Avainsana: koulut

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

img_20160304_090439.jpg

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

img_20160308_080525.jpg

 

 

img_20160304_092626.jpg
Hyrrän 3d-malli
img_20160304_104338.jpg
Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella. img_20160308_065718.jpg

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

img_20160304_111818.jpg
Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.
img_20160304_112045.jpg
3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

img_20160304_092422.jpg
Haarniska
img_20160304_105921.jpg
Laserleikkuri
img_20160304_103943.jpg
Leikkeen irrotus
img_20160304_105637.jpg
Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.
img_20160304_111100.jpg
Puuauto

Linkit

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Koodiaapiskukon ensi askeleet

matrix-434034_1280

Viime lauantaina kokoonnuttiin Oulussa ja Espoossa keskustelemaan Koodiaapisen sisällöstä, kerämään sopivia lähteitä verkosta ja jakamaan hyviä käytänteitä. Oulunsalossa kävimme hyvää keskustelua pedagogisesta näkökulmasta ja mihin oppiaineisiin koodausta voisi sisällyttää. Itselle läheiseltä tuntui ajatus ilmiöpohjaisen oppimisen tukemisesta ja siitä miten koodaaminen voisi olla eri aineita yhdistävä juttu. Miten esimerkiksi pelin suunnittelu ja toteutus tai robotiikan parissa työskentely voitaisiin tehdä useamman oppiaineen tunneilla. Mielenkiintoiselta kuulostivat esimerkiksi käsityöt, jossa lapset olivat ohjelmoineet led-valot välkkymään tekstiileissä. Kodulla uskontoon tehty peli, jossa käsitellään pelin avulla eri osioissa eri uskontojen keskeisiä teemoja sai lampun syttymään. Varmasti vain mielikuvitus on rajana!

Heitimme ilmaan kysymyksen siitä tarvitseeko jokaisen lapsen oppia koodaamaan. Mielestäni saman kysymyksenhän voisi esittää suurimmalle osalle kouluaineista. Varmasti ilmankin selviäsi, mutta miten hyvin?  Merkit ovat selvät siitä, että tälle osaamiselle on kasvava tarve. Meidän koulutuksen täytyy vastata huutoon. Koodaus on uuden vuosituhannen kansalaistaito.

Koodaus voi tuntua hankalalta ja toisinaan saa kuulla jorinoita sitä miten monta tuhatta tuntia tarvitaan harjoitusta, jotta voi tulla hyväksi.

Sama pätee aika moneen asiaan ja tarvitseeko välttämättä tulla hyväksi? Voihan sitä koodailla pienimuotoisesti ihan omaksi ilokseen, ilman että tavoittelee seuraavan hittipelin tekemistä.

Otetaan esimerkkinä juokseminen. Itse koodaan kroppaani tällä hetkellä syksyllä juostavaan Ruskamaratoniin. Miksi harjoittelen juoksuun johon minulla ei selvästikään ole hyviä geneettisiä rahkeita? No ihan huvikseen. Sillä loppuajalla jos sinne päästään ei ole niin hirveästi merkitystä. Koitan keskittyä matkalla olemiseen, en niinkään päämäärään.

Pikkasen samaa lähestymistä olen koittamut ottaa koodaukseenkin. Pikku hiljaa eri juttuja itsekseni ja oppilaiden kanssa kokeillen olemme yhdessä oppineet hirvittävän paljon ja arvioineet mitkä jutut toimivat koulussa ja mitkä eivät. Hiljalleen asiat alkavat hahmottua ja olen erittäin ilahtunut siitä, että Koodiaapinen ja MOOC ovat kehitteillä, jotta kaikkien ei tarvitse opetella näitä kantapään kautta. Tämä toivottavasti madaltaa opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan koodausta.

Mitä lisäarvoa koodaus tuo?  Itse olen saanut olla todistamassa todella innostuneita hetkiä asian parissa, joista osa on kantanut kotona jatkettuihin projekteihin – esimerkiksi Kalevala-peli. Oppilaat kokevat asian omakseen. Mahdollisuudet eri oppiaineiden ja ilmiöpohjaisen oppimisen integrointiin ovat todella oppimista rikastuttavat. Mielestäni opettajalla on myös todella tärkeä roolimallin asema. On tärkeää osoittaa, että oppiminen ei pääty koskaan ja nopeasti kehittyvässä maailmassa on tärkeää säilyttää avoin mieli uuden omaksumiselle. Muutenkin koulua ja oppimista pitää kehittää tietopainotteisesta enemmän taitopainotteiseksi. Toivottavasti uusi OPS:kin siivittää meitä siihen suuntaan.

Käy lukemassa lisää Koodiaapisesta. Ilmoittaudu mukaan tai kommentoi muuten vaan ja pistä sana kiertämään.

Aurinkoista kesää toivoen,

Arto

P.S. Tuli vielä mieleen, että jos jostakin löytyy lista suomennetuista kirjoista tai jutuista joiden avulla voi käydä läpi koodausta ja avata erilaisia käsitteitä otan mielelläni vastaan vinkkauksia. Ajatus syntyi luettuani tämän artikkelin. 

Linkit

Vuosi 2014 – halki, poikki ja pinoon

Vuosi on ollut niin huikea, että olisi tuntunut suorastaan vääryydeltä jättää se ilman jonkinlaista katselmusta ja koontia. Tunnen suurta kiitollisuutta yhteistyökumppaneita ja kollegoita kohtaan ja haluan jakaa tätä tekstissäni.

Vuosi lähti liikkeelle normaalilla työn teolla ja tammikuun anti huipentui Educa-messuihin, jossa minulla oli ilo olla mukana esittelemässä Lukuinto-hanketta. Lukuinto on valtakunnallinen hanke, jossa koulujen ja kirjastojen yhteistyöllä pyritään lisäämään ja tukemaan lasten ja nuorten luku-ja kirjoitustaitoa, sekä lisäämään kiinnostusta kirjoja ja lukemista kohtaan. Tämä on todella hieno hanke, jossa on ollut ilo olla mukana.

Maaliskuussa osallistuin Lontoossa pidettävään nelipäiväiseen seminaariin, jonka vetää erittäin tunnettu valmentaja ja puhuja Anthony Robbins. Kokemus oli huikea ja sain siitä todella paljon sekä ihmisenä, että opettajana. Voin suositella hänen juttujaan kenelle vain, sen verran hyvin olen tutustunut kyseisen herran tekemisiin viimeisen parin vuoden aikana.

Huhtikuussa pääsin esittelemään Picamentor-multimediasanakirjaa Hämeenlinnan ITK-konferenssiin. Hämeenlinna on ollut Picamentorin vetovastuussa, joten esittely tapahtui Hämeenlinnan Valmos-hankkeen tiloissa. Jari Harvio kollegoineen on tehnyt todella arvokasta työtä. He ovat pitäneet Picamentoria yllä, lisänneet materiaalia, tehneet tarpeellisia päivityksiä ja ylipäätään pitäneet liekkiä hengissä. Lähtiessäni Vantaalta Ouluun puolitoista vuotta sitten tiesin, etten välttämättä kovin nopeasti pystyisi jalkauttamaan keskeneräistä pilvipalvelua tänne. Siksi olen todella kiitollinen, että Hämeenlinnan väki on pitänyt hanketta liikkeessä ja että olen saanut jatkaa kehittämistyötä taholtani. Siitä myöhemmin lisää.

Toukokuusta ei löydy mitään mielenkiintoisia lokimerkintöjä. Peruskiireinen pillit pussiin toukokuu.

Kevään mittaan aloimme Myllytullissa käydä keskustelua oppimisympäristötyöstä ja joitakin hahmotelmia tehtiin syksyn varalle. Syksyyn tultaessa huomasin, että kaavassa olikin paljon enemmän muuttujia kuin olin osannut aavistaa. Voin todeta että usean sähköpostin ja kokouksen jälkeen asia on edennyt siihen pisteeseen, että olen erittäin toiveikas alusta-asioiden suhteen ensi vuoden kannalta.

Huomattavaa lisäpontta tekemiseen toi Ouluun perustettu ICT-ohjaajien tiimi, jonka tehtävä on olla tukena tieto-ja viestintätekniikan jalkauttamisessa Oulun kouluihin. Meillä on todella hyvä vajaan parin kymmenen jengi ja syksyn alkulämmittelyjen jälkeen saadaan varmasti hommat kunnolla liikkeelle kevään mittaan.

Olen erityisen iloinen, että pääsin esittelemään Picamentoria Helsinkiin Virtuaaliopetuksen päiville joulukuussa. Palvelu on viimein lähes kolmen vuoden hiomisen jälkeen saatu sellaiseen tilaan, että käyttö on helppoa ja intuitiivista. Päätin vielä viimeisellä valinnaisen atk:n tunnilla toissapäivänä testata toimivuutta omien oppilaiden kanssa. Oppilaat ottivat jutun omakseen ja paljon uutta materiaalia ilmestyi pilveen.

