STEAMiä, pelillistämistä ja koodia

Syksy on ollut todella vauhdikas ja paljon on ehtinyt tapahtua.

On todella antoisaa päästä mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan monenlaista.

Todella hyvänä jatkumona Riihimäen Robotiikka-seminaarille oli Tulevaisuusseminaari, joka järjestettiin Lasaretissa neljäs päivä lokakuuta. Tilaisuuden aloitti keynotella tulevaisuudentutkija Ilkka Halava. Ilkan puhe oli todella mielenkiintoinen ja avartava. Pääsin ensimmäisen kerran kuuntelemaan häntä viime tammikuussa BETTissä ja mukavasti hän pystyi tuomaan myös fressiä tulokulmaa aiheeseen. Tapahtumassa oli toki paljon muutakin. Erityisesti ständeillä kierrellessä syntyi hyvää keskustelua. Löysimme kollegan Heikki Keräsen kanssa uuden yhteistyökumppanin liittyen kiertotalouteen, mutta jätetään se vielä kypsymään.

Screenshot_20181129-171109__01
Ilkka Halava lauteilla

Lokakuun puolenvälin tienoilla järjestettiin Pohjankartanon koululla Tiernan koulun VESO, jossa teemana oli teknologia erityisopetuksessa .

Tiernan koulu on erityiskoulu. Teknologian pedagogisessa hyödyntämisessä nähdään paljon mahdollisuuksia, mutta tarpeet voivat olla hyvin erit kuin mihin allekirjoittanut on tottunut.

Tilaisuuden alussa Pelitohtori Tony Manninen veti hienon puheen omasta elämästään ja siitä miten paljon pelit voivat parhaimmillaan tuoda sisältöä ja kehittävää tekemistä. Miten niistä voi saada vaikka työn ja paljon muutakin.

Screenshot_20181128-131931__01__01
Tony Mannisen kanssa

On ollut todella avartavaa ja antoisaa saada olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tätä. Eiköhän me ensi syksynä tehdä jotain samantyylistä. Ehkä jopa astetta isommin.

Luova Luokka-seminaari marraskuun puolessa välissä oli jaettu kahteen eri teemapäivään. Pelit ja pelillisyys sekä tubetus ja YouTube ilmiönä. Ohjelma linkissä:

Keskiviikon avauksesta piti huolta pelialan todelliset asiantuntijat.

Fingersoftin Daniel Fisher ja Tuomas Soukka kertoivat pelinteon prosessista ja siitä, miten usein peli joudutaan hautaamaan. Vain todella harvat näkevät päivänvalon.

Heikki Marjomaa puhui pelien tarinoista, pelilukutaidosta, käsikirjoituksen prosessista ja monesta muusta todella kiinnostavasta asiasta.

Hienon trilogian viimeisteli Tony Manninen, joka ammensi samasta lähteestä kuin Tiernan Vesossa, onnistuen kuitenkin tuomaan teemaan myös hyvän säväyksen uutta.

Iltapäivällä oli työpajojen osuus ja pääsin pitämään työpajaa Pelillisyys Oppimisessa. Kerroin aluksi näkemykseni ja mitä lisäarvoa pelillistäminen voi tuoda oppimiseen. Esitykseni diat:

Tubemaailma tutuksi päivälle oli selkeästi myös kysyntää. Minun maailmani ainakin avartui tässä suhteessa aika paljon. En ollut tajunnut miten suuresta ilmiöstä on kyse.

STEAM-pilotti on edennyt meillä hyvin. Kuusi koulua päätti lähteä kokeilemaan uudenlaista tekemistä ja kehittämään pedagogiikkaa.

Yhteistyö Oulun Yliopiston Fab Labin kanssa on ollut saumatonta ja todella antoisaa. Fab Labistä löytyy näkemystä mihin laser-leikkurit ja 3d printerit soveltuvat. Kysymys ei pilotissamme ole kuitenkaan laitteista vaan prosessista. Laitteiden käyttö ei ole itseisarvo vaan osa prosessia, silloin kuin se nähdään tarpeellisena. STEAM-juttuja voi tehdä ihan perinteisesti askartelemalla.

Screenshot_20181128-131752__01__01

Saimme tekemiseen mukaan elokuussa Kati Pitkäsen. Hän tuli tekemään opintoihin sisältyvän harjoittelun meidän tiimiin . Katin osaaminen on ollut todella vakuuttavaa. Hänen ja Iván Sánchez Milaran työpajoissa on tekemisen meininkiä, mutta myös keskusteluille annetaan sijaa. Alla olevasta videosta saa hieman osviittaa.

Pyysin Katilta kommenttia tähän osioon ja hän sanoo sen parhaiten omin sanoin: ”Pyrin edistämään asioita teknologian ja pedagogiikan rajapinnassa, kehittämään koulutusta ja tukemaan opettajia. Haluan edistää digitaalisen valmistamisen hyödyntämistä kouluissa pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla ja siten, että se ei ole opettajille ekstraa vaan uusi mahdollisuus ja menetelmä perinteisten rinnalla – sellainen mahdollisuus, joka samalla kehittää oppilaiden tulevaisuuden taitoja ja teknologiataitoja.”

Pidimme myös Hackathonin päivän 1.11. jolloin työstimme yhteistä visiota tekemiseen ja tulevaa STEAM-opinpolku varten. Hieno toiminnalinen päivä, jossa oltiin asian ytimessä.

Nyt pyörivät siis opettajien pajat. Kaiken kaikkiaan kuusi pajaa, kahdelle eri ryhmälle. Jokaisesta pilottikoulusta mukana kaksi opettajaa. Halusimme vetää aluksi pajat rehtoreille, jotta heidän olisi helpompi tukea toimintaa koululla. Samalla rehtorit pääsivät visioimaan ja keskustelemaan kehittämisen ja yhteistyön mahdollisuuksista.

Oulussa on kovasti nostetta STEAMille ja viime viikolla keskustelin parinkin asiasta kiinnostuneen rehtorin kanssa heidän mukaan tulosta yhteiskehittämiseen.

Asiasta lisää myös ITKssa, jossa pidämme STEAM-workshopin.

Oulun kaupunki hankki Suomen Koodikoululta lisäresurssia ohjelmoinnin opettamiseen.

Yhteistyö on sujunut hyvin ja opettajat aktivoituivat hyvin koulutuksiin , joita on nyt pidetty syksyn mittaan maanantai ja tiistai iltapäivisin. Kaikille opettajille on käytettävissä valmiit materiaalit, jotka pääasissa hyödyntävät Scratchin mahdollisuuksia.

Tässäpä tiiviissä paketissa kuulumiset ja loppuun vielä kuva eilisaamun pelisessiosta Oulun Yläkoulun Yrityskylästä. Voitto kotiin:)

Hieno konsepti, jossa pelillistämällä luodaan upeat puitteet oppia yritysmaailmasta. Upea kokemus!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Linkit:

  1. http://www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi/kulttuurikasvatus/muut_seminaarit_ja_koulutukset/luova_luokka
  2. https://www.slideshare.net/akniva/pelillisyys-oppimisessa-14112018
  3. YouTube-linkki:https://youtu.be/Hxivl7Rua4Q
  4. YouTube-linkki:https://youtu.be/cIs41TzL02A
  5. YouTube-linkki https://youtu.be/H-F8kiRD00k
  6. Suomen Koodikoulu https://codeschoolfinland.com/fin/
  7. Yrityskylä https://yrityskyla.fi/

Digikilta Riihimäellä- Robotiikkaa ja työelämän uusia tuulia

Viime viikon torstaina  pidettiin Digikillan järjestämä seminaari Riihimäellä. Seminaarin aiheena oli robotiikka. Tuntui, että pitkään tauolla ollut blogini oli aika kaivaa naftaliinista.  Linkki tapahtuman sivuihin

Alkupuheenvuorojen ja avauksen jälkeen ensimmäisenä lauteille pääsi Leena Pöntynen.

Leena Pöntynen toimii kouluyhteistyön ja koulutuspolitiikan johtavana asiantuntijana Teknologiateollisuudella.  Hänellä on todella laajasti kokemusta koulumaailmasta ja tietää mistä puhuu.

Pöntynen puhuu kasvavasta osaajien pulasta. Meidän pitää pystyä saamaan myös tytöt innostumaan teknologian aloista. Asiasta kirjoitti viime viikolla myös Tiina Kirkas Helsingin Yliopiston verkkojulkaisussa.Työelämän suuntausta päätettäessä meidän suomalaisten sukupuolijako on todella konservatiivinen ja jyrkkä.

IMG_20180927_093147
Yllä neljä hyvää syytä valita teknologia-ala
IMG_20180927_092149
Paljon tarvitaan uutta osaamista
IMG_20180927_092029
MyTech-ohjelman esittelyä

Hyvin samoja teemoja,joista Pöntynen puhui, olemme pohtineet Oulussa viime vuosina. Viimeksi viime viikolla oman porukan ja Nokian edustajan kanssa keskusteltiin siitä, miten saamme nuoret ja etenkin tytöt kiinnostumaan teknologiasta. Meillä on muutaman vuoden ajan tehty hartiavoimin töitä asian eteen, mutta tekemistä riittää. Bussilippuja on varattu oppilasryhmille yritysvierailuhin ja pitkä liuta paikallisia yrityksiä on avannut meille ovensa.

Myös erilaisia teemapäiviä järjestetään. Sain olla mukana tämän vuoden maaliskuun 20.päivänä, kun Nokialla järjestettiin Greenlight for Girls-teemapäivä . Kannattaa käydä lukemassa Satu Kalevan juttu aiheesta. Upea päivä!

Teknologiateollisuus on myös aktivoitunut asiassa ja Twitteristä sain lukea rohkaisevia kommenteja MyTech:istä. Kannattaa siis ottaa selvää linkin takaa MyTech-ohjelmasta ja kurkata Twitteriin hashtägillä #mytech.

Toisena puhujana oli Riihimäen sivistysjohtaja Esa Santakallio, joka kertoi miten heillä innostuttiin robotiikasta ja miten se on nivottu paikalliseen OPS:iin.

IMG_20180927_100024
Esa Santakallio puhuu yleissivistyksestä ja OPSista
IMG_20180927_101449
Robotiikka Riihimäen OPSissa

Aika paljon robotiikka löytyy käsityötunneilta Riihimäen mallissa.

Yleisöstä kysyttiin, että mitenkäs sitten käy käsitöiden?  Santakallion vastaus kuului tyyliin, että eikö tämä juuri ole nykypäivän käsityötä?

Pohdimme eilen yhteistyökumppanin kanssa Oulun Yliopistolla Lego- ja VEX-robottien tulevaisuuden näkymiä. Tuoko STEAM-opetus enemmän itse värkättyjä robotteja kouluihin? Aikapa sen näyttää.

Ensimmäisessä Pajassa käytiin läpi Scratchiä, joka sinällään on  tuttu kapistus. Tehtiin hieman Scrathillä ohjelmointia ja tekemisen lomassa  keskusteltiin ohjelmoinnin tulemisesta kouluihin.  Miksi koodaaminen yhä tuntuu useasta opettajasta vieraalta ja ehkä pelottavalta? Miten kollegaa voi tukea pääsemään alkuun ja matkan varrella?

Jarmo Viteli esitteli tutkimustuloksia keskustelun virittelyksi. Näyttää, että sarkaa riittää.

 

Kulttuurin kehittyminen on hidasta ja prosessi varmasti tarvitsee paljon tukea. Olisi erittäin toivottavaa, että Tutor-verkoston tyylisiä tukimuotoja ei taas uudella  hallituskaudella otettaisiin alas tai hirveästi keksittäisi pyörää uudelleen jollakin uudella hankkeella. Jatkumoa tarvitaan. Aikaisemmin mainitussa Leena Pöntysen osiossa myös toivottiin kovasti Tutor-toiminnan jatkoa.

Spherojakin päästiin testaamaan. Mikko Horila Tampereen yliopiston Normaalikoululta kertoi heidän kokemuksistaan näiden käytöstä oppitunneilla. Täytyy myöntää, että minut yllätti miten tarkkaan näitä pyöriviä palloja pystyi lattialla ohjaamaan. Aika moneen juttuun taipuvat, myös pedagogisesti. Kannattaa katsoa saadut ohjeet tuolta tapahtuma-sivun alaosiosta tai linkistä.

 

IMG_20180927_125900
Sphero ja lamppu syttyi

 

Myöhemmin iltapäivällä pääsimme sukeltamaan syvemmälle Riihimäen malliin ja keskustelemaan asian ytimessä olevan opettajan ja oppilaiden kanssa. Oli hienoa nähdä se heidän into ja mahtava yhteishenki, jolla asiaa viedään eteenpäin. Keskusteltiin muun muassa tiimityön tärkeydestä, tarkasta testaamisesta ja siitä miten robotiikan opiskelua voi jatkaa esimerkiksi lukiossa. Kaikesta huokui yhdessä tekemisen meininki ja innostus.

 

IMG_20180927_133209
Reetta Viitanen kertoi opettajan näkökulmasta kokemuksistaan robotiikan parissa työskentelystä
IMG_20180927_135555
Oppilaat esittelevät robottia

 

IMG_20180927_135740.jpg
Ohjelmoija avaa meille eri koodien toimintoja ja omaa oppimispolkuaan koodin parissa

Kahvien jälkeen päästiin kuulemaan Cristina Anderssonia.

Hän on robotiikan asiantuntija, joka ymmärtää asian yhteiskunnallisia ja eettisiä puolia.

Viime blogitekstissäni käsittelin hieman tekoälyä. Tätä asiaa joutuu väkisinkin myös robottien kanssa pohtimaan. Uhkia ja mahdollisuuksia heitettiin ilmaan. Yleisöstä kommentointiin, ettei tekoäly sinällään huolestuta. Enemmän mietityttää mahdollisuus sen päätymisestä kyseenalaisten tarkoitusperien toteuttamisen työkaluksi.

Sosiaaliset robotit eivät herättäneet minussa ihastumisen tunteita. Andersson mainitsi hollantilaisen tutkimuksen, jossa esimerkiksi maahanmuuttajat mieluummin asioivat joissakin tilanteissa sosiaalisen robotin kanssa. Robotti ei tuomitse tai diskriminoi. Aluksi tämä yllätti, mutta selitys käy järkeen. Yksinäisyyden poistaminen robotin avulla ei ole myöskään täysin läpihuutojuttu. En lämmennyt idealle vanhuksen seurana olevasta sosiaalisesta robotista. Leukemiaa sairastavan tytön mahdollisuus osallistua luokassa tapahtuvaan opetukseen etänä robotin avulla on sitten jo ihan toinen asia. Tällöin teknologia tuo ihmisiä yhteen eikä päinvastoin.  Aiheeseen toi kevennystä Anderssonin kertoma vanhemman naisihmisen toteamus robotista: ”Tuohon en ainakaan rakastu! -Tai jos se pesee ikkunat niin saatan vähän rakastuakkin.” Cristina Anderssonin diat linkistä

IMG_20180927_150154
Ison aiheen äärellä ollaan
IMG_20180927_150708
Robottien tehtävät muuttuvat ja monipuolistuvat

 

 

IMG_20180927_171311_210
Team Oulu kiittää hyvästä seminaarista!  Kuvassa ovat Ismo Talsta, Kati Pitkänen ja minä

 

Hieno ja inspiroiva päivä. Täytyy sanoa, että tämä tuli hienoon saumaan monessa mielessä. Meillä on Oulussa käynnissä STEAM-hanke. Hankkeessa kehitämme kuuden koulun kanssa oppimista enemmän maker-tyyliseksi.  Päivän aikana usein puhuttiin tulevaisuuden työelämän taidoista ja ne juuri ovat meilläkin tekemisen keskiössä.

Kiitos taas kerran Digikilta! Hieno verkosto, jota voin suositella lämpimästi. Yhdessä on kivempaa kehittää koulua ja maailmaa.

 

 

LINKIT:

 

 

Loppumainintana haluan vielä sanoa, että vaikka blogipuolella on ollut hiljaista, paljon täällä tapahtuu. Esimerkiksi kehittäjäopettajatiimin kuulumisia voi lukea Kehittäjäopettajien blogista https://oulunkehittajaopettajat.wordpress.com/2018/08/07/kestavaa-kehitysta-ja-yhdessa-tekemista/

Tiimin löytää myös Instasta @kehittajaopettajat

Digikilta Oulussa-Noppeita kokkeiluja ja tekoälyä

Viime viikon tiistaina järjestettiin Oulussa Digikillan toimesta yhden päivän seminaari.

”Minkälaisia muutoksia tekoäly tuo oppimiseen ja opettamiseen? Entä työelämään? Onko lohkoketjuteknologia koulutusmaailmalle uhka vai mahdollisuus?” olivat Facebookin tapahtuma sivulla esitetyt kysymykset, joihin annettiin vastauksia päivän mittaan. Linkki tapahtuman ohjelmaan löytyy Digikillan sivuilla.

Päivä aloitettiin bussikyydillä Metsokankaan koululle. Metsokankaan koulu on ollut hyvin aktiivinen koulun kehittämisen suhteen ja rehtori Kalle Komulainen avasi meille heidän Noppeita kokkeiluja.  Rehtorin esitys löytyy Digikillan sivulta.

Seuraavana vuorossa oli Ville Lankinen esittelemässä Digiloikka2020-hankkeen antia. Oulussahan on toteutettu todella laaja koulujen digitaalisuuden kartoitus. Kuulimme prosessista ja havainnoista. Esityksen diat myös Digikillan sivulla.

Tämän jälkeen kävimme tutustumassa Korpimetson yksikköön, jota meille esitteli apulaisjohtaja Otto Leskinen kollegoidensa avustuksella. Lisää kuvia tiloista löytyy Kalevan jutusta vuodelta 2016. Olin syksyllä mukana iltapäiväkoulutuksessa, jossa Otto Leskinen ehti vielä enemmän ajan kanssa avata pedagogiikka ja vakuutuin kyllä siitä, että tämä toimii.

IMG_20180213_103414
Otto Leskinen esitteli tiloja, pedagogiikkaa ja toimintakulttuuria kollegoidensa kanssa Korpimetson yksikössä

Metsokankaalta bussi vei meidät Lasarettiin lounaalle.

Lounaan jälkeen meille toi viime aikaisimmat kuulumiset Opetus- ja kulttuuriministeriöstä Sanna Vahtivuori-Hänninen.

Toisena vuorossa oli Harri Ketamo aiheena Tekoäly opetuksessa ja oppimisessa. 

IMG_20180213_123533
Harri Ketamo ja Tekoäly opetuksessa ja oppimisessa

Ketamo kertoi meille tekoälystä ja sen uudesta tulemisesta. Melko lailla alkumetreillä saimme takeet siitä, että tämä ei ole uhka vaan hyvä työkalu. Ketamo kertoi meille oman tarinansa fysiikan opiskeluista teknisen työn opettajaksi ja siitä pelien kehittäjäksi ja tekoälyn tutkijaksi. Ketamon esityksen ajatuksia löytyy mielestäni ihan hyvin Ylen jutusta. Itse löysin monia yhtymäkohtia Kati Tiaisen esitykseen Ilona IT:n seminaarissa Bettissä. Kannattaa tutustua. Itse ihastuin Headain tekemään kestävän kehityksen bottiin, joka tarjoaa erilaisia valintoja ja kartoittaa mieltymyksiäni kuluttajana. Toki se pisti myös miettimään omia valintoja ja sisäistä arvomaailmaa.

Kolmantena vuorossa oli Jarmo Viteli Tampereen yliopistolta aiheenaan Lohkoketjut: uhka vai mahdollisuus koulutusmaailmassa.  Minulle lohkoketjut olivat aika uusi juttu. Asiasta putkahti melko nopeasti pintaan Bitcoin ja sen tulevaisuus. Bitcoinista voi olla montaa mieltä, mutta näen lohkoketjuilla olevan käyttöä monissa asioissa. Lisää voi lukea TIVIn jutusta.  Alla olevassa kuvassa joitakin ajatuksia.

IMG_20180213_140550__01__01
Jarmo Vitelin esityksestä napattua

 

Kahvitauon jälkeen vuorossa oli Olli Koski Työ- ja elinkeinoministeriöstä aiheena Tekoäly ja työelämän muutos.

Kosken sanoma oli varsin rauhoittava. Tekoäly ei ole viemässä massoilta töitä. Se tulee viemään pois joitakin työtehtäviä. Hyvin samoilla linjoilla kuin Ketamo aikaisemmassa. Tekoälystä voimme saada hyvän rengin tietoyhteiskunnassa.

IMG_20180213_151423__01
Olli Kosken tiivistelmä
IMG_20180213_150419__01
Olli Kosken esityksestä napattu

Jätän tuon yllä olevan kuvan tuohon. Ehkä mittaamme väärällä mittarilla? Tämän kysymyksen esitti myös Olli Koski.

Loppuun asioita kommentoimaan ja niputtamaan pääsi Jari Laru Oulun Yliopistolta. Iltapäiväkahvien kofeiini alkoi tässä vaiheessa olla pahasti haihtunut päästä, mutta Larun energinen ja huumorilla maustettu esitys lykkäsi otsalohkossa vitosvaihteen silmään.  Larun diat pääsee katsomaan Digikillan sivulta. 

Tilaisuus saatettiin päätökseen Jari Harvion loppusanoilla.

Päivä oli todella antoisa ja oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan lisää tekoälyyn, sillä se on selkeästi nostanut päätään viimeisen vuoden aikana.

Alussa esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata, että uhkakuvat lienevät liioiteltuja. Hyvästä rengistä ei ole isännäksi, ainakaan kuulemani perusteella. Näkisin, että datan määrän lisääntyessä sen hyödyntämisessä varmasti tarvitaan tekoälyä. Tiedolla johtamiseen saatamme saada jonkinlaisen botin digiassariksi. Tämä voisi olla iso apu myös koulun arviontikäytänteisiin, jotka nyt ovat suurten muutospaineiden alla.  Uusi aika tarvitsee uusia työkaluja. Niiden rinnalle tarvitaan ammattilaisia, jotka ovat valmiita tekemään noppeita kokkeiluja.

Hyvää päivänjatkoa!

Linkit

 

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 2

Pikkusen nuo tauot tahtovat venyä. Tuossa aiemmin kirjoittelin empatian ja vuorovaikutustaitojen tärkeydestä. Luovuus jäi tuosta listasta. Kyllähän se on siellä ihan keskiössä on, jos katsotaan vaikka STEAM-juttuja.

Lontoon jälkeen minulla oli ilo ja kunnia saada osallistua kiusaamista käsittelevään paneelikeskusteluun Hevimestassa. Toin pöytään opettajan näkökulman. Aika monta tilannetta olen saanut olla selvittämässä luokanvalvojan roolissa.

Tietäen tuon paneelin lähestymisen, koitin hieman googletella asian tiimoilta. Halusin katsastaa onko tunneälyn puolella jotain uusia juttuja. Paljonhan on toki kaikenlaista. Minua jäi vaivaamaan se, etteikö nykyiset härpäkkeet mitenkään pysty tukemaan empatian kehittymistä? Asiaa  hienosti avasi syksyllä Brie Code Tampereella Mindtrekissä. Hän puhui siitä, miten nykyisin peleihin halutaan hyviä tarinoita ja hahmoja, joihin voisi samaistua. Tietomaasta sain asiaan helpotusta tällä viikolla.

Menin siis katsomaan paikallista ja suomalaista koulutusteknologian antia Tietomaahan EduBears tapahtumaan. Sieltähän löytyi tuttuja Suomen Koodikoulusta, OAMKin EduLABistä, Qridistä  ja monesta muusta.

Oli mukava vaihtaa kuulumisia tiskillä ja hieman suunnitella tulevaa. EduLABin oppilaiden pakohuone VR-toteutuksella oli hauska. Pääsin kokeilemaan faksia 90-luvun VR-pakohuoneessa!

EduBearista sitten löysin upean sovelluksen, joka on kehitetty EduLabissä. Pikku-Hiisi on juuri sitä suuntaa, mitä olin koittanut googlesta hakea. Empatiaa ja tunneälyä voi varmasti oppia koko elämän, mutta muistan noin kymmenisen vuotta sitten lukeneeni Golemanin kirjasta, että reilusti suurin osa tästä hienosäädöstä tehdään viiden vuoden ikään mennessä.  Hienoa, että varhaiskasvatukseen on tulossa tämmöisiä sovelluksia joiden avulla voi nimetä ja sanoittaa tunteita. Jään innolla seuraamaan tämän kehittymistä. Hienoja juttuja löytyy onneksi monesti yllättävän läheltä. Hienoa työtä OAMK ja Labs!

IMG_20180206_185049__01
Pikku-Hiisin juliste Tietomaassa 

Hienoon viikkoon mahtui vielä se, että sain kutsun yliopistolle luennoimaan  humanisteille digitalisaatiosta peruskoulussa. Voisin laittaa luentodiat jakoon,  kunhan ne vielä ehdin käydä läpi. Mahdollisesti Vimeoon ilmestyy pieni luennon jälkeinen haastattelu tältä aamulta. Laitan molempien linkit tuonne kommenttiosioon, kun aika on kypsä.

Hyvää viikonloppua! Olkaahan ihmisiksi:)

Linkit:

 

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Kaksi viikkoa sitten järjestettiin Lontoossa Euroopan suurimmat opetusteknologian messut. Päätimme oman kehittäjäopettajatiimin kanssa lähteä paikan päälle katsastamaan tapahtuman annin.

