika ahdistavina. Ja ne itseasiassa vieraannuttivat minut tietokoneista pitkäksi aikaa. Ohjelmointia voi oppia vain tekemällä ja tekemiseen tarvitaan jonkinlaista palkitsevuutta.

Luovuuden ja oman toteuttamisen ja teorian suhde täytyy olla aikalailla puolet ja puolet, jotta mielenkiinto säilyy. Tämä suhde toki riippuu aina tekijästä.

Oivalluksia aiheesta kurssi antoi paljon. Suoritin oikeastaan kaikki kolme linjaa Scratch JR, Scratch ja Racket. Tämä siksi, että opetan yhteinäiskoulussa ja koin tärkeäksi saada näkemystä lisää myös Scratchin puolelta. Opin hahmottelemaan paremmin miten koodi voi toimia eri tilanteissa, miten koodia lähdetään suunnittelemaan ja miten asiassa edetetään vaiheittain. Varmasti parasta oli saada olla oppilaana. Kokea kaikki ne turhautumiset ja onnistumiset. Välillä piti laittaa  kova zen-moodi päälle ettei homma murene käsiin. Debuggaus erottaa jyvät akanoista.

Lopussa vielä linkki tekemääni tietovisan alkuun. Työn myötä opin muutaman funktion lisää ja sen miten voidaan hyödyntää ehtolauseketta. Ehkä kun kalenterissa on enemmän tilaa saan tuon täysin  valmiiksi…

Lopuksi haluan kiittää kurssin luojia ja vetäjiä sekä onnitella  palkinnosta Open Finland Challenge – kilpailussa!

Suosittelen hyppämään mukaan MOOC:in kyytiin keväällä.  Uusi kierros käynnistyy ilmeisesti tammikuussa.

Nyt lähden koodaamaan piparkakkutaloa! Heippa!