Avainsana: flowtila

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Mainokset

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Ilmiömäistä oppimista

Northern LightsMinulla oli ilo ja kunnia saada esiintyä webinaarissa maanantaina 9.11. Sain esitellä näkemyksiä ja jakaa kokemuksia liittyen ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Webinaari oli osa Verkosta vetovoimaa ilmiölähtöiseen oppimiseen-kurssia.

Hieman reilun kymmenen vuoden opettajan uran ajalle on tosiaan mahtunut useanlaisia projekteja ja kursseja, joissa ilmiöitä on lähestytty erilaisista kulmista. Kun lähdin työstämään webinaariin aineistoa pääkysymys jokaisen projektin ja ilmiöoppimisen kohdalla oli :”Mitä lisäarvoa tämä lähestymistapa toi?”.

No puran seuraavassa hieman erilaisia ilmiöitä ja mitä niistä on jäänyt käteen?

Lyhyenä luettelona ilmiöt, joissa olen ollut mukana joko kapellimestarina tai osana orkesteria, lueteltuna alla.

  1. Pingviinien matka-elokuva ja  siihen liittyen eri tunneille erilaisia tehtäviä
  2. Valoilmiöihin liittyvät projektit fysiikassa
  3. Lähiympäristö-kurssi
  4. Media ja mediakasvatus
  5. Kalevala
  6. Pop up-Ravintola

Listan ensimmäinen ilmiöoppimisen muoto tapahtui Englannissa työskennellessäni. Meille ilmoitettiin, että tiettynä päivänä/päivinä katsoisimme elokuvan ja saisimme tehtäviä teemaan liittyen. Idea oli tavallaan ihan kiva,mutta vaikka olin vasta opettajana raakile ajattelin että se tuntui  päälle liimatulta. Ei siis varsinaista lisäarvoa.

Kaikki muut listatut  ovat olleet todella antoisia. Valoilmiöiden ottaminen käsittelyyn kasilla lähinnä tutkivan oppimisen näkökulmasta oli antoisaa minulle ja oppilaille. Aktiivista tiedonhakua, havainnointia, yhteistyötä, demotöiden tekoa..lista on pitkä. Jokatapauksessa paljon sellaista mitä ei perusfrontaaliopetuksessa olisi pystynyt viemään niin pitkälle. Melkoisen diippiä oppimista. Lopussa oppilaat pääsevät harjoittelemaan asian esittelemistä ja opettamista muille. Ja jokaisen opetustuokion jälkeen kysymysosio ja ryhmän rakentava palaute sisällöstä, esiintymisestä. Sapluunan parastin (lue sain ja hioin omaksi) kollegaltani Heikki Tynkkyseltä. Iso kiitos Hessulle!

Koska nautin niin paljon tuosta sapluunasta muokkasin sitä sopivaksi ympäristökurssiin. Ympäristökurssissa annoin vielä vapaammat kädet oppilaille. He saisivat tehdä projektin liittyen lähiympäristöön. Esittelin työnkuvan tutkivan journalistin roolina. Alussa poimin heidän ajatuksiaan liittyen ympäristöön näyttämällä 15 kuvan Powerpoint kuvasarjan. Jokaista kuvaa aluksi vain 5 sekunttia. Eka kierros oli leikkimielinen muistipeli. Montako kuvaa muistat? Kirjoita lista.

Toinen kierros oli assosiointia. Mitä kuva esittää? Miksi se on mukana? Mitä tulee mieleen? Näiden purkamisesta saimme aikaan hyvän alkukeskustelun. Kun asioita oli  käsitelty pari tuntia globaalista näkökulmasta laskeuduttiin lokaalille tasolle ja lähikontaktiin tutkittavan ilmiön kanssa.

Mediakasvatus oli todella kiva paketti ja siinä oli aina ilo olla osallisena . Yseille paljon vaihtoehtoja. Mediaan liittyviä pajoja. Jokainen kestoltaan kolme päivää. Pääsiäistä edeltävänä lyhyenä viikkona, raikas tuulahdus väsyneiden puurtajien rutiineihin.  Yhteinen aloitus ja lopetus. Varsinkin ysien tekemät loistavat uutispätkät ja antimainokset jäivät mieleen ja sydämeen.

Kalevala Pop-up messut. Yhden päivän sekoitus pajoja, kiertämistä luokissa katsomassa teemaan liittyviä töitä ja esitykset salissa. Tämäkin oli aivan loistava juttu. Yhteisöllisyys ei synny itsestään. Sille pitää luoda tilaa ja sekoittaa pakkaa.

Pop up-ravintolassa olin mukana ainoastaan verkon välityksellä,mutta myös Verkkokoulun sivuilla reseptien jakaminen ja muu toiminta loi yhteisöllisyyden tunnetta.

Miksi siis ilmiöpohjaista oppimista. Syynä ei saa olla tuleva OPS, vaan kaiken keskiössä pitää olla sen tuoma lisäarvo oppilaalle ja koko yhteisölle. Parhaimmillaan  se on oivalluksia, flowtiloja ja yhteisöllisyyttä. Ilmiöoppiminen ei tarvi olla koko koulun megaprojekti tai teemapäivä. Pienestä on hyvä ponnistaa. Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel.

Olkaa ilmiömäisiä!

Tekemäni Prezi liittyen aiheeseen.