Avainsana: tulevaisuus

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Mainokset

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

img_20160304_090439.jpg

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

img_20160308_080525.jpg

 

 

img_20160304_092626.jpg
Hyrrän 3d-malli
img_20160304_104338.jpg
Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella. img_20160308_065718.jpg

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

img_20160304_111818.jpg
Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.
img_20160304_112045.jpg
3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

img_20160304_092422.jpg
Haarniska
img_20160304_105921.jpg
Laserleikkuri
img_20160304_103943.jpg
Leikkeen irrotus
img_20160304_105637.jpg
Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.
img_20160304_111100.jpg
Puuauto

Linkit

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Koodiaapiskukon ensi askeleet

matrix-434034_1280

Viime lauantaina kokoonnuttiin Oulussa ja Espoossa keskustelemaan Koodiaapisen sisällöstä, kerämään sopivia lähteitä verkosta ja jakamaan hyviä käytänteitä. Oulunsalossa kävimme hyvää keskustelua pedagogisesta näkökulmasta ja mihin oppiaineisiin koodausta voisi sisällyttää. Itselle läheiseltä tuntui ajatus ilmiöpohjaisen oppimisen tukemisesta ja siitä miten koodaaminen voisi olla eri aineita yhdistävä juttu. Miten esimerkiksi pelin suunnittelu ja toteutus tai robotiikan parissa työskentely voitaisiin tehdä useamman oppiaineen tunneilla. Mielenkiintoiselta kuulostivat esimerkiksi käsityöt, jossa lapset olivat ohjelmoineet led-valot välkkymään tekstiileissä. Kodulla uskontoon tehty peli, jossa käsitellään pelin avulla eri osioissa eri uskontojen keskeisiä teemoja sai lampun syttymään. Varmasti vain mielikuvitus on rajana!

Heitimme ilmaan kysymyksen siitä tarvitseeko jokaisen lapsen oppia koodaamaan. Mielestäni saman kysymyksenhän voisi esittää suurimmalle osalle kouluaineista. Varmasti ilmankin selviäsi, mutta miten hyvin?  Merkit ovat selvät siitä, että tälle osaamiselle on kasvava tarve. Meidän koulutuksen täytyy vastata huutoon. Koodaus on uuden vuosituhannen kansalaistaito.

Koodaus voi tuntua hankalalta ja toisinaan saa kuulla jorinoita sitä miten monta tuhatta tuntia tarvitaan harjoitusta, jotta voi tulla hyväksi.

Sama pätee aika moneen asiaan ja tarvitseeko välttämättä tulla hyväksi? Voihan sitä koodailla pienimuotoisesti ihan omaksi ilokseen, ilman että tavoittelee seuraavan hittipelin tekemistä.

Otetaan esimerkkinä juokseminen. Itse koodaan kroppaani tällä hetkellä syksyllä juostavaan Ruskamaratoniin. Miksi harjoittelen juoksuun johon minulla ei selvästikään ole hyviä geneettisiä rahkeita? No ihan huvikseen. Sillä loppuajalla jos sinne päästään ei ole niin hirveästi merkitystä. Koitan keskittyä matkalla olemiseen, en niinkään päämäärään.

Pikkasen samaa lähestymistä olen koittamut ottaa koodaukseenkin. Pikku hiljaa eri juttuja itsekseni ja oppilaiden kanssa kokeillen olemme yhdessä oppineet hirvittävän paljon ja arvioineet mitkä jutut toimivat koulussa ja mitkä eivät. Hiljalleen asiat alkavat hahmottua ja olen erittäin ilahtunut siitä, että Koodiaapinen ja MOOC ovat kehitteillä, jotta kaikkien ei tarvitse opetella näitä kantapään kautta. Tämä toivottavasti madaltaa opettajien kynnystä lähteä kokeilemaan koodausta.

Mitä lisäarvoa koodaus tuo?  Itse olen saanut olla todistamassa todella innostuneita hetkiä asian parissa, joista osa on kantanut kotona jatkettuihin projekteihin – esimerkiksi Kalevala-peli. Oppilaat kokevat asian omakseen. Mahdollisuudet eri oppiaineiden ja ilmiöpohjaisen oppimisen integrointiin ovat todella oppimista rikastuttavat. Mielestäni opettajalla on myös todella tärkeä roolimallin asema. On tärkeää osoittaa, että oppiminen ei pääty koskaan ja nopeasti kehittyvässä maailmassa on tärkeää säilyttää avoin mieli uuden omaksumiselle. Muutenkin koulua ja oppimista pitää kehittää tietopainotteisesta enemmän taitopainotteiseksi. Toivottavasti uusi OPS:kin siivittää meitä siihen suuntaan.

Käy lukemassa lisää Koodiaapisesta. Ilmoittaudu mukaan tai kommentoi muuten vaan ja pistä sana kiertämään.

