Kategoria: tulevaisuus

Digikilta Riihimäellä- Robotiikkaa ja työelämän uusia tuulia

Viime viikon torstaina  pidettiin Digikillan järjestämä seminaari Riihimäellä. Seminaarin aiheena oli robotiikka. Tuntui, että pitkään tauolla ollut blogini oli aika kaivaa naftaliinista.  Linkki tapahtuman sivuihin

Alkupuheenvuorojen ja avauksen jälkeen ensimmäisenä lauteille pääsi Leena Pöntynen.

Leena Pöntynen toimii kouluyhteistyön ja koulutuspolitiikan johtavana asiantuntijana Teknologiateollisuudella.  Hänellä on todella laajasti kokemusta koulumaailmasta ja tietää mistä puhuu.

Pöntynen puhuu kasvavasta osaajien pulasta. Meidän pitää pystyä saamaan myös tytöt innostumaan teknologian aloista. Asiasta kirjoitti viime viikolla myös Tiina Kirkas Helsingin Yliopiston verkkojulkaisussa.Työelämän suuntausta päätettäessä meidän suomalaisten sukupuolijako on todella konservatiivinen ja jyrkkä.

IMG_20180927_093147
Yllä neljä hyvää syytä valita teknologia-ala
IMG_20180927_092149
Paljon tarvitaan uutta osaamista
IMG_20180927_092029
MyTech-ohjelman esittelyä

Hyvin samoja teemoja,joista Pöntynen puhui, olemme pohtineet Oulussa viime vuosina. Viimeksi viime viikolla oman porukan ja Nokian edustajan kanssa keskusteltiin siitä, miten saamme nuoret ja etenkin tytöt kiinnostumaan teknologiasta. Meillä on muutaman vuoden ajan tehty hartiavoimin töitä asian eteen, mutta tekemistä riittää. Bussilippuja on varattu oppilasryhmille yritysvierailuhin ja pitkä liuta paikallisia yrityksiä on avannut meille ovensa.

Myös erilaisia teemapäiviä järjestetään. Sain olla mukana tämän vuoden maaliskuun 20.päivänä, kun Nokialla järjestettiin Greenlight for Girls-teemapäivä . Kannattaa käydä lukemassa Satu Kalevan juttu aiheesta. Upea päivä!

Teknologiateollisuus on myös aktivoitunut asiassa ja Twitteristä sain lukea rohkaisevia kommenteja MyTech:istä. Kannattaa siis ottaa selvää linkin takaa MyTech-ohjelmasta ja kurkata Twitteriin hashtägillä #mytech.

Toisena puhujana oli Riihimäen sivistysjohtaja Esa Santakallio, joka kertoi miten heillä innostuttiin robotiikasta ja miten se on nivottu paikalliseen OPS:iin.

IMG_20180927_100024
Esa Santakallio puhuu yleissivistyksestä ja OPSista
IMG_20180927_101449
Robotiikka Riihimäen OPSissa

Aika paljon robotiikka löytyy käsityötunneilta Riihimäen mallissa.

Yleisöstä kysyttiin, että mitenkäs sitten käy käsitöiden?  Santakallion vastaus kuului tyyliin, että eikö tämä juuri ole nykypäivän käsityötä?

Pohdimme eilen yhteistyökumppanin kanssa Oulun Yliopistolla Lego- ja VEX-robottien tulevaisuuden näkymiä. Tuoko STEAM-opetus enemmän itse värkättyjä robotteja kouluihin? Aikapa sen näyttää.

Ensimmäisessä Pajassa käytiin läpi Scratchiä, joka sinällään on  tuttu kapistus. Tehtiin hieman Scrathillä ohjelmointia ja tekemisen lomassa  keskusteltiin ohjelmoinnin tulemisesta kouluihin.  Miksi koodaaminen yhä tuntuu useasta opettajasta vieraalta ja ehkä pelottavalta? Miten kollegaa voi tukea pääsemään alkuun ja matkan varrella?

Jarmo Viteli esitteli tutkimustuloksia keskustelun virittelyksi. Näyttää, että sarkaa riittää.

 

Kulttuurin kehittyminen on hidasta ja prosessi varmasti tarvitsee paljon tukea. Olisi erittäin toivottavaa, että Tutor-verkoston tyylisiä tukimuotoja ei taas uudella  hallituskaudella otettaisiin alas tai hirveästi keksittäisi pyörää uudelleen jollakin uudella hankkeella. Jatkumoa tarvitaan. Aikaisemmin mainitussa Leena Pöntysen osiossa myös toivottiin kovasti Tutor-toiminnan jatkoa.

Spherojakin päästiin testaamaan. Mikko Horila Tampereen yliopiston Normaalikoululta kertoi heidän kokemuksistaan näiden käytöstä oppitunneilla. Täytyy myöntää, että minut yllätti miten tarkkaan näitä pyöriviä palloja pystyi lattialla ohjaamaan. Aika moneen juttuun taipuvat, myös pedagogisesti. Kannattaa katsoa saadut ohjeet tuolta tapahtuma-sivun alaosiosta tai linkistä.

 

IMG_20180927_125900
Sphero ja lamppu syttyi

 

Myöhemmin iltapäivällä pääsimme sukeltamaan syvemmälle Riihimäen malliin ja keskustelemaan asian ytimessä olevan opettajan ja oppilaiden kanssa. Oli hienoa nähdä se heidän into ja mahtava yhteishenki, jolla asiaa viedään eteenpäin. Keskusteltiin muun muassa tiimityön tärkeydestä, tarkasta testaamisesta ja siitä miten robotiikan opiskelua voi jatkaa esimerkiksi lukiossa. Kaikesta huokui yhdessä tekemisen meininki ja innostus.

 

IMG_20180927_133209
Reetta Viitanen kertoi opettajan näkökulmasta kokemuksistaan robotiikan parissa työskentelystä
IMG_20180927_135555
Oppilaat esittelevät robottia

 

IMG_20180927_135740.jpg
Ohjelmoija avaa meille eri koodien toimintoja ja omaa oppimispolkuaan koodin parissa

Kahvien jälkeen päästiin kuulemaan Cristina Anderssonia.

Hän on robotiikan asiantuntija, joka ymmärtää asian yhteiskunnallisia ja eettisiä puolia.

Viime blogitekstissäni käsittelin hieman tekoälyä. Tätä asiaa joutuu väkisinkin myös robottien kanssa pohtimaan. Uhkia ja mahdollisuuksia heitettiin ilmaan. Yleisöstä kommentointiin, ettei tekoäly sinällään huolestuta. Enemmän mietityttää mahdollisuus sen päätymisestä kyseenalaisten tarkoitusperien toteuttamisen työkaluksi.

Sosiaaliset robotit eivät herättäneet minussa ihastumisen tunteita. Andersson mainitsi hollantilaisen tutkimuksen, jossa esimerkiksi maahanmuuttajat mieluummin asioivat joissakin tilanteissa sosiaalisen robotin kanssa. Robotti ei tuomitse tai diskriminoi. Aluksi tämä yllätti, mutta selitys käy järkeen. Yksinäisyyden poistaminen robotin avulla ei ole myöskään täysin läpihuutojuttu. En lämmennyt idealle vanhuksen seurana olevasta sosiaalisesta robotista. Leukemiaa sairastavan tytön mahdollisuus osallistua luokassa tapahtuvaan opetukseen etänä robotin avulla on sitten jo ihan toinen asia. Tällöin teknologia tuo ihmisiä yhteen eikä päinvastoin.  Aiheeseen toi kevennystä Anderssonin kertoma vanhemman naisihmisen toteamus robotista: ”Tuohon en ainakaan rakastu! -Tai jos se pesee ikkunat niin saatan vähän rakastuakkin.” Cristina Anderssonin diat linkistä

IMG_20180927_150154
Ison aiheen äärellä ollaan
IMG_20180927_150708
Robottien tehtävät muuttuvat ja monipuolistuvat

 

 

IMG_20180927_171311_210
Team Oulu kiittää hyvästä seminaarista!  Kuvassa ovat Ismo Talsta, Kati Pitkänen ja minä

 

Hieno ja inspiroiva päivä. Täytyy sanoa, että tämä tuli hienoon saumaan monessa mielessä. Meillä on Oulussa käynnissä STEAM-hanke. Hankkeessa kehitämme kuuden koulun kanssa oppimista enemmän maker-tyyliseksi.  Päivän aikana usein puhuttiin tulevaisuuden työelämän taidoista ja ne juuri ovat meilläkin tekemisen keskiössä.

Kiitos taas kerran Digikilta! Hieno verkosto, jota voin suositella lämpimästi. Yhdessä on kivempaa kehittää koulua ja maailmaa.

 

 

LINKIT:

 

 

Loppumainintana haluan vielä sanoa, että vaikka blogipuolella on ollut hiljaista, paljon täällä tapahtuu. Esimerkiksi kehittäjäopettajatiimin kuulumisia voi lukea Kehittäjäopettajien blogista https://oulunkehittajaopettajat.wordpress.com/2018/08/07/kestavaa-kehitysta-ja-yhdessa-tekemista/

Tiimin löytää myös Instasta @kehittajaopettajat

Mainokset

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 2

Pikkusen nuo tauot tahtovat venyä. Tuossa aiemmin kirjoittelin empatian ja vuorovaikutustaitojen tärkeydestä. Luovuus jäi tuosta listasta. Kyllähän se on siellä ihan keskiössä on, jos katsotaan vaikka STEAM-juttuja.

Lontoon jälkeen minulla oli ilo ja kunnia saada osallistua kiusaamista käsittelevään paneelikeskusteluun Hevimestassa. Toin pöytään opettajan näkökulman. Aika monta tilannetta olen saanut olla selvittämässä luokanvalvojan roolissa.

Tietäen tuon paneelin lähestymisen, koitin hieman googletella asian tiimoilta. Halusin katsastaa onko tunneälyn puolella jotain uusia juttuja. Paljonhan on toki kaikenlaista. Minua jäi vaivaamaan se, etteikö nykyiset härpäkkeet mitenkään pysty tukemaan empatian kehittymistä? Asiaa  hienosti avasi syksyllä Brie Code Tampereella Mindtrekissä. Hän puhui siitä, miten nykyisin peleihin halutaan hyviä tarinoita ja hahmoja, joihin voisi samaistua. Tietomaasta sain asiaan helpotusta tällä viikolla.

Menin siis katsomaan paikallista ja suomalaista koulutusteknologian antia Tietomaahan EduBears tapahtumaan. Sieltähän löytyi tuttuja Suomen Koodikoulusta, OAMKin EduLABistä, Qridistä  ja monesta muusta.

Oli mukava vaihtaa kuulumisia tiskillä ja hieman suunnitella tulevaa. EduLABin oppilaiden pakohuone VR-toteutuksella oli hauska. Pääsin kokeilemaan faksia 90-luvun VR-pakohuoneessa!

EduBearista sitten löysin upean sovelluksen, joka on kehitetty EduLabissä. Pikku-Hiisi on juuri sitä suuntaa, mitä olin koittanut googlesta hakea. Empatiaa ja tunneälyä voi varmasti oppia koko elämän, mutta muistan noin kymmenisen vuotta sitten lukeneeni Golemanin kirjasta, että reilusti suurin osa tästä hienosäädöstä tehdään viiden vuoden ikään mennessä.  Hienoa, että varhaiskasvatukseen on tulossa tämmöisiä sovelluksia joiden avulla voi nimetä ja sanoittaa tunteita. Jään innolla seuraamaan tämän kehittymistä. Hienoja juttuja löytyy onneksi monesti yllättävän läheltä. Hienoa työtä OAMK ja Labs!

IMG_20180206_185049__01
Pikku-Hiisin juliste Tietomaassa 

Hienoon viikkoon mahtui vielä se, että sain kutsun yliopistolle luennoimaan  humanisteille digitalisaatiosta peruskoulussa. Voisin laittaa luentodiat jakoon,  kunhan ne vielä ehdin käydä läpi. Mahdollisesti Vimeoon ilmestyy pieni luennon jälkeinen haastattelu tältä aamulta. Laitan molempien linkit tuonne kommenttiosioon, kun aika on kypsä.

Hyvää viikonloppua! Olkaahan ihmisiksi:)

Linkit:

 

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Kaksi viikkoa sitten järjestettiin Lontoossa Euroopan suurimmat opetusteknologian messut. Päätimme oman kehittäjäopettajatiimin kanssa lähteä paikan päälle katsastamaan tapahtuman annin.

Paikan päällä riittikin sitten vilinää  ja vilskettä. Ensimmäinen päivä meni tapahtumapaikkaa ja sen antia hahmottaessa. Paljon jäätiin juttelemaan messutiskeille ja väliin kuunneltiin esityksiä areenalla.

Messujen alussa esiteltiin tulevia isoja juttuja. VR ja AR ovat tuloillaan, mutta itse en ainakaan messuilla nähnyt mitään kovin järisyttävää. Suomen kamaralla olen nähnyt hyviä VR ja AR juttuja, esimerkiksi viime ITK:ssa.

Yhden ruokailun aikana tosin tapasin yhden VR-materiaalin tuottajan ja verkkosivuilla käytyäni olin melkoisen vakuuttunut. Täytyisi vielä päästä testaamaan oikeilla laseilla materiaaleja. Ehkä siitä joskus enemmänkin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on suomalaisten ja brittien yhteistyönä syntynyt yritys. Alaa tuntevat tietävät varmasti kenestä puhun.

Alla ensimmäisestä päivästä pari nostoa. Alussa esiteltiin Bett Innovation Indexiä. Periaatteessa kyselyn tuloksia, johon yli tuhat opettajaa oli vastannut. Vastaukset heijastivat mielestäni ihan samoja juttuja joiden parissa Suomessa tehdään töitä ja koetaan murrosta.

img_20180124_110620__01.jpg

img_20180124_111119-e1517977444834.jpg

Toisena päivänä toki edelleen kierrettiin ja katseltiin messutiskejä, mutta luennoissa päästiin ihan uudelle tasolle verrattuna ensimmäiseen päivään. Nordic@BETT-seminaarissa ehdoton huippu oli oppilaiden esitykset. Viimeisenä niistä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, oli suomalaisten tutor-oppilaiden esiintyminen.

IMG_20180125_152908__01
Aurinkolahden peruskoulun tutor-oppilaita Helsingistä

He kertoivat toiminnastaan. Siitä millainen matka tämä on heille ollut. Millaista on auttaa muita oppilaita ja myös opettajia. Esitys oli aivan huikea. Esiintymistaidoissa he pääsivät todella loistamaan loppua kohden, tekniikan alkaessa hieman tökkiä. Huikeita juttuja meillä Suomessa tehdään! Linkistä voi lukea hieman heidän projekteistaan.

Nordic@BETTistä piti rientää British Museumiin, jossa oli IlonaIT:n järjestämä seminaari. Illan aikana esiteltiin heidän uusi tuloillaan oleva palvelu, joka vaikutti ihan potentiaaliselta opettajan työkalulta ja apuvälineeltä digiajassa. Linkkiä en nyt siihen löytänyt. Varmasti kuulemme asiasta lisää viimeistään ITK:ssa.

Seuraavana vuorossa oli tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan luento ”Oppimisen murros ja itseohjautuva yhteiskunta”. Halavan tyyli oli hieman kärjistävä, mutta minusta hyvä. Hän puhui siitä maailmasta, johon meidän tulisi valmistaa lapsia ja nuoria. Mitä valmiuksia siellä tarvitaan? Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla tulevaisuuteen näkisi, voimme ennakoida joitakin trendejä jo nyt.

IMG_20180125_180157
Tähän kiteytyy paljon. Lavalla Ilkka Halava

Toisena esiintyi Microsoftin Kati Tiainen.

Hän puhui myös siitä mitä on meneillään ja tulossa. Miten tekoäly tulee helpottamaan meidän elämää ja työtä. Miten se itseasiassa tekee sitä jo nyt. Hän puhui lumileopardeista ja niiden havainnoinnista sekä populaatioiden kartoituksesta tekoälyn avulla. Myös siitä miten paremmin pystyisimme ennalta ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan oppilaita heiltä tulleen palautteen ja kerätyn datan perusteella. Mielenkiintoisia teemoja.

IMG_20180125_194841
Data ja oppilaan hyvinvointi

Sokerina pohjalla oli video tekoälyllä varustetuista laseista, jotka on suunniteltu erityisesti sokeille.

Päällimmäisenä itselle illasta jäi mieleen, että on asioita joissa ei kannata lähteä tekoälyn kanssa kilpaisille. Kannattaa panostaa tunneälyyn, empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niihin asioihin, jotka juuri erottavat meidät koneista. Näiden asioiden tärkeys tulee allekirjoittaneenkin mielestä korostumaan tulevaisuudessa.

Viimeisestä messupäivästä nousee  ehdottomasti kaksi asiaa. Meille Ouluunkin on nyt jonkin verran hankittu Micro:bit tietokoneita. Voi sitä riemua kun löysin kollegan kanssa Kitronikin tiskin ja näin heidän Micro:bit laajennusten määrän. Parasta näissä laitteissa on se, että ne ovat edullisia ja taipuvat aika moneen. Tulihan siinä sitten vähän shoppailtuakin.

Toisena oli Minecraftin kemian osio. Tähän oli messut hyvä päättää. Kemian opettaja kiittää. Käykää kokeilemassa oppilaiden kanssa. Minecraftiinhän saa ilmaisia lisensseja, sillä niitä tulee tietty määrä kuntiin osana Microsoftin sopparia.

IMG_20180126_110042
Minecraft in Chemistry Demo alkamassa Bett 2018

Kemian demosta Minecraftissä. Video linkistä.

Mitä messuilta jäin käteen?  Kaikkea pientä edistystä löytyi, mutta paljon oli myös samoja ratkaisuja hieman eri paketeissa.  Kun mietin pedagogisesti mitä täältä voisi enemmän Suomeen tuoda, ensimmäisenä mieleen tulee STEM. Lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering and Maths. Meidän opetussuunnitelman puitteissa STEMiä voisi hyvin toteuttaa MOKkina. Rimpsusta saa vielä paremman, kun siihen ottaa mukaan Arts ja  lihavoittaa A:lla STEAMiksi.  Blogia kirjoittelin STEAMISTA viime vuoden lopulla.

Nyt vedän happea ja jatkan kohta enemmän oululaisilla kuulumisilla, koska eilen järjestettiin Edubears-tapahtuma Tietomaassa. Siellä oli hienoja juttuja ja paljon tuttuja!

Linkit:

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Reilu kolme viikkoa sitten matka jatkui Tampereen Mindtrekistä junalla kohti Vantaata.

Olin Vantaalla seitsemän vuotta Kilterin koulussa opettajana ja tuona aikana ehti kertyä verkostoa. Etenkin TVT-puolen tekijät tulivat tutuksi, kun pääsin mukaan TVT-ohjaajien ensimmäiseen aaltoon vuonna 2011. Taival verkkopetojen kanssa alkoi tammikuussa 2011 ja sai luonnollisen päätöksensä toukokuussa 2013, kun oli aika pakata kamat ja suunnata pohjoiseen. Toki olen näitä petoja nähnyt ainakin kerran vuodessa ITK:ssa, mutta halu päästä kurkkaamaan tilanne ihan paikan päälle reilun neljän vuoden tauon jälkeen oli suuri.

Onneksi tämä onnistui todella helposti, kun Janne Saarinen päätti lähteä koeponnistamaan elokuussa katkennutta solisluutaan, ennen varsinaista töihin paluutaan. Viimeisen saikkupäivän uhrasin hän tähän.

Matka alkoi Louhelan asemalta ja ensimmäisenä kohteena oli Mikkolan koulu, jossa kävimme kurkkaamassa Panu Kuitusen Valinnaisen ATK:n ryhmän tuntia. Huomasin, että Panulla oli aika samanlainen näkemys kuin allekirjoittaneella. Oppilaat motivoituvat parhaiten, kun saavat keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Oppilaat dokumentoivat tekemisensä oppimispolkuihin. Tarkoitus on, että näistä koostuu materiaalia tulville ryhmille ja he voivat modata ja päivittää ohjeita, jos ja kun laitteet ja softat päivittyvät. Syntyy kasvava kirjo polkuja, joka puolestaan ruokkii vielä enemmän heterogeenistä tekijäporukkaa.

Panun kanssa käytiin moikkaamassa myös käsityön opettajaa, joka esitteli meille koulun 3d-printteriä.

IMG_20170922_084340
Panu Kuitunen esittelee oppimispolkujen sisältöä ja rakennetta. Mikkolan koulu
IMG_20170922_101148
Kuvassa  kanssani vasemmalta oikealle: Markus Humaloja ja Janne Saarinen. Veromäen koulu

Lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Veromäen koulu. Veromäen koululla meitä oli vastassa Markus Humaloja, joka esitteli pedagogiikkaansa ja kertoi muun muassa siitä miten hän käyttää Qridiä töiden ja työskentelyn arvioinnissa. Nopea ja tihein aikavälein tapahtuva Qridin käyttö pitää työskentelyfokuksen oikeassa paikassa.

Markuksen oppilaat suorittavat viikkoprojekteja ja konsepti kuulosti todella hyvältä. Hesarin tuore artikkeli asiasta.

Hesarin juttu vain keskittyy melko paljon laitekantaan ja pedagogiikkaa ei hirveästi avata. Markus on selkeästi erittäin paneutunut ja omistautunut asialle ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Uudenlaisen työtavan lanseeraaminen vie aikansa ja tähän ei ole vippaskonsteja. Jokaisen opettajan on löydettävä oma sapluuna. Mieluusti vaikka jaettu sapluuna kollegan  tai kollegoiden kanssa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä oli Kytöpuiston koulu. Tavoitimme Miika Anundin lounaalta ja melko pikaisesti matka vei tarkastelemaan koulun Lego Mindstorm-settejä ja WeDo 2.0:ta, joista jälkimmäiset eivät saaneet kovin ylistäviä sanoja. Aika paljon keskusteltiin siitä, miten ohjelmointi ja robotiikka tulisi tuoda kouluihin. Millä laitteilla ja millä softalla ja minkä ikäisille oppilaille? Mites Arduino? Entä Microbit? Vaiko GoGo board?

Hannu Olinilla olikin aloittamassa 5. luokkalaisten robotiikkakurssia, jonne hän nappasi minut mukaansa. Aluksi oppilaat kasasivat Legoseteistä perusrobotit ja sitten alkoi varsinainen ohjelmointi. Opettaja Miika oli tehnyt oppilaille tarinaa seuraavat oppimispolut, jotka oli luotu hieman Yksin Marsissa-elokuvan hengessä.  Itse polkujen tekijä oli ensimmäisen robotunnin aikana pitämässä omaa tuntia, mutta ihan hyvin pääsimme  polkujen kanssa liikkeelle. Oppimispolut olivat mukaansa tempaavia ja oppilaat selkeästi tykkäsivät tehtävistä. Toki itse tekijä löysi hiottavaa ja monestihan se menee juuri näin. Eka vedokseen tulee melkein aina hionnat oppilailta saadun palautteen myötä.

Tuplatunti oli todella kivaa seurattavaa ja aika meni tosi nopeaa. Päivän päätteeksi Hannu Olin kutsui minut vielä verstaalleen. Menimme siis Havukosken koulun puolelle, jossa Hannu pääasiassa opettaa käsitöitä. Tilasta löytyi aktiivinen oppilas, joka oli 3D-tulostamassa raketin prototyyppiä saapuessamme paikalle. Ysiluokkailainen selvästi tiesi mitä oli tekemässä. Hannu esitteli minulle hänen ja oppilaiden tekemiä kauko-ohjattavia autoja ja kertoi miten auto-projekti yleensä etenee. Häneen kannattaa olla yhteydessä, mikäli kauko-ohjattavien autojen tekeminen ja ohjelmointi kiinnostaa. Hannu kertoi olevansa innokas jakamaan kokemuksiaan. Muistan Markus Överstin esitelleen minulle samanlaista konseptia Oulussa @kOulu-päivillä viime marraskuussa.

IMG_20170922_131420
Avaruusseikkailu oppimispolun yksi näkymä. Kytöpuiston koulu
IMG_20170922_142018
Autot katossa. Havukosken koulu

Hannun ja Miikan sujuvan yhteistyön seuraamisesta tuli mieleen 2016 ITK:ssa  ylivieskalaisten loistava Arduino ja led-paja.  Tämä on hedelmällinen yhteistyökuvio – TVT ja käsityö. Ehdottomasti osaamista jota tarvitaan. Tätä lisää, kiitos! Fablabissä ollaan juuri tämän ytimessä.

Päivän päätteeksi pää oli hieman pyörällä, etenkin kun alla oli hyvin antoisa Mindtrek 2017 Tampereella, josta toissa viikolla blogasin.

Miten siis kiteyttää antia perjantain kierroksesta? Varmasti hyvin TVT:tä pedagogisesti hyödyntäviä opettajia löytyy ympäri Suomen. Olenhan toki myös Oulussa huomannut, miten loistavia robotiikan-ja ohjelmoinnin osaajia meiltä löytyy. Ja monen muun asian. Oikeastaan en pysty kunnolla vertaamaan tai sanomaan miten Oulu ja Vantaa eroaa toisistaan TVT:n hyödyntämisessä. Heillä toki on Googlen palvelut ja meillä enemmän Microsoftin juttuja. Loppujen lopuksi molemmissa tehdään  samanlaisia juttuja ja niillä yhteisillä nimittäjillä on enemmän merkitystä kuin eroavaisuuksilla. Oli ilo huomata, että se sama verkosto, jossa joskus olin sisäpiiriläisenä voi hyvin ja laajentuu. Vaikka ICT-ohjaajatoiminta loppuu, siirtyy osa opettajista tutor-opettajiksi ja toiminta jatkuu myös Kouliassa.

Tätä kirjoittaessa istuin välillä lentokoneessa matkalla Brysseliin ja takaisin. Eu-hankekuvioiden hiomisen merkkeissä siellä pyörin. Isolla kirkolla ja  pilvien yläpuolella  näitä TVT-kuviota oli hyvä miettiä. Pohdin sitä, miten pienet ympäryskunnat osaisivat paremmin hyödyntää isojen kuntien hankkeiden antia. Hyvät käytänteet voisivat levitä paremmin yli kunta rajojen. Digikilta on mielestäni hieno esimerkki tällaisesta verkostosta. Pienellä kunnallakin voi olla paljon annettavaa, sillä moni kehitystyö voi edetä siellä dynaamisemmin. Kun asiaa miettii vielä hieman isommin niin varmasti Pohjoismaista yhteistyötäkin tarvitaan lisää. Pelipaikkoja globaalissa kilpailussa on rajoitetusti ja hyvällä yhteistyöllä ja avoimella asenteella meillä varmasti on paremmat mahdollisuudet tuolla pelikentällä. Lisää yhteistyötä siis joka tasolla. Aloittaa voi toki siitä, että kysyy vaikka siltä lähimmältä ihmiseltä kahvihuoneessa meininkejä. Mikä voisi tällä viikolla tai tänä vuonna olla se ”digijuttu”, joka voisi tuoda lisäarvoa, helpottaa työskentelyä ja tukea oppimista? Uuden oppiminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Monesti sinne on kivempi mennä yhdessä. Jos hommat onnistuu jaettu ilo on aina enemmän. Jaettuna epäonnistuminenkin on helpompi pureskella ja jatkaa taivalta. Kaikesta opitaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää neuvoa kollegalta tai paikalliselta digigurulta. Suunnitellaan ja testataan juttuja yhdessä.

Peace!

PS: Tätä kirjoittaessani mieleen nousi pitkä lista hienoja juttuja , mitä Oulussa on noussut pintaan Vantaan visiitin jälkeenkin. mutta se on taas oma postauksensa. Joskus pitää mennä kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Kannattaa seurailla kirjoittelua:)

Linkit:

 

Eteerisiä hetkiä Mindtrekissä

Aika menee kuin siivillä ja tuosta Mindtrekistäkin tuli jo kuluneeksi kaksi viikkoa. Toisaalta olin sen verran informaatioähkyssä, että se vaati sulattelua. Ýstäväni ja saman alan ihminen kesällä vinkkasi, että tuo Mindtrekki voisi olla hyvä tapahtuma käydä tutustumassa. Ohjelmaan tutustuttuani huomasin kattauksen olevan melko laaja. Heräsi kysymys. Olisiko se liian yli hilseen menevää? Silti koin, että varmasti kouluun ja koulutuspuoleen löytyisi  paljon kosketuspintaa. Jälkimmäinen ajatus osuikin oikeaan.

Tapahtumahan eroaa monesta kokemastani siinä, ettei se ole räätälöity opetusalan ihmisille. Se toisaalta tuo rikkautta ja myös haastaa kävijän. Ohjelmaa kannattaa tutkailla todella huolella. Mindtrek sinällään sisältää eri teemojen alla toteutettuja konferensseja, josta tuo Academic oli lähimpänä omaa juttua.

Ensimmäisenä puhujana oli Steven M. LaValle aiheena AR,VR ja MR sekä XR. Mikä ihmeen XR? No sepä se, sitä ei ole vielä keksitty. Odotuksena on, että syntyy erilaisia AR:n ja VR:n yhdistelmiä. Hyvä puhe ja mielenkiintoisia näkökulmia asiaan. Mieshän osaa asiansa. Hän kuului tiimiin, joka loi Oculus Riftin ja nykyisin työskentelee pääjehuna Huawein AR/VR-työn parissa.

Screenshot_20171003-100040_01

Muita mielenkiintosia juttuja ensimmäiseen päivään mahtui paljon.

Teema, joka tuli vastaan jo Steven M la Villan esityksessä, esiintyi muuallakin. Mikäli ei ole jo tuttu, suosittelen tutustumaan alla olevaan kuvaajaan, Gartnerin Hype Cycle. Linkissä juttua syvemmin asiaan liittyen ja tarkempi kuvaaja.

 

559px-Gartner_Hype_Cycle.svg

Tampereen Yliopiston tutkija Jaakko Vuorio esitteli heidän mielenkiintoista tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeessa toimivat paikalliset yritykset, koulut ja yliopisto. Esittelyssä oli Enhancing User Value of Educational Technology by Three Layer Assessment – Jaakko Vuorio; Jussi Okkonen; Jarmo Viteli, University of Tampere. Jään innolla odottamaan tutkimuksen tuloksia. Tarkemmin tietoa linkistä.

Italialainen tutkija Vincenzo Idone Cassone kertoi hyvin mielenkiintoisesta tutkimusmateriaalistaan liittyen pelillistämiseen ja mieleeni tuli nopeasti seppo.io:n koulutuksiin sisällytetty ajatus siitä, että play on keskeinen osa ihmisenä olemista. Vasta moderneina aikoina leikki ja työ erotettiin hyvin selkeästi toisistaan.Linkissä asiasta hieman kuvausta. Tämä herätti paljon ajatuksia. Mieshän sai parhaan Best Paper Awardin, eli se puhukoon puolestaan. Pyysin häneltä esitelmän Power Pointin, koska sitä olisi kiva joskus omissakin koulutuksissa näyttää ja herättää keskustelua pelillistämisestä.

Simon Giles Smart Cities esitelmä puhutteli. Etukäteen ei ollut hirveästi tietoa mistä on kysymys, mutta paljon löytyi kosketuspintaa. Oikeastaan hän puhui paljon siitä miten asiantuntijoiden täytyy käydä jatkuvaa dialogia varsinaisten kuluttajien kanssa ja kuunnella tarkalla korvalla heidän tarpeitaan. Ei luoda teknologiaa ja mietitä miten sitä voi hyödyntää. Kysytään tarpeita ja luodaan ratkaisuja. Myöskin tarvitaan tarinoita, joita meidän päättäjät ymmärtävät.

Ensimmäisen päivän viimeiset mehut menikin sitten flipperiin. Omaa haastetta toi se, että flipperiä pelattiin puhelimen näytöltä, joka loi pienen viiveen. Flow-tilaanhan se kuitenkin vei miehen. Ja nostalgisiin Star Wars tunnelmiin.

Screenshot_20171003-093454_01

 

 

Toisen päivän aamun Keynote puhujaan en ollut etukäteen hirveästi ehtinyt tutustua ja se saattoi olla ihan hyväkin juttu. Tämänhän tulikin sitten aika takavasemmalta ja iski syvälle. Brie Coden esitys oli kuin eteerinen taideteos, joka otti katsojan lempeään syleilyynsä. Tähän on vaikea kuvailla mitä tapahtui tai mitä kaikkea käsiteltiin. Brien ansioluettelo on vaikuttava ja hän puhui siitä millaista on kehittää tietokonepelejä ihmisten kanssa ja ihmisille, jotka inhoavat pelaamista. Hän puhui erilaisista stressireaktiosta ja miten stressiä on tutkittu tähän asti. Adrenaliinista ja oksitosiinista. Mihin kaikkeen peleistä on hänen mielestään hyötyä. Miten pelikulttuurista ja tietokoneiden maailmasta on muodostunut niin maskuliinen ja miten on tyttöjen ja naisten vuoro ottaa roolia koodareina ja sisällöntuottajina.

Screenshot_20171003-093315_01.png

IMG_20170921_100504_01
Jätän tämän tähän.

Kävin toisen päivän loppupuolella kurkkaamassa myös Nokian Hackathonin antia. Varsin hienoja pelejä olivat tiimit tehneet kahdessa päivässä.

Pelien ideoimisesitelmässä viehätti se miten saadaan aivoriiheiltyä nopeasti tarinoita. The Role of Stimuli in Game Idea Generation – Annakaisa Kultima, University of Tampere

Näillä pääsee hyvin alkuun https://www.storycubes.com/

 

Muutakin piti käydä ihan vain uteliaisuuttaan kurkkaamasssa. Depth Cues in Augmented Reality for Training of Robot-Assisted Minimally Invasive Surgery. En varmaan tee tällä tiedolla paljoa, mutta yleissivistäväähän se oli.

Karjasillan verstas odotti toisen päivän viimeisenä rastina. Näin kauas piti matkata, että pääsi aivoriiheilemään ja innovoimaan Oulun Karjasillalle tulevia uusia rakennuksia ja niiden digitalisaatiota asukaiden hyvinvointia ja terveyttä tukien. Valitettavasti en voinut jäädä loppuun kuulemaan raadin arvioita meidän innovaatiosta, mutta onneksi sain viestin tiimiläiseltä, että meidän ajatukselle lämpesi monet. Aplikaatio,joka saa leipovat mummot ja naapuruston lapset saman kaulimen äärelle. No en avaa tänne enempää tätä. Ehkä jatkokehittelemme vielä…

Screenshot_20171003-095930_01.png

 

Viikonloppuja!

Ps: Reissussa oli vielä kolmaskin erittäin antoisa päivä Vantaan kouluja kiertäen, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa. Kannattaa pysyä linjoilla, sillä todellista herkkua on luvassa.

Linkit

 

 

 

 

 

 

Viikko ITK:sta ja yhä sata lasissa

Niin ohi on Itk numero kymppi. Loistavat kolme päivää, joista jäi todella paljon hyvää sulateltavaa. Niin paljon sulateltavaa, että tämän blogauksen loppuun saattamiseen kului lähes viikko.

Jo ennen viime viikonloppuun laskeutumista aloin niputtaa kokemuksia, mutta tehtävä tuntui siltä että sitä voisi hieman sulatella ensin. Linkissä ohjelmani, jos askarruttaa missä olen pyörinyt.

Ensimmäiseksi päiväksi olin ilmoittautunut Minecraft Edu-pajaan ja Useless Boxin rakennukseen. Valitettavasti molemmat peruuntuivat ja pettymys oli suuri sillä olin odottanut sukellusta Minecraftiin. Odotin innolla myös ylivieskalaisten Useless box-pajaa, koska viime vuonna saman tuotantoryhmän paja, jossa ohjelmoimme arduinoa ja säädimme led-valojen kanssa, oli kerrassaan loistava.

Ilokseni sain kuitenkin huomata, että aamullinen oppimispelien paja osoittautui todella hyväksi. Meille esiteltiin laaja kattaus erilaisia oppimispelejä ja joitakin pääsimme jopa testaamaan.

Erityisesti Kerbal oli mukava uusi tuttavuus. Olisin halunnut päästä kokeilemaan Planetary Sandboxia, mutta ehkä saan testiversion käyttöön piakkoin.

Kouluttajallemme Minecraft oli myös hyvin tuttu juttu.  Hän on sitä kouluttanut ja lopussa oli aikaa keskustella myös siihen liittyvistä asioista.

Iltapäivällä Keynote-puhujana oli Sami Leppänen, joka kertoi työelämän muutoksesta ja siitä miten Kone huolehtii työntekijöidensä osaamisen päivittämisestä.

Toisena päivänä, elikkäs torstaina, kaikki esitykset olivat melko täynnä, mutta silti löytyi ihan loistavia juttuja kuten:

  • Hololens
C80gxpcWsAEEGp-
Ihan liekeissä
    • Robotwars vauhdissa Vex iq
    • Ville

ja tottakai hyviä keskusteluja kollegoiden kanssa.

Perjantai

Jari Laru ja Minecraft edu

Sieppaa9999999

Mikäli Minecraft Edu kiinnostaa löytyy Jari Larulta ja hänen opiskelijoiltaan  paljon näkemystä. Anssi Lautamon videosta alkumaistiaiset.

Jari Harvio ja Digikilta

Sieppaa99999999999

Jari Harvio esitteli Digikilta-hanketta, jossa eri kunnat jakavat hyviä käytänteitä koulujen digitalisaatiossa. Hienoa toimintaa!

IMG_20170414_115608_resized_20170414_115620506
Jari Harvion dioista. Sharing is caring

-Bluetooth kaiutin sokerina pohjalla! En yleensä voita mitään, mutta nyt napsahti.

Sieppaa88888888888

Eilen osallistuin Ville Teamin järjestämään webinaariin heidän mallistaan sähköiseen oppimispolkuun matikkaan, äidinkieleen ja ohjelmointiin. Voin suositella!

Toivottavasti ensi vuonna taas pääsen ITK:hon hakemaan inspiraatiota!

Hyvää pääsiäistä!

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!