Hankkeen rahoitus päättyy tänä vuonna, mutta onneksi palvelu ei häivy kuin tuhka tuleen, sillä Kauniaisten koulutoimi on luvannut hoitaa ylläpidon. Uskon vakaasti, että näin hieno palvelu tulee saamaan lisärahoitusta, jotta sen levittäminen ja jalkauttaminen voisi jatkua.

Kävin joulukuussa myös Tuusulan Hyrylässä kirjastossa pitämässä kahtena päivänä työpajan kirjastotyöntekijöille mobiililaitteiden sovelluksista, pilvipalveluista ja iMovien käytöstä. Tuntui mahtavalta nähdä se lapsenomainen tekemisen riemu ja ilo , kun videoita lähdettiin ideoimaan ja kuvaamaan. Oli upeaa päästä auttamaan monen osallistujan teknologiapelon karistamisessa.

Jään todella innolla odottamaan uutta vuotta ja uusia haasteita. OPS 2016 tuo tervettä kuhinaa ja keskustelua kouluihin. Monia uusia mielenkiintoisia juttuja on kehitteillä. Olemme jännän äärellä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, haluan kiittää työyhteisöjä ja kollegoita Myllytullin koululla ja Verkkokoulu Kulkurissa.

Nyt on hyvä rauhoittua ja vaihtaa mietintämyssy tonttulakkiin.

Rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta toivoen,

Arto

Linkit:

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet

Kehittämistyötä ja uusia tuulia

Eilen olin Hämeenlinnassa, jossa mietimme Jari Harvion ja muutaman kollegan kanssa miten Picamentoria voisi hioa paremmaksi ja kehittää. Palvelu toimii toki varsin hyvin iPadillä ja kirjautumaan pääsee esim. Google tai Facebook-tunnuksilla. Nopsat ohjeet löytyy täältä alla olevalta videolta.

Palveluun voi kuka tahansa julkaista kuva tai videomateriaalia, jota voidaan hyödyntää oppimisen tukena. Oman videon tai animaation tekeminen on hauskaa ja jos jonkin asian tai ilmiön saa esittää visuaalisesti voidaan hyödyntää erilaisia oppimistyylejä lähes rajattomasti. Opettajat toimivat töiden julkaisun moderaattoreina. Lisää infoa löytyy Facebook-sivuilta.

Hankkeella on vielä sen verran pelimerkkejä, että erilaisia kehittämistoiveita ja ideoita otetaan mielellään vastaan. Niitä voi laittaa allekirjoittaneelle tai Hämeenlinnan opetusteknologiapäällikölle Jari Harviolle.

Toki päivän aikana oli muutakin mielenkiintoista. Hämeenlinnan Verkkotyöpöytä Airo vaikutti todella hyvältä. Katsoimme hieman myös Sharepointin käyttöä Ops-työkaluna ja hienosti näytti taipuvan tarkoitukseen. Pahoin pelkään, että  monessa kunnassa tämä hieno työkalu lojuu täysin käyttämättömänä.

Tämä päivä jatkui hyvin TVT-henkisissä meiningeissä. Meillä oli ensimmäinen ICT-ohjaajien kokous. Kuten moni muukin kunta saimme valtiolta rahaa TVT-käytänteiden tukemiseen kouluissa ja vajaa parikymmentä innokasta pioneeriä tuli valituksi. Rooli on Vantaan vuosilta varsin tuttu, jossa sain toimia alueellisena verkkopedagogiikan tukihenkilönä kaksi ja puoli vuotta. Voin sanoa, että meillä on hyvä ja monipuolinen jengi kasassa. Paljon hyvää keskustelua ja ideoiden kanssa jammailua käytiin.

Näillä eväillä on mukava jatkaa kohtia joulua.

Ps: Joulukuussa olen mukana esittelemässä Picamentoria Virtuaaliopetuksen päivillä 8.-9. päivä Messukeskuksessa. Lisää infoa lähempänä tapahtumaa Picamentorin Facebook-sivuilta.

Impivaaralaisuus ja ubiikkiyhteiskunta

Syksy on alkanut mielenkiintoisissa merkeissä. Keskustelu uudesta OPS:ista ja yo-kokeiden uudistuksesta sähköiseksi jatkuu kiivaana. Mietitään tuntijakoa ja pohditaan PISA-tuloksiin liiallisen tuijottamisen vaaroja. Kansallisikonimme Nokian luurikin päätyi jenkkien käsiin lopullisesti. Toinen suuri kansallisaarteemme suomalainen koulu ja sen tuottamat PISA-tulokset meillä vielä on, mutta kuinka kauan?

PISA-menestyksen takana on monia tekijöitä, joista tärkein on luottamus ja vapaus toteuttaa opetus parhaaksi nähdyllä tavalla. Monet tuudittautuvat PISA-tuloksiin ja ovat sitä mieltä, että pärjäämme jatkossakin samoilla eväillä.

Suomalainen koulu on vanhoillinen, kun sitä vertaa eurooppalaisiin kouluihin. Tällä viikolla käydessäni Saaren koulun tieto-ja viestintätekniikan seminaarissa Rovaniemellä Pia Lumme luennoi ja kertoi tutkimustuloksillaan karua kieltään siitä missä mennään TVT:n hyödyntämisessä. Tietokoneiden ja mobiililaitteiden hyödyntämisprosentti kouluissamme on vaatimaton. Samasta asiasta uutisoi Hesari 31.8.2013.

Mistä vähäinen TVT:n hyödyntäminen kouluissamme voisi johtua?
Syitä on monia. Monissa kouluissa on riittämättömät verkkoyhteydet ja koneiden ylläpito takkuaa. Osa opettajista ja vanhemmista haluaa pitäytyä pelkästään perinteisissä metodeissa. Opettajat eivät kouluttaudu tai kokevat koulutustarjonnan huonoksi.
Haluan olla kuitenkin optimistinen tulevaisuuden suhteen. Suomessa on paljon hienoja hankkeita ja monissa kouluissa hienoja käytänteitä, joissa uutta teknologiaa osataan hyödyntää. Opettajiin luotetaan ja heidän näkemyksiään arvostetaan. Olen kokenut myös toisen ääripään opettaessani englantilaisessa yläkoulussa kaksi vuotta.

Emme voi paeta kehitystä. Uusi teknologia tulee muuttamaan kouluja paljon, koska se on muuttanut jo nuorten oppimista paljon. On aivan totta että nykypäivänä on turha päntätä liikaa, koska kaiken voi hetkessä googlettaa. Opettajan ja kirjan ei tarvitse olla ainoita tiedonlähteitä. Tärkeää on oppia etsimään tietoa ja osata analysoida sitä tarpeeksi kriittisesti. Yhteistyö ja tiedon jakaminen tulevat korostumaan tulevaisuudessa. Charles Leadbeater puhui tästä 2012 Campus-seminaarissa. Linkki videotallenteeseen alhaalla.

En ymmärrä miksi Arno Kotron eilen 7.9. Hesarin kolumnissaan täytyi asetella opettajan kanssa tunnilla käyty keskustelu ja päätteiden takana istuminen vastakkain. Mielestäni hyvä opettaja osaa yhdistellä saumattomasti molempia näistä, toki rajoittamatta pedagogiikkaansa näihin kahteen metodiin. On sääli jos kuvitellaan, että tulemme pärjäämään globaalissa kilpailuissa vanhoilla nikseillä. Suosittelen tutustumaan uuteen teknologiaan. Kävin muutama viikko sitten yhden päivän Office 365:n koulutuksessa. Minulle jäi vain kova polte päästä kokeilemaan uusia ominaisuuksia oppilaiden kanssa ja nimenomaan keskustelemaan heidän näkemyksistään ohjelman ja sovellusten toimivuudesta oppimisessa ja yhdessä tekemisessä.
Uuden teknologian hyödyntäminen ei tarkoita sitä, että jokainen istuu koneellaan yksin ilman vuorovaikutusta. Ne tarjoavat mahdollisuuden aivan uudenlaiselle yhteistyölle, joka ei ole paikkaan tai aikaan sidottua. Toki parhaimmillaan yhteistyö on aina sitä. Meillä ei ole varaa katsoa taaksepäin muistellen omia kouluvuosia, kun kehitys kehittyy huimaa vauhtia. Oppilaat tulevat kasvamaan ja mukautumaan muuttuvaan maailman. Koulu ei saa muistuttaa museota, jonne vanhemmat voivat tulla nostalgisoimaan omia kouluaikojaan.

Linkit