Aurinkoista kesää toivoen,

Arto

P.S. Tuli vielä mieleen, että jos jostakin löytyy lista suomennetuista kirjoista tai jutuista joiden avulla voi käydä läpi koodausta ja avata erilaisia käsitteitä otan mielelläni vastaan vinkkauksia. Ajatus syntyi luettuani tämän artikkelin. 

Linkit

Teiniangstia, pieniä oivalluksia ja paljon kaakaota

Isoisälläni oli tapana hokea  ”oppia se on ikä eikä ellää” ja ”kyllä työ tekijäänsä neuvoo”. Pikkupoikana en näitä oikein ymmärtänyt.Pikku hiljaa iän ja kokemuksen karttuessa huomasin, että varsin paljon oman tekemisen ydinasiat kiteytyivät noissa fraaseissa.

Kun minulle viimein avautui viime syksynä ATK-open paikka olin haljeta innosta. Pääsisin tekemään ja testaamaan juttuja oppilaiden kanssa ja tiesin, että monessa asiassa minä olisinkin oppilas, sillä niin laaja on TVT:n skaala nykypäivänä. Tämä oli sinänsä ihan O.K, koska tiesin että aika monessa asiassa tietämyksen taso on ainakin kohtalainen. Ainoa asia joka minua vaivasi oli se etten oikeastaan ollut tutustunut koodauksen ihmeelliseen maailmaan. Niin ellei 80-luvun koodausessiota serkkupoikien kanssa mummolassa lasketa. Ne koodit mitä tuolloin kirjoitimme olivat mikrobitti-lehdessä tai vastaavassa ilmestyneitä koodeja, jotka piti omilla pienillä kätösillä kirjoittaa koneelle jos halusi pelata kyseistä peliä. Vuoroja vaihdeltiin, yksi kirjoitti, toinen luki merkkejä lehdestä ja kolmas toimi virallisena valvojana. Keskimäärin kahden tai kolmen tunnin kirjoitussession jälkeen pääsi pelaamaan jotakin todella simppeliä palikkapeliä. Paljon siinä meni kaakaota ja joulutorttua, mutta maaliin pääseminen oli aina yhtä antoisaa. Ei voi nykypäivän lapsi tajuta mitä kaikkea 80-luvun lapsena joutui välillä tekemään jos halusi pelata uutta peliä. Ja jos joku meni sammuttamaan koneen alkoi homma alusta.

Niin takaisin varsinaiseen teemaan. Sain koodausvajeeseni helpotusta syksyllä, koska polvileikkauksen toipilaana minulle jäi pötköttelyn lomassa paljon aikaa olla koneella ja tutustua Scalan perusjuttuihin MOOCissa. Tästä kirjoittelinkin alkuvuodesta.

Monet tähän asti kokeillut Scratch, Koodaustunti, Kodu ja muut on olleet hyviä alkulämmittelyjä, mutta koin että osa oppilaista koki hommat liian simppeleinä tai strukturoituina. HTML-koodaus toimi hyvin, koska sitä osa oppilaista pystyi tekemään todella strukturoidusti vaihe vaiheelta ohjeiden mukaan. Minulle on varsin helppoa huomata porukassa ne jotka tarvitsevat hieman enemmän vapaampaa testailua ja leikkimistä asian ympärillä, sillä olen itse tämän tyyppinen oppija.

HTML-koodaus on sen takia todella antoisaa, että tekijä pääsee hyvin nopeasti näkemään työnsä tulokset. Niinpä näytinkin osalle vain pari perusjuttua liittyen tiedoston tallennukseen ja nimeämiseen ja jaoin Edmodossa kolme linkkiä (katso alla) josta voisi kopioida koodin pätkiä muistioon. Tämä lähestyminen toimi hyvin. Yksikin oppilas joka tunnin alussa aiheen kuultuaan ilmoitti ettei alkaisi millekään, koska ei tajunnut tästä mitään ja sitä paitsi tämä oli tosi tylsää, sai aikaan kolmessa vartissa sivun josta oli selkeästi ylpeä. Hän omatoimisesti etsi ohjeet youtube-videoiden upotukseen ja sai ne toimimaan.

HTML:ään tutustuminen voi siis olla hyvinkin antoisaa. Pitää vain muistaa se että erilaiset oppijat haluavat lähestyä asiaa eri tavoin ja heille se suotakoon. Ketään ei voi, eikä pidä pakottaa mihinkään muottiin. Toivonkin että uuden OPS:in myötä koulutyöskentelyssä  huomioidaan paremmin jokaisen oppijan vahvuudet, koska vain sellainen oppiminen motivoi ja  vahvistaa itsetuntoa. Tällaiset oppimiskokemukset auttavat uskomaan pappani fraasien pitävän täysin kutinsa myös nykypäivänä.

”We are drowning in information, but starving for wisdom.” – Tony Robbins

wisdom-92901_1280 (1)

Linkkejä

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet