Avainsana: filosofia

Teiniangstia, pieniä oivalluksia ja paljon kaakaota

Isoisälläni oli tapana hokea  ”oppia se on ikä eikä ellää” ja ”kyllä työ tekijäänsä neuvoo”. Pikkupoikana en näitä oikein ymmärtänyt.Pikku hiljaa iän ja kokemuksen karttuessa huomasin, että varsin paljon oman tekemisen ydinasiat kiteytyivät noissa fraaseissa.

Kun minulle viimein avautui viime syksynä ATK-open paikka olin haljeta innosta. Pääsisin tekemään ja testaamaan juttuja oppilaiden kanssa ja tiesin, että monessa asiassa minä olisinkin oppilas, sillä niin laaja on TVT:n skaala nykypäivänä. Tämä oli sinänsä ihan O.K, koska tiesin että aika monessa asiassa tietämyksen taso on ainakin kohtalainen. Ainoa asia joka minua vaivasi oli se etten oikeastaan ollut tutustunut koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Niin ellei 80-luvun koodausessiota serkkupoikien kanssa mummolassa lasketa. Ne koodit mitä tuolloin kirjoitimme olivat mikrobitti-lehdessä tai vastaavassa ilmestyneitä koodeja, jotka piti omilla pienillä kätösillä kirjoittaa koneelle jos halusi pelata kyseistä peliä. Vuoroja vaihdeltiin, yksi kirjoitti, toinen luki merkkejä lehdestä ja kolmas toimi virallisena valvojana. Keskimäärin kahden tai kolmen tunnin kirjoitussession jälkeen pääsi pelaamaan jotakin todella simppeliä palikkapeliä. Paljon siinä meni kaakaota ja joulutorttua, mutta maaliin pääseminen oli aina yhtä antoisaa. Ei voi nykypäivän lapsi tajuta mitä kaikkea 80-luvun lapsena joutui välillä tekemään jos halusi pelata uutta peliä. Ja jos joku meni sammuttamaan koneen alkoi homma alusta.

Niin takaisin varsinaiseen teemaan. Sain koodausvajeeseni helpotusta syksyllä, koska polvileikkauksen toipilaana minulle jäi pötköttelyn lomassa paljon aikaa olla koneella ja tutustua Scalan perusjuttuihin MOOCissa. Tästä kirjoittelinkin alkuvuodesta.

Monet tähän asti kokeillut Scratch, Koodaustunti, Kodu ja muut on olleet hyviä alkulämmittelyjä, mutta koin että osa oppilaista koki hommat liian simppeleinä tai strukturoituina. HTML-koodaus toimi hyvin, koska sitä osa oppilaista pystyi tekemään todella strukturoidusti vaihe vaiheelta ohjeiden mukaan. Minulle on varsin helppoa huomata porukassa ne jotka tarvitsevat hieman enemmän vapaampaa testailua ja leikkimistä asian ympärillä, sillä olen itse tämän tyyppinen oppija.

HTML-koodaus on sen takia todella antoisaa, että tekijä pääsee hyvin nopeasti näkemään työnsä tulokset. Niinpä näytinkin osalle vain pari perusjuttua liittyen tiedoston tallennukseen ja nimeämiseen ja jaoin Edmodossa kolme linkkiä (katso alla) josta voisi kopioida koodin pätkiä muistioon. Tämä lähestyminen toimi hyvin. Yksikin oppilas joka tunnin alussa aiheen kuultuaan ilmoitti ettei alkaisi millekään, koska ei tajunnut tästä mitään ja sitä paitsi tämä oli tosi tylsää, sai aikaan kolmessa vartissa sivun josta oli selkeästi ylpeä. Hän omatoimisesti etsi ohjeet youtube-videoiden upotukseen ja sai ne toimimaan.

HTML:ään tutustuminen voi siis olla hyvinkin antoisaa. Pitää vain muistaa se että erilaiset oppijat haluavat lähestyä asiaa eri tavoin ja heille se suotakoon. Ketään ei voi, eikä pidä pakottaa mihinkään muottiin. Toivonkin että uuden OPS:in myötä koulutyöskentelyssä  huomioidaan paremmin jokaisen oppijan vahvuudet, koska vain sellainen oppiminen motivoi ja  vahvistaa itsetuntoa. Tällaiset oppimiskokemukset auttavat uskomaan pappani fraasien pitävän täysin kutinsa myös nykypäivänä.

”We are drowning in information, but starving for wisdom.” – Tony Robbins

wisdom-92901_1280 (1)

Linkkejä

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet