Avainsana: koodiaapinen

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Koodiaapisesta summa summarum

 

Koodiaapisesta ja Racketistä hieman

eli reflektointia tulevaan OPS:iin, omiin kokemuksiin kurssilaisena ja TVT:n opettajana liittyen.

koodiaapinen-logo-2

 

Tässä siis ajatuksia ja hajatuksia. Koitin parsia ja jäsentää tajunnanvirtauksen muillekin avautuvaan muotoon.

Viimeisenä työnä kyseisessä MOOC:ssä suoritan loppuyhteenvedon blogikirjoituksena.

Opetan TVT:ä, kemiaa ja fysiikkaa.

Varsin nopeasti kurssilaisena tuli mieleen miten erilaisista kemian kaavoista voisi tehdä algoritmejä ja millaisia ehtolauseita sinne voisi sisällyttää. Yksinkertaisina ohjelmana voitaisiin toteuttaa esimerkiksi erilaisia kemiallisia reaktioita käsitteleviä funktioita.

Mietin  mitkä ovat tärkeimmät taidot/sisällöt algoritmisen ajattelun osalta. Varmasti kaikki materiaalissa esitellyt periaatteet ovat tärkeitä onnistuneen toteutuksen kannalta, mutta mielestäni logiikka, algoritmit ja jakaminen osiin nousevat esiin. Pelkästään se, että oppilas miettii sitä miten nämä asiat voisi opettaa tietokoneelle  (lue ohjelmoida) voi auttaa jäsentämään omaa ajattelua. Kaikki syy- ja seuraus ajattelu, luokittelu, ehtolauseet sopivat mielestäni todella hyvin luma-aineisiin esimerkiksi käsitekartoilla visualisoiden. Erilaisilla käsitekartoilla voidaan visualisoida erilaisia tapahtumia ja hahmottaa myös sitä miten ne voisi koodata. Koska luonnontietieteet ovat hyvin visuaalisia ja kuvallista ilmaisua voidaan hyödyntää laajasti yhteistyö voisi helposti versoa kuviksen puolelle.

Koodaaminen oli minulle uusi tapa jäsennellä asioita. Huomasin että yritin aluksi syöttää ihan liian paljon koodia ja välivaiheet meinaisivat jäädä. Koodaaminen voi olla hyvinkin antoisaa, mutta vaatii välillä mielestäni tietynlaista uteliaisuutta ja leikkiä.

 

Koen että oppilaan kanssa olisi hyvä hahmottaa oppimispolku, jonka kautta hän voisi oppia koodaamaan. Olisi tärkeää ymmärtää millainen oppija on kyseessä. Tarvitaan jotakin mikä innostaa, jotta päästään eteenpäin. Vertaistuki ja etenkin pojilla pieni kilpailuasetelma voivat toimia. Tytöille enemmän visuaalisesti ja esteettisesti miellyttävät käyttöliittymät ja ohjelmat voivat saada aikaan innostusta. Toki rajanveto on aina yleistämistä-hyvä että hajontaa löytyy. Erilaisten oppimispelien tekeminen ja muille näyttäminen ovat motivoivia.

Koodausta voi liittää myös erilaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin. Innokkaimmat koodarit ovat esimerkiksi TVT-tunnilla tehneet Kalevala-pelin ja erilaisten oppimispelien tekeminen kiinnostaa.

Se miten opetan ohjelmointia riippuu hyvin paljon ikäryhmästä ja ylipäätään ryhmän dynamiikasta. Myös opetustilalla on paljon merkitystä.

Näkisin että ideaali tilanteessa ryhmä ei saa olla kovin suuri, koska on hyvin vaikea ehtiä antamaan tukea ja neuvoa-ja odottajan aika on pitkä. Koin Tiina Partasen tyylin Innokas-koulutus Racket-pajassa hyväksi ainakin alkukosketusta haettaessa. Perusasetelma kone ja tykki päälle ja tehdään opettajan näyttämän esimerkin mukaan oli tarpeen ja toimi myöhemmissä vaiheissa hyvin myös etänä Youtuben kautta Rackettiä opiskellessani. Kokeilin tätä opetusryhmäni kanssa ja annoin heille samat Racketin tehtävät jotka itse olin tuoreeltaan viikon sisään tehnyt. Koska ryhmä on iso kaikki muut toteutustavat tuntuivat sopimattomilta. Huomasin kuitenkin että aika suuri osa ei jaksanut katsoa videoita. Osalla keskittyminen petti, osa ei kestänyt sitä ettei oikein hahmottanut kaikkea ja täten ei nähnyt mieltä toteuttaa annettuja ohjeita. Ymmärrän että ei ole helppoa opiskella jotakin, kun asia on uusi ja kokonaiskuvan muodostaminen alkutekijöissä. Koin itse samaa tunnetta hyvin paljon,mutta varmasti ero on siinä että aikuinen jaksaa paremmin tehdä mekaanisia harjoituksia luottaen siihen että ymmärrys seuraa perästä.

On vaikea  haastaa isossa ryhmässä jokaista oppijaa sopivasti tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan, ilman että osa kokee annetut haasteet liian vaikeina ja jopa ahdistavina.

Siksi mietinkin, että erilaiset oppimispolut ohjelmointiin palvelisivat erilaisia oppijoita varustettuina erilaisilla tavoitteilla ja valmiuksilla. Tällä hetkellä olen eriyttänyt kun homma on saatu liikkeelle, ne jotka väsähtävät siirtyvät muihin ohjelmointia opettaviin ratkaisuihin. Periaate on vähän sama kuin päiväkodissa ruuan suhteen.Kaikkea pitää maistaa ennen kuin voi tietää tykkääkö siitä vai ei. Puolensa siinäkin. Haluaisin kuitenkin jatkossakin valinnaisen ATK:n/TVT:n tuntien olevan aikaa jolloin tietokoneista ja ohjelmista innostutaan eikä traumatisoiduta. Tämä on tosi tärkeä juttu sillä koin itse herkässä teini-iässä omat ATK:n valinnaisen tunnit välillä aika ahdistavina. Ja ne itseasiassa vieraannuttivat minut tietokoneista pitkäksi aikaa. Ohjelmointia voi oppia vain tekemällä ja tekemiseen tarvitaan jonkinlaista palkitsevuutta.

Luovuuden ja oman toteuttamisen ja teorian suhde täytyy olla aikalailla puolet ja puolet, jotta mielenkiinto säilyy. Tämä suhde toki riippuu aina tekijästä.

Oivalluksia aiheesta kurssi antoi paljon. Suoritin oikeastaan kaikki kolme linjaa Scratch JR, Scratch ja Racket. Tämä siksi, että opetan yhteinäiskoulussa ja koin tärkeäksi saada näkemystä lisää myös Scratchin puolelta. Opin hahmottelemaan paremmin miten koodi voi toimia eri tilanteissa, miten koodia lähdetään suunnittelemaan ja miten asiassa edetetään vaiheittain. Varmasti parasta oli saada olla oppilaana. Kokea kaikki ne turhautumiset ja onnistumiset. Välillä piti laittaa  kova zen-moodi päälle ettei homma murene käsiin. Debuggaus erottaa jyvät akanoista.

Lopussa vielä linkki tekemääni tietovisan alkuun. Työn myötä opin muutaman funktion lisää ja sen miten voidaan hyödyntää ehtolauseketta. Ehkä kun kalenterissa on enemmän tilaa saan tuon täysin  valmiiksi…

Lopuksi haluan kiittää kurssin luojia ja vetäjiä sekä onnitella  palkinnosta Open Finland Challenge – kilpailussa!

Suosittelen hyppämään mukaan MOOC:in kyytiin keväällä.  Uusi kierros käynnistyy ilmeisesti tammikuussa.

Nyt lähden koodaamaan piparkakkutaloa! Heippa!

 

Koodiaapiskukon ensi askeleet

matrix-434034_1280

Viime lauantaina kokoonnuttiin Oulussa ja Espoossa keskustelemaan Koodiaapisen sisällöstä, kerämään sopivia lähteitä verkosta ja jakamaan hyviä käytänteitä. Oulunsalossa kävimme hyvää keskustelua pedagogisesta näkökulmasta ja mihin oppiaineisiin koodausta voisi sisällyttää. Itselle läheiseltä tuntui ajatus ilmiöpohjaisen oppimisen tukemisesta ja siitä miten koodaaminen voisi olla eri aineita yhdistävä juttu. Miten esimerkiksi pelin suunnittelu ja toteutus tai robotiikan parissa työskentely voitaisiin tehdä useamman oppiaineen tunneilla. Mielenkiintoiselta kuulostivat esimerkiksi käsityöt, jossa lapset olivat ohjelmoineet led-valot välkkymään tekstiileissä. Kodulla uskontoon tehty peli, jossa käsitellään pelin avulla eri osioissa eri uskontojen keskeisiä teemoja sai lampun syttymään. Varmasti vain mielikuvitus on rajana!

Heitimme ilmaan kysymyksen siitä tarvitseeko jokaisen lapsen oppia koodaamaan. Mielestäni saman kysymyksenhän voisi esittää suurimmalle osalle kouluaineista. Varmasti ilmankin selviäsi, mutta miten hyvin?  Merkit ovat selvät siitä, että tälle osaamiselle on kasvava tarve. Meidän koulutuksen täytyy vastata huutoon. Koodaus on uuden vuosituhannen kansalaistaito.

Koodaus voi tuntua hankalalta ja toisinaan saa kuulla jorinoita sitä miten monta tuhatta tuntia tarvitaan harjoitusta, jotta voi tulla hyväksi.

Sama pätee aika moneen asiaan ja tarvitseeko välttämättä tulla hyväksi? Voihan sitä koodailla pienimuotoisesti ihan omaksi ilokseen, ilman että tavoittelee seuraavan hittipelin tekemistä.

Otetaan esimerkkinä juokseminen. Itse koodaan kroppaani tällä hetkellä syksyllä juostavaan Ruskamaratoniin. Miksi harjoittelen juoksuun johon minulla ei selvästikään ole hyviä geneettisiä rahkeita? No ihan huvikseen. Sillä loppuajalla jos sinne päästään ei ole niin hirveästi merkitystä. Koitan keskittyä matkalla olemiseen, en niinkään päämäärään.

Pikkasen samaa lähestymistä olen koittamut ottaa koodaukseenkin. Pikku hiljaa eri juttuja itsekseni ja oppilaiden kanssa kokeillen olemme yhdessä oppineet hirvittävän paljon ja arvioineet mitkä jutut toimivat koulussa ja mitkä eivät. Hiljalleen asiat alkavat hahmottua ja olen erittäin ilahtunut siitä, että Koodiaapinen ja MOOC ovat kehitteillä, jotta kaikkien ei tarvitse opetella näitä kantapään kautta. Tämä toivottavasti madaltaa opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan koodausta.

Mitä lisäarvoa koodaus tuo?  Itse olen saanut olla todistamassa todella innostuneita hetkiä asian parissa, joista osa on kantanut kotona jatkettuihin projekteihin – esimerkiksi Kalevala-peli. Oppilaat kokevat asian omakseen. Mahdollisuudet eri oppiaineiden ja ilmiöpohjaisen oppimisen integrointiin ovat todella oppimista rikastuttavat. Mielestäni opettajalla on myös todella tärkeä roolimallin asema. On tärkeää osoittaa, että oppiminen ei pääty koskaan ja nopeasti kehittyvässä maailmassa on tärkeää säilyttää avoin mieli uuden omaksumiselle. Muutenkin koulua ja oppimista pitää kehittää tietopainotteisesta enemmän taitopainotteiseksi. Toivottavasti uusi OPS:kin siivittää meitä siihen suuntaan.

Käy lukemassa lisää Koodiaapisesta. Ilmoittaudu mukaan tai kommentoi muuten vaan ja pistä sana kiertämään.

Aurinkoista kesää toivoen,

Arto

P.S. Tuli vielä mieleen, että jos jostakin löytyy lista suomennetuista kirjoista tai jutuista joiden avulla voi käydä läpi koodausta ja avata erilaisia käsitteitä otan mielelläni vastaan vinkkauksia. Ajatus syntyi luettuani tämän artikkelin. 

Linkit