Avainsana: ops

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

 

 

 

 

Mainokset

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Koodiaapiskukon ensi askeleet

matrix-434034_1280

Viime lauantaina kokoonnuttiin Oulussa ja Espoossa keskustelemaan Koodiaapisen sisällöstä, kerämään sopivia lähteitä verkosta ja jakamaan hyviä käytänteitä. Oulunsalossa kävimme hyvää keskustelua pedagogisesta näkökulmasta ja mihin oppiaineisiin koodausta voisi sisällyttää. Itselle läheiseltä tuntui ajatus ilmiöpohjaisen oppimisen tukemisesta ja siitä miten koodaaminen voisi olla eri aineita yhdistävä juttu. Miten esimerkiksi pelin suunnittelu ja toteutus tai robotiikan parissa työskentely voitaisiin tehdä useamman oppiaineen tunneilla. Mielenkiintoiselta kuulostivat esimerkiksi käsityöt, jossa lapset olivat ohjelmoineet led-valot välkkymään tekstiileissä. Kodulla uskontoon tehty peli, jossa käsitellään pelin avulla eri osioissa eri uskontojen keskeisiä teemoja sai lampun syttymään. Varmasti vain mielikuvitus on rajana!

Heitimme ilmaan kysymyksen siitä tarvitseeko jokaisen lapsen oppia koodaamaan. Mielestäni saman kysymyksenhän voisi esittää suurimmalle osalle kouluaineista. Varmasti ilmankin selviäsi, mutta miten hyvin?  Merkit ovat selvät siitä, että tälle osaamiselle on kasvava tarve. Meidän koulutuksen täytyy vastata huutoon. Koodaus on uuden vuosituhannen kansalaistaito.

Koodaus voi tuntua hankalalta ja toisinaan saa kuulla jorinoita sitä miten monta tuhatta tuntia tarvitaan harjoitusta, jotta voi tulla hyväksi.

Sama pätee aika moneen asiaan ja tarvitseeko välttämättä tulla hyväksi? Voihan sitä koodailla pienimuotoisesti ihan omaksi ilokseen, ilman että tavoittelee seuraavan hittipelin tekemistä.

Otetaan esimerkkinä juokseminen. Itse koodaan kroppaani tällä hetkellä syksyllä juostavaan Ruskamaratoniin. Miksi harjoittelen juoksuun johon minulla ei selvästikään ole hyviä geneettisiä rahkeita? No ihan huvikseen. Sillä loppuajalla jos sinne päästään ei ole niin hirveästi merkitystä. Koitan keskittyä matkalla olemiseen, en niinkään päämäärään.

Pikkasen samaa lähestymistä olen koittamut ottaa koodaukseenkin. Pikku hiljaa eri juttuja itsekseni ja oppilaiden kanssa kokeillen olemme yhdessä oppineet hirvittävän paljon ja arvioineet mitkä jutut toimivat koulussa ja mitkä eivät. Hiljalleen asiat alkavat hahmottua ja olen erittäin ilahtunut siitä, että Koodiaapinen ja MOOC ovat kehitteillä, jotta kaikkien ei tarvitse opetella näitä kantapään kautta. Tämä toivottavasti madaltaa opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan koodausta.

Mitä lisäarvoa koodaus tuo?  Itse olen saanut olla todistamassa todella innostuneita hetkiä asian parissa, joista osa on kantanut kotona jatkettuihin projekteihin – esimerkiksi Kalevala-peli. Oppilaat kokevat asian omakseen. Mahdollisuudet eri oppiaineiden ja ilmiöpohjaisen oppimisen integrointiin ovat todella oppimista rikastuttavat. Mielestäni opettajalla on myös todella tärkeä roolimallin asema. On tärkeää osoittaa, että oppiminen ei pääty koskaan ja nopeasti kehittyvässä maailmassa on tärkeää säilyttää avoin mieli uuden omaksumiselle. Muutenkin koulua ja oppimista pitää kehittää tietopainotteisesta enemmän taitopainotteiseksi. Toivottavasti uusi OPS:kin siivittää meitä siihen suuntaan.

Käy lukemassa lisää Koodiaapisesta. Ilmoittaudu mukaan tai kommentoi muuten vaan ja pistä sana kiertämään.

Aurinkoista kesää toivoen,

Arto

P.S. Tuli vielä mieleen, että jos jostakin löytyy lista suomennetuista kirjoista tai jutuista joiden avulla voi käydä läpi koodausta ja avata erilaisia käsitteitä otan mielelläni vastaan vinkkauksia. Ajatus syntyi luettuani tämän artikkelin. 

Linkit

Teiniangstia, pieniä oivalluksia ja paljon kaakaota

Isoisälläni oli tapana hokea  ”oppia se on ikä eikä ellää” ja ”kyllä työ tekijäänsä neuvoo”. Pikkupoikana en näitä oikein ymmärtänyt.Pikku hiljaa iän ja kokemuksen karttuessa huomasin, että varsin paljon oman tekemisen ydinasiat kiteytyivät noissa fraaseissa.

Kun minulle viimein avautui viime syksynä ATK-open paikka olin haljeta innosta. Pääsisin tekemään ja testaamaan juttuja oppilaiden kanssa ja tiesin, että monessa asiassa minä olisinkin oppilas, sillä niin laaja on TVT:n skaala nykypäivänä. Tämä oli sinänsä ihan O.K, koska tiesin että aika monessa asiassa tietämyksen taso on ainakin kohtalainen. Ainoa asia joka minua vaivasi oli se etten oikeastaan ollut tutustunut koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Niin ellei 80-luvun koodausessiota serkkupoikien kanssa mummolassa lasketa. Ne koodit mitä tuolloin kirjoitimme olivat mikrobitti-lehdessä tai vastaavassa ilmestyneitä koodeja, jotka piti omilla pienillä kätösillä kirjoittaa koneelle jos halusi pelata kyseistä peliä. Vuoroja vaihdeltiin, yksi kirjoitti, toinen luki merkkejä lehdestä ja kolmas toimi virallisena valvojana. Keskimäärin kahden tai kolmen tunnin kirjoitussession jälkeen pääsi pelaamaan jotakin todella simppeliä palikkapeliä. Paljon siinä meni kaakaota ja joulutorttua, mutta maaliin pääseminen oli aina yhtä antoisaa. Ei voi nykypäivän lapsi tajuta mitä kaikkea 80-luvun lapsena joutui välillä tekemään jos halusi pelata uutta peliä. Ja jos joku meni sammuttamaan koneen alkoi homma alusta.

Niin takaisin varsinaiseen teemaan. Sain koodausvajeeseni helpotusta syksyllä, koska polvileikkauksen toipilaana minulle jäi pötköttelyn lomassa paljon aikaa olla koneella ja tutustua Scalan perusjuttuihin MOOCissa. Tästä kirjoittelinkin alkuvuodesta.

Monet tähän asti kokeillut Scratch, Koodaustunti, Kodu ja muut on olleet hyviä alkulämmittelyjä, mutta koin että osa oppilaista koki hommat liian simppeleinä tai strukturoituina. HTML-koodaus toimi hyvin, koska sitä osa oppilaista pystyi tekemään todella strukturoidusti vaihe vaiheelta ohjeiden mukaan. Minulle on varsin helppoa huomata porukassa ne jotka tarvitsevat hieman enemmän vapaampaa testailua ja leikkimistä asian ympärillä, sillä olen itse tämän tyyppinen oppija.

HTML-koodaus on sen takia todella antoisaa, että tekijä pääsee hyvin nopeasti näkemään työnsä tulokset. Niinpä näytinkin osalle vain pari perusjuttua liittyen tiedoston tallennukseen ja nimeämiseen ja jaoin Edmodossa kolme linkkiä (katso alla) josta voisi kopioida koodin pätkiä muistioon. Tämä lähestyminen toimi hyvin. Yksikin oppilas joka tunnin alussa aiheen kuultuaan ilmoitti ettei alkaisi millekään, koska ei tajunnut tästä mitään ja sitä paitsi tämä oli tosi tylsää, sai aikaan kolmessa vartissa sivun josta oli selkeästi ylpeä. Hän omatoimisesti etsi ohjeet youtube-videoiden upotukseen ja sai ne toimimaan.

HTML:ään tutustuminen voi siis olla hyvinkin antoisaa. Pitää vain muistaa se että erilaiset oppijat haluavat lähestyä asiaa eri tavoin ja heille se suotakoon. Ketään ei voi, eikä pidä pakottaa mihinkään muottiin. Toivonkin että uuden OPS:in myötä koulutyöskentelyssä  huomioidaan paremmin jokaisen oppijan vahvuudet, koska vain sellainen oppiminen motivoi ja  vahvistaa itsetuntoa. Tällaiset oppimiskokemukset auttavat uskomaan pappani fraasien pitävän täysin kutinsa myös nykypäivänä.

”We are drowning in information, but starving for wisdom.” – Tony Robbins

wisdom-92901_1280 (1)

Linkkejä

Kehittämistyötä ja uusia tuulia

Eilen olin Hämeenlinnassa, jossa mietimme Jari Harvion ja muutaman kollegan kanssa miten Picamentoria voisi hioa paremmaksi ja kehittää. Palvelu toimii toki varsin hyvin iPadillä ja kirjautumaan pääsee esim. Google tai Facebook-tunnuksilla. Nopsat ohjeet löytyy täältä alla olevalta videolta.

Palveluun voi kuka tahansa julkaista kuva tai videomateriaalia, jota voidaan hyödyntää oppimisen tukena. Oman videon tai animaation tekeminen on hauskaa ja jos jonkin asian tai ilmiön saa esittää visuaalisesti voidaan hyödyntää erilaisia oppimistyylejä lähes rajattomasti. Opettajat toimivat töiden julkaisun moderaattoreina. Lisää infoa löytyy Facebook-sivuilta.

Hankkeella on vielä sen verran pelimerkkejä, että erilaisia kehittämistoiveita ja ideoita otetaan mielellään vastaan. Niitä voi laittaa allekirjoittaneelle tai Hämeenlinnan opetusteknologiapäällikölle Jari Harviolle.

Toki päivän aikana oli muutakin mielenkiintoista. Hämeenlinnan Verkkotyöpöytä Airo vaikutti todella hyvältä. Katsoimme hieman myös Sharepointin käyttöä Ops-työkaluna ja hienosti näytti taipuvan tarkoitukseen. Pahoin pelkään, että  monessa kunnassa tämä hieno työkalu lojuu täysin käyttämättömänä.

Tämä päivä jatkui hyvin TVT-henkisissä meiningeissä. Meillä oli ensimmäinen ICT-ohjaajien kokous. Kuten moni muukin kunta saimme valtiolta rahaa TVT-käytänteiden tukemiseen kouluissa ja vajaa parikymmentä innokasta pioneeriä tuli valituksi. Rooli on Vantaan vuosilta varsin tuttu, jossa sain toimia alueellisena verkkopedagogiikan tukihenkilönä kaksi ja puoli vuotta. Voin sanoa, että meillä on hyvä ja monipuolinen jengi kasassa. Paljon hyvää keskustelua ja ideoiden kanssa jammailua käytiin.

Näillä eväillä on mukava jatkaa kohtia joulua.

Ps: Joulukuussa olen mukana esittelemässä Picamentoria Virtuaaliopetuksen päivillä 8.-9. päivä Messukeskuksessa. Lisää infoa lähempänä tapahtumaa Picamentorin Facebook-sivuilta.

Syyslomalaisen mietteitä OPS 2016:sta, hyvistä käytänteistä ja tutkivasta oppimisesta

Syksy on pitkällä ja syyslomankin loppu lähenee. Tänään kirjoitan enemmän pedagogisesta näkökulmasta. Uusi OPS 2016 häämöttää jo melko lähellä koulujemme tulevaisuudessa. Se tarjoaa loistavan mahdollisuuden avata näköaloja omasta työstä ja toimivista käytänteistä. Tosi tärkeää on tukea jakamisen kulttuuria sekä oppilaiden että opettajien työssä. Se varmasti auttaa myös työssä jaksamisessa.

Paljon mielenkiintoisia juttuja on liittynyt alkaneeseen lukukauteen ja etenkin pariin viime viikkoon. Meille järjestettiin Veso-koulutus 11. lokakuuta, jonka mielenkiintoisinta antia allekirjoittaneelle oli ITEC-hankkeen esittely. Hankeesta tietoa löytyy sivulta http://www.oppimaisema.fi.

Omassa koulussa Myllytullissa Oulussa pidettiin vajaa pari viikkoa sitten puolikas Veso, jossa alusteltiin tulevaa OPS-työtä arvoista ja käytänteistä keskustelemalla. Seuraavana päivänä 16.lokakuuta osallistuin dosentti Hannele Cantellin vetämään OPS2016 koulutukseen Madetojan salissa. Koulutuksen alussa Cantell kävi läpi lyhyesti tulevan OPS:in kehityksen eri vaiheita ja tuntijakokeskustelua. Varsin nopeasti edettiin esimerkkitapauksiin ja keskusteluihin ryhmissä.

Cantellin puheessa Kauniaisten Kasavuoren koulu mainittiin useasti ja syystä, sillä koululla on monia toimivia käytänteitä. Kasavuori tuli Vantaan vuosieni aikana varsin tutuksi monenlaisen yhteistyön merkeissä. Tästä oli todella mukava keskustella myös Cantellin kanssa. Monia näistä käytänteistä myös Kilterin kouluun Myyrmäessä otettiin käyttöön. Toki hieman muunneltuina, koska jokainen koulu ja yhteisö on erilainen eikä simppeli päälle liimaaminen toimi. En kuitenkaan aio keskittyä näihin vaikka ne mielenkiintoisia ja toimivia ovatkin, koska jokainen asiasta kiinnostunut voi lukea esittelyt  linkistä. http://kasavuori.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=63&Itemid=82

Cantellin esitellessä yksi esimerkkitapaus tuntui todella tutulta, sillä toteutin Vantaalla kuuden vuoden ajan samanlaista tutkivan oppimisen kehää yhdellä kurssilla. Siitä sainkin kipinän katsoa menneeseen, koska näyttäisi että tällaisiin käytänteisiin suuntaudutaan yhä enemmän tulevaisuudessa.

Käytin tutkivan oppimisen kehää kasiluokan ympäristökurssin opetuksessa. Kilterissä   lukuvuosi jaetaan viiteen jaksoon ja siksi jokaisessa jaksossa on noin seitsemän viikkoa aikaa kurssin suorittamiseen. Osana fysiikan ja kemian opetussuunnitelmaa on ympäristökurssi. Koin kurssin vetämisen frontaaliopetuspainotteisesti raskaaksi ja päätin kokeilla tutkivaa oppimista ympäristöasioiden käsittelyssä. Vuosien varrella oma tyyli jalostui ja oikeanlainen sapluuna löytyi pääasiassa omien kokemusten ja oppilaiden palautteen perusteella. Lisäideoita ja mausteita projektityöhön sain kollegoilta ja monista koulutuksista. Kyseinen työskentelytapa ei sovi kaikkiin oppiaineisiin tai kursseihin, mutta joissakin tapauksissa se istuu täydellisesti.

 

Seuraavaksi prosessin kuvaus päävaiheittain.

1.Aluksi kuten ennen urheilusuoritusta tarvitaan jonkinlainen alkulämmittely.

Alkuun tehdään käsitekartta, jota opettaja voi taululla alustaa ja joka voidaan saattaa alkuun yhdessä. Kun homma alkaa rullaamaan oppilaat täydentävät omia käsitekarttoja omilla jutuillaan.

Käydään hieman yhdessä läpi millaisia sanoja käsitekarttaan ilmestyi.

2.Tämän jälkeen otetaan hieman lisämausteita käyttöön.

Oppilaat tykkäsivät todella paljon valokuva-assosisaatiotehtävästä, jossa näytän heille viisitoista ympäristöaiheeseen liittyvää kuvaa ja he kirjoittavat paperille mitä kuva heidän mielestään esittää ja miten se liittyy ympäristöasioihin. Esim: jääkarhu->jäätiköiden sulaminen->ilmastonmuutos->fossiiliset polttoaineet.

Assosiaatiotehtävän sanat sijoitetaan käsikarttaan joka tehtiin aiemmin.

Kuvien kanssa voidaan tehdä useita kierroksia, jolloin saadaan hyvällä temmolla pidettyä aivot valppaana. Hyvin toimiva ensimmäinen kierros on kuin muistipeli. jossa vasta kaikki kuvat nähtyään oppilas kirjoittaa niistä listan.

Kuvat toimivat hyvänä keskustelun virittelijänä ja oppilaat kertovat mielellään assosisaatioistaan ja mitä asiasta jo tietävät.

3.Tämän jälkeen tutustutaan tarkemmin tulevaan projektiin ja sen eri vaiheisiin.

Yleensä esittelen tutkivan oppimisen kehän eri vaiheet yksitellen ja esimerkkejä käyttäen. Vertaan työtä tutkivan journalistin työhön, jossa monia eri tietolähteitä tarvitaan ja dokumentointi on useasti myös visuaalista.

Alla Tutkivan oppimisen malli (Hakkarainen, Lonka, Lipponen & Raami, 1999).

 

Kuva sivulta  http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/tutkivaoppiminenmain.html

Laajemmin ja syvällisemmin aiheesta ”Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen” (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 1999) sekä oppaassa ”Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä” (Hakkarainen et al., 1999).

4. Tutkittava aihe täytyy valita ja jotta aiheesta voitaisiin saada mahdollisimman paljon omia havaintoja sen tulee käsitellä jotakin oman lähiympäristön asiaa. Projektin tehtävänä on yleensä selvittää yksi tai kaksi pääkysymystä mihin halutaan saada vastaus. Kysymykset täytyy rajata hyvin, koska aikaa on rajoitetusti ja tässä monet oppilaat tarvitsevat tukea.

5. Sitten tehdään suunnitelma siitä miten edetään ja miten työnjako tehdään. Oppilaat selostavat asian opettajalle ennen varsinaista aiheeseen sukeltamista. Suunnitelmaa voidaan tarkentaa tai muuttaa opettajan kommenttien perusteella.

6. Mikäli lisää taustatietoa ennen varsinaista kenttätyötä tarvitaan mennään sitä hakemaan netistä tai lähikirjastosta. Joskus sitä saadaan henkilökuntaa haastattelemalla.Jos taustatietoa ei tarvita paljoa voidaan edetä varsinaiseen kenttätyöhön. Oppilaat saattavat tehdä esimerkiksi videon koulun kierrätyksestä ja jätehuollosta.

7. Projektin anti tiivistetään esiteltävään muotoon. Power Point on ollut suosituin formaatti. Jotkut ryhmät ovat tehneet häikäisevän hienoja videoita aiheesta. Jotkut esitysten julkaisut ovat olleet kartongista ja paperista väsättyjä julisteita. Varsin toimiva formaatti sekin.

Esitysten päätteeksi olen halunnut kuulla oppilaiden palautetta annetusta esityksestä. Mistä pidit? Mistä olisit halunnut kuulla lisää?

8. Lopuksi olemme katsoneet uudelleen assosiaatiokuvat ja listausten kera.

Olemme myös tehneet uudet käsitekartat ja huomanneet miten paljon uusia asioita olemme oppineet.

Tämä viimeinen koonti antaa vielä yhden mahdollisuuden korjata mahdollisia väärinymmärryksiä.

 

Menetelmä ei ole aina helppo, koska toisinaan eri ryhmien työskentelytahti ja delegoimiskyvyt eroavat niin paljon toisistaan. Lukujärjestyksessä tuplatunnit ovat ihan ehdottomia. Yleisesti pidän tunnin alussa lyhyen sanallisen raportointikierroksen, jossa jokaisesta ryhmästä yksi jäsen kommentoi ryhmän työskentelyvaihetta ja mahdollisia vastaan tulleita hyviä ja hankalia juttuja. Näin kaikki saavat kuulla projektin mittaan kuulumisia. Tätä voi toteuttaa sähköisessä oppimisympäristössä myös oppimispäiväkirjan muodossa esim. blogina.

Pientä kaaosta tulee sietää ja varsinkin alussa voi olla käynnistymisvaikeuksia, koska työskentelytapa on monille uusi. Kuitenkin pääsääntöisesti kokemukseni ovat olleet hyvin positiivisia ja palaute oppilailta myönteistä. Olen sitä mieltä että olemme menossa oikeaan suuntaan uuden OPSin kanssa. Näen että nykyinen tietoyhteiskunnassa selviytyminen edellyttää kasvamassa määrin oppilaan aktivoimista tiedon etsijäksi, prosessoijaksi ja julkaisijaksi.