Paikan päällä riittikin sitten vilinää  ja vilskettä. Ensimmäinen päivä meni tapahtumapaikkaa ja sen antia hahmottaessa. Paljon jäätiin juttelemaan messutiskeille ja väliin kuunneltiin esityksiä areenalla.

Messujen alussa esiteltiin tulevia isoja juttuja. VR ja AR ovat tuloillaan, mutta itse en ainakaan messuilla nähnyt mitään kovin järisyttävää. Suomen kamaralla olen nähnyt hyviä VR ja AR juttuja, esimerkiksi viime ITK:ssa.

Yhden ruokailun aikana tosin tapasin yhden VR-materiaalin tuottajan ja verkkosivuilla käytyäni olin melkoisen vakuuttunut. Täytyisi vielä päästä testaamaan oikeilla laseilla materiaaleja. Ehkä siitä joskus enemmänkin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on suomalaisten ja brittien yhteistyönä syntynyt yritys. Alaa tuntevat tietävät varmasti kenestä puhun.

Alla ensimmäisestä päivästä pari nostoa. Alussa esiteltiin Bett Innovation Indexiä. Periaatteessa kyselyn tuloksia, johon yli tuhat opettajaa oli vastannut. Vastaukset heijastivat mielestäni ihan samoja juttuja joiden parissa Suomessa tehdään töitä ja koetaan murrosta.

img_20180124_110620__01.jpg

img_20180124_111119-e1517977444834.jpg

Toisena päivänä toki edelleen kierrettiin ja katseltiin messutiskejä, mutta luennoissa päästiin ihan uudelle tasolle verrattuna ensimmäiseen päivään. Nordic@BETT-seminaarissa ehdoton huippu oli oppilaiden esitykset. Viimeisenä niistä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, oli suomalaisten tutor-oppilaiden esiintyminen.

IMG_20180125_152908__01
Aurinkolahden peruskoulun tutor-oppilaita Helsingistä

He kertoivat toiminnastaan. Siitä millainen matka tämä on heille ollut. Millaista on auttaa muita oppilaita ja myös opettajia. Esitys oli aivan huikea. Esiintymistaidoissa he pääsivät todella loistamaan loppua kohden, tekniikan alkaessa hieman tökkiä. Huikeita juttuja meillä Suomessa tehdään! Linkistä voi lukea hieman heidän projekteistaan.

Nordic@BETTistä piti rientää British Museumiin, jossa oli IlonaIT:n järjestämä seminaari. Illan aikana esiteltiin heidän uusi tuloillaan oleva palvelu, joka vaikutti ihan potentiaaliselta opettajan työkalulta ja apuvälineeltä digiajassa. Linkkiä en nyt siihen löytänyt. Varmasti kuulemme asiasta lisää viimeistään ITK:ssa.

Seuraavana vuorossa oli tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan luento ”Oppimisen murros ja itseohjautuva yhteiskunta”. Halavan tyyli oli hieman kärjistävä, mutta minusta hyvä. Hän puhui siitä maailmasta, johon meidän tulisi valmistaa lapsia ja nuoria. Mitä valmiuksia siellä tarvitaan? Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla tulevaisuuteen näkisi, voimme ennakoida joitakin trendejä jo nyt.

IMG_20180125_180157
Tähän kiteytyy paljon. Lavalla Ilkka Halava

Toisena esiintyi Microsoftin Kati Tiainen.

Hän puhui myös siitä mitä on meneillään ja tulossa. Miten tekoäly tulee helpottamaan meidän elämää ja työtä. Miten se itseasiassa tekee sitä jo nyt. Hän puhui lumileopardeista ja niiden havainnoinnista sekä populaatioiden kartoituksesta tekoälyn avulla. Myös siitä miten paremmin pystyisimme ennalta ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan oppilaita heiltä tulleen palautteen ja kerätyn datan perusteella. Mielenkiintoisia teemoja.

IMG_20180125_194841
Data ja oppilaan hyvinvointi

Sokerina pohjalla oli video tekoälyllä varustetuista laseista, jotka on suunniteltu erityisesti sokeille.

Päällimmäisenä itselle illasta jäi mieleen, että on asioita joissa ei kannata lähteä tekoälyn kanssa kilpaisille. Kannattaa panostaa tunneälyyn, empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niihin asioihin, jotka juuri erottavat meidät koneista. Näiden asioiden tärkeys tulee allekirjoittaneenkin mielestä korostumaan tulevaisuudessa.

Viimeisestä messupäivästä nousee  ehdottomasti kaksi asiaa. Meille Ouluunkin on nyt jonkin verran hankittu Micro:bit tietokoneita. Voi sitä riemua kun löysin kollegan kanssa Kitronikin tiskin ja näin heidän Micro:bit laajennusten määrän. Parasta näissä laitteissa on se, että ne ovat edullisia ja taipuvat aika moneen. Tulihan siinä sitten vähän shoppailtuakin.

Toisena oli Minecraftin kemian osio. Tähän oli messut hyvä päättää. Kemian opettaja kiittää. Käykää kokeilemassa oppilaiden kanssa. Minecraftiinhän saa ilmaisia lisensseja, sillä niitä tulee tietty määrä kuntiin osana Microsoftin sopparia.

IMG_20180126_110042
Minecraft in Chemistry Demo alkamassa Bett 2018

Kemian demosta Minecraftissä. Video linkistä.

Mitä messuilta jäin käteen?  Kaikkea pientä edistystä löytyi, mutta paljon oli myös samoja ratkaisuja hieman eri paketeissa.  Kun mietin pedagogisesti mitä täältä voisi enemmän Suomeen tuoda, ensimmäisenä mieleen tulee STEM. Lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering and Maths. Meidän opetussuunnitelman puitteissa STEMiä voisi hyvin toteuttaa MOKkina. Rimpsusta saa vielä paremman, kun siihen ottaa mukaan Arts ja  lihavoittaa A:lla STEAMiksi.  Blogia kirjoittelin STEAMISTA viime vuoden lopulla.

Nyt vedän happea ja jatkan kohta enemmän oululaisilla kuulumisilla, koska eilen järjestettiin Edubears-tapahtuma Tietomaassa. Siellä oli hienoja juttuja ja paljon tuttuja!

Linkit:

Digioppimisen areenan antia ja vuosi pakettiin

Niin alkaa olla taas yksi vuosi pulkassa. Laitetaan hieman hommia siis pakettiin. Olin pari viikkoa sitten Digioppimisen areena-messuilla ja sieltä tarttui mukaan ihan hyviä juttuja.

Keynotesta nostaisin Esko Kilven hienot metaforat maalaustaiteen historiaan ja luovuuden ylistämiseen. Tarvitaan uusi renesanssi!

Kaikkeen kiinnostavaan ei ehtinyt mukaan, mutta sain sitä mitä lähdin hakemaan. Viimeisenä parina kuukautena minulta on pyydetty ideoita ja hyviä sovelluksia iPadeille erityisopetuksen puolelle. Vaikka olen toiminut laaja-alaisena erityisopettajan sijaisena ja muutenkin työskennellyt pienryhmien kanssa paljon olivat pyytäjien tarpeet sitä luokkaa, että koin tarvitsevani hieman tukea asiassa. Sain loistavia ideoita kahdelta opettajalta, jotka ovat vuosia paneutuneet asiaan. Mikäli aihe kiinnostaa kannattaa ladata ja lukaista linkistä avautuvat esitelmän diat. Erinomaista työtä! Minut yllätti se miten moneen vanhan tutun Book Creatorin saa taipumaan. Hienoja esimerkkejä.

Välillä on juoksevia asioita ja pääsin puolessa välissä mukaan Tutoropettajien pajaan. Toimivan tuntuinen konsepti ja sain mukaan kirjekuoren, jossa erilaisia tehtäviä mitä voi koulutuksissa käyttää. Ensi vuonna niitä siis soveltamaan.

Alkusyksystä tuli hieman tutuksi Micro:bit ohjelmoitava tietokone, jota Messukeskuksessa pääsin viimein ohjelmoimaan.  Meillä näitä joillakin kouluilla on ja ensi vuonna lähdetään voimakkaammin levittämään sanaa yhteistyössä  Suomen Koodikoulun kanssa. Onneksi arvonnassa voittanut mukava kollega lahjoitti minulle yhden, jota nyt kotona saamme ohjelmoida. Ehkäpä kuuseen tulee uusi välkkyvä koriste tänä jouluna.

Loppuun Micro:bit sydän ja hyvää joulua kaikille!

Linkit:

Värkkäämön avajaiset ja Minecraftin ihmeellinen maailma

Viime blogiin sisältyi lupaus siitä, että kirjoittelisin seuraavaksi oululaisista avauksista. Olen huomannut, että vaikka vastaan tulee paljon hyviä juttuja, eivät kaikki ylitä kynnystä kirjoittaa. Joistakin jutuissa kirjoitusta ei synny, koska asiat ovat vielä käymistilassa tai sitten usean pienemmän jutun kokoelma ei tunnu synnyttävän mielekästä kokonaisuutta. Ajan puute lienee kuitenkin se kaikkein rajoittavin tekijä yhtälössä.

Reilu kuukausi sitten,  torstaiaamuna 9. päivä marraskuuta minulla oli ilo tutustua Yli-Iin kouluun ja Värkkäämöön. Silloin järjestettiin Värkkäämön avajaiset ja STEAM-miniseminaari. Asiasta kirjoitti myös Rantapohja. Avaan molempia konsepteja hieman alempana. Lisää avajaisista ja toiminnasta voi lukea Yli-Iin koulun omasta blogista.

Koulu sijaitsee reilun neljänkymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta. Matkaan lähdettiin Toripoliisilta minibussin kyyditsemänä.

Paikan päällä meitä oli tervehtimässä koulun rehtori Jukka Miettunen. Kahvien saattelemana laskeuduimme kuuntelemaan aamun puheenvuoroja. Koulun rehtori ja opettaja Sari Sälevä kertoivat miten ja miksi Värkkäämö syntyi.

Minua on pitkään kiinnostanut Minecraft  ja sen opetuskäyttö. Viime ITK:ssa harmikseni Minecraft-paja peruuntui ja koko homma jäi hieman naftaliiniin. Äänekosken Pekka Oulilla oli näyttää hienoja esimerkkejä siitä, miten he ovat käyttäneet peliä oman keskustan 3d-mallintamisessa ihan printtiin asti. Olin niin vakuuttunut, että seuraavana viikonloppuna latasin Minecraftin konsoliin. Nyt sitten tyttären kanssa yhdessä tutustumme tuohon ihmeelliseen maailmaan. Pekan esityksen diat linkistä.

Pekka Ouli ja Minecraft opetuksessa.Sieppaa

 

Paula Vorne puhui tärkeästä asiasta. Koulu ja opettajuus ovat murroksessa. Meidän täytyy uudelleen miettiä oppiminen ja se mihin se kohdistuu. Mitä taitoja ja osaamista  nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan?

Lisäksi oli Microsoftin edustaja kertomassa HoloLenseistä ja muusta mielenkiintoisesta. Noihin laseihin on käytetty paljon huippuosaamista, jota löytyy Otaniemestä ja Itä-Suomen yliopistosta. Linkin takana lisää juttua laseista. Itse pääsin niillä pällistelemään viime ITK:ssa.

Myös Otavalta saimme tervehdyksen ja päivityksen siitä, miten kustantajan toimesta Maker-kulttuurin tulemiseen kouluihin voidaan vastata ja sitä tukea. Linkin takaa löytyy juttu, joka avaa termiä hieman.

Terveisensä toi myös OAMK EduLabin Blair Stevenson.

Värkkäämöstä löytyy FabLabista tutut laserleikkuri ja 3d-printteri. Lisäksi on MakerSpace-tila, joka on enemmän perinteistä askartelua varten. Koulu on ostanut parin muun koulun kanssa Lego mindstorms-robotteja yhteiseen käyttöön.

STEAM-lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering, Arts ja Maths. Yleensä rimpsu on STEM, mutta tuo taide ansaitsee ehdottomasti paikkansa. Näinhän me totesimme vuosi sitten, kun lähdimme toteuttamaan leikkimökki-projektia Oulun Yliopiston Fablabissa. Siitä projektista tulossa päivitystä lähitulevaisuudessa.

Tämän kaiken luettuaan voi herätä ajatus, että miten tämän kaltaisen oppimisympäristön luominen näinä talouden aikoina on ylipäätään mahdollista. Sama kävi mielessä useampaan otteeseen, mutta avajaisten huumassa asiasta kysyminen jäi. Lähestyin rehtoria muutama päivä avajaisten jälkeen ja sainkin pikaisesti kattavan vastauksen esittämiini kysymyksiin. Miten tällainen saadaan aikaan?

Rehtori Jukka Miettunen painottaa pedagogiikkaa ja toimintakulttuurin luomista. Ensin pitää olla ajatus ja visio ja laitteet vain mahdollistavat sen.  Lainatakseni sähköpostista ” voi tarjota insipiraatiota, hyviä käytänteitä ja esimerkkejä tehdystä työstä. Mielellään opettajat-opettajille ja reksit rekseille.” Rahoituspuolella on tottakai täytynyt käyttää tarkkaa harkintaa ja hyvää pelisilmää. Esimerkiksi koti-koulutoimikunta kustansi 3d-printterin. Osa kalusteista on saatu toisen koulun remontissa. Kalleimman ostoksen pystyy maksamaan jakamalla maksun useammalle vuodelle. Yhteistyökuvio Oulun Fablabin ja tanskalaisten kumppaneiden kanssa on ollut tärkeää.  Hän vinkkaa: ”seuraamme Twitterissä, Instassa, Pinterestissä, YouTubessa ja Facebookissa useita ryhmiä FabLab, Makerspace ja STEM-teemoissa. Niissä on käsittämätön määrä valmista tavaraa ja ideoita. Suomen STEM-koulujen Juvanpuiston ja POKE:n kanssa pidämme tiivistä yhteyttä.”
Linkistä löytyy tarkemmin asiaa Fablabistä. Karttaan voi lähiaikoina ilmestyä lisää merkintöjä Oulun alueelle. Se, että peruskoulu saa FabLab-statuksen on minusta ihan mielettömän hieno juttu ja mielestäni tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa.  Asian voi toteuttaa joka koulussa, jos motivaatio on kohdillaan. Rehtori Miettuselta varmasti saa hyviä vinkkejä lisää, jos vain kysyy. Ja paikan päälle kannattaa ehdottomasti mennä.

 

 

Tähän väliin inspiroiva video avaamaan STEAM:iä käsitteenä.

 

Loppuun kuvia erittäin kivasta eilisaamusta Oulujoen koululla, jossa sain olla todistamassa Minecraftin käyttöönottoa   nelosluokan toimeista. Odotan innolla, mitä Paula Vorne ja oppilaat vielä kehittävätkään tuossa digitaalisessa lego-maailmassa.

 

 

Minecraft sai myös tytöt innostumaan.kuva1

 

Pojat alkoivat tosi nopeasti rakentaa taloa ryhmätyönä.kuva2

 

Loppuviikosta voisin laittaa antia viime viikon Digioppimisen areenasta. Pysykäähän linjoilla!

 

Linkit:

  • STEAM-miniseminaari ja Värkkäämön avajaiset 9.11.2017 Ohjelma päivitetty!

https://www.ouka.fi/oulu/yli-iin-koulu/ajankohtaista/-/asset_publisher/1LKs/content/steam-miniseminaari-ja-varkkaamon-avajaiset-9-11-2017?inheritRedirect=false&redirect=https%3A%2F%2Fwww.ouka.fi%2Foulu%2Fyli-iin-koulu%2Fajankohtaista%2F

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Reilu kolme viikkoa sitten matka jatkui Tampereen Mindtrekistä junalla kohti Vantaata.

Olin Vantaalla seitsemän vuotta Kilterin koulussa opettajana ja tuona aikana ehti kertyä verkostoa. Etenkin TVT-puolen tekijät tulivat tutuksi, kun pääsin mukaan TVT-ohjaajien ensimmäiseen aaltoon vuonna 2011. Taival verkkopetojen kanssa alkoi tammikuussa 2011 ja sai luonnollisen päätöksensä toukokuussa 2013, kun oli aika pakata kamat ja suunnata pohjoiseen. Toki olen näitä petoja nähnyt ainakin kerran vuodessa ITK:ssa, mutta halu päästä kurkkaamaan tilanne ihan paikan päälle reilun neljän vuoden tauon jälkeen oli suuri.

Onneksi tämä onnistui todella helposti, kun Janne Saarinen päätti lähteä koeponnistamaan elokuussa katkennutta solisluutaan, ennen varsinaista töihin paluutaan. Viimeisen saikkupäivän uhrasin hän tähän.

Matka alkoi Louhelan asemalta ja ensimmäisenä kohteena oli Mikkolan koulu, jossa kävimme kurkkaamassa Panu Kuitusen Valinnaisen ATK:n ryhmän tuntia. Huomasin, että Panulla oli aika samanlainen näkemys kuin allekirjoittaneella. Oppilaat motivoituvat parhaiten, kun saavat keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Oppilaat dokumentoivat tekemisensä oppimispolkuihin. Tarkoitus on, että näistä koostuu materiaalia tulville ryhmille ja he voivat modata ja päivittää ohjeita, jos ja kun laitteet ja softat päivittyvät. Syntyy kasvava kirjo polkuja, joka puolestaan ruokkii vielä enemmän heterogeenistä tekijäporukkaa.

Panun kanssa käytiin moikkaamassa myös käsityön opettajaa, joka esitteli meille koulun 3d-printteriä.

IMG_20170922_084340
Panu Kuitunen esittelee oppimispolkujen sisältöä ja rakennetta. Mikkolan koulu
IMG_20170922_101148
Kuvassa  kanssani vasemmalta oikealle: Markus Humaloja ja Janne Saarinen. Veromäen koulu

Lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Veromäen koulu. Veromäen koululla meitä oli vastassa Markus Humaloja, joka esitteli pedagogiikkaansa ja kertoi muun muassa siitä miten hän käyttää Qridiä töiden ja työskentelyn arvioinnissa. Nopea ja tihein aikavälein tapahtuva Qridin käyttö pitää työskentelyfokuksen oikeassa paikassa.

Markuksen oppilaat suorittavat viikkoprojekteja ja konsepti kuulosti todella hyvältä. Hesarin tuore artikkeli asiasta.

Hesarin juttu vain keskittyy melko paljon laitekantaan ja pedagogiikkaa ei hirveästi avata. Markus on selkeästi erittäin paneutunut ja omistautunut asialle ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Uudenlaisen työtavan lanseeraaminen vie aikansa ja tähän ei ole vippaskonsteja. Jokaisen opettajan on löydettävä oma sapluuna. Mieluusti vaikka jaettu sapluuna kollegan  tai kollegoiden kanssa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä oli Kytöpuiston koulu. Tavoitimme Miika Anundin lounaalta ja melko pikaisesti matka vei tarkastelemaan koulun Lego Mindstorm-settejä ja WeDo 2.0:ta, joista jälkimmäiset eivät saaneet kovin ylistäviä sanoja. Aika paljon keskusteltiin siitä, miten ohjelmointi ja robotiikka tulisi tuoda kouluihin. Millä laitteilla ja millä softalla ja minkä ikäisille oppilaille? Mites Arduino? Entä Microbit? Vaiko GoGo board?

Hannu Olinilla olikin aloittamassa 5. luokkalaisten robotiikkakurssia, jonne hän nappasi minut mukaansa. Aluksi oppilaat kasasivat Legoseteistä perusrobotit ja sitten alkoi varsinainen ohjelmointi. Opettaja Miika oli tehnyt oppilaille tarinaa seuraavat oppimispolut, jotka oli luotu hieman Yksin Marsissa-elokuvan hengessä.  Itse polkujen tekijä oli ensimmäisen robotunnin aikana pitämässä omaa tuntia, mutta ihan hyvin pääsimme  polkujen kanssa liikkeelle. Oppimispolut olivat mukaansa tempaavia ja oppilaat selkeästi tykkäsivät tehtävistä. Toki itse tekijä löysi hiottavaa ja monestihan se menee juuri näin. Eka vedokseen tulee melkein aina hionnat oppilailta saadun palautteen myötä.

Tuplatunti oli todella kivaa seurattavaa ja aika meni tosi nopeaa. Päivän päätteeksi Hannu Olin kutsui minut vielä verstaalleen. Menimme siis Havukosken koulun puolelle, jossa Hannu pääasiassa opettaa käsitöitä. Tilasta löytyi aktiivinen oppilas, joka oli 3D-tulostamassa raketin prototyyppiä saapuessamme paikalle. Ysiluokkailainen selvästi tiesi mitä oli tekemässä. Hannu esitteli minulle hänen ja oppilaiden tekemiä kauko-ohjattavia autoja ja kertoi miten auto-projekti yleensä etenee. Häneen kannattaa olla yhteydessä, mikäli kauko-ohjattavien autojen tekeminen ja ohjelmointi kiinnostaa. Hannu kertoi olevansa innokas jakamaan kokemuksiaan. Muistan Markus Överstin esitelleen minulle samanlaista konseptia Oulussa @kOulu-päivillä viime marraskuussa.

IMG_20170922_131420
Avaruusseikkailu oppimispolun yksi näkymä. Kytöpuiston koulu
IMG_20170922_142018
Autot katossa. Havukosken koulu

Hannun ja Miikan sujuvan yhteistyön seuraamisesta tuli mieleen 2016 ITK:ssa  ylivieskalaisten loistava Arduino ja led-paja.  Tämä on hedelmällinen yhteistyökuvio – TVT ja käsityö. Ehdottomasti osaamista jota tarvitaan. Tätä lisää, kiitos! Fablabissä ollaan juuri tämän ytimessä.

Päivän päätteeksi pää oli hieman pyörällä, etenkin kun alla oli hyvin antoisa Mindtrek 2017 Tampereella, josta toissa viikolla blogasin.

Miten siis kiteyttää antia perjantain kierroksesta? Varmasti hyvin TVT:tä pedagogisesti hyödyntäviä opettajia löytyy ympäri Suomen. Olenhan toki myös Oulussa huomannut, miten loistavia robotiikan-ja ohjelmoinnin osaajia meiltä löytyy. Ja monen muun asian. Oikeastaan en pysty kunnolla vertaamaan tai sanomaan miten Oulu ja Vantaa eroaa toisistaan TVT:n hyödyntämisessä. Heillä toki on Googlen palvelut ja meillä enemmän Microsoftin juttuja. Loppujen lopuksi molemmissa tehdään  samanlaisia juttuja ja niillä yhteisillä nimittäjillä on enemmän merkitystä kuin eroavaisuuksilla. Oli ilo huomata, että se sama verkosto, jossa joskus olin sisäpiiriläisenä voi hyvin ja laajentuu. Vaikka ICT-ohjaajatoiminta loppuu, siirtyy osa opettajista tutor-opettajiksi ja toiminta jatkuu myös Kouliassa.

Tätä kirjoittaessa istuin välillä lentokoneessa matkalla Brysseliin ja takaisin. Eu-hankekuvioiden hiomisen merkkeissä siellä pyörin. Isolla kirkolla ja  pilvien yläpuolella  näitä TVT-kuviota oli hyvä miettiä. Pohdin sitä, miten pienet ympäryskunnat osaisivat paremmin hyödyntää isojen kuntien hankkeiden antia. Hyvät käytänteet voisivat levitä paremmin yli kunta rajojen. Digikilta on mielestäni hieno esimerkki tällaisesta verkostosta. Pienellä kunnallakin voi olla paljon annettavaa, sillä moni kehitystyö voi edetä siellä dynaamisemmin. Kun asiaa miettii vielä hieman isommin niin varmasti Pohjoismaista yhteistyötäkin tarvitaan lisää. Pelipaikkoja globaalissa kilpailussa on rajoitetusti ja hyvällä yhteistyöllä ja avoimella asenteella meillä varmasti on paremmat mahdollisuudet tuolla pelikentällä. Lisää yhteistyötä siis joka tasolla. Aloittaa voi toki siitä, että kysyy vaikka siltä lähimmältä ihmiseltä kahvihuoneessa meininkejä. Mikä voisi tällä viikolla tai tänä vuonna olla se ”digijuttu”, joka voisi tuoda lisäarvoa, helpottaa työskentelyä ja tukea oppimista? Uuden oppiminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Monesti sinne on kivempi mennä yhdessä. Jos hommat onnistuu jaettu ilo on aina enemmän. Jaettuna epäonnistuminenkin on helpompi pureskella ja jatkaa taivalta. Kaikesta opitaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää neuvoa kollegalta tai paikalliselta digigurulta. Suunnitellaan ja testataan juttuja yhdessä.

Peace!

PS: Tätä kirjoittaessani mieleen nousi pitkä lista hienoja juttuja , mitä Oulussa on noussut pintaan Vantaan visiitin jälkeenkin. mutta se on taas oma postauksensa. Joskus pitää mennä kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Kannattaa seurailla kirjoittelua:)

Linkit:

 

Eteerisiä hetkiä Mindtrekissä

Aika menee kuin siivillä ja tuosta Mindtrekistäkin tuli jo kuluneeksi kaksi viikkoa. Toisaalta olin sen verran informaatioähkyssä, että se vaati sulattelua. Ýstäväni ja saman alan ihminen kesällä vinkkasi, että tuo Mindtrekki voisi olla hyvä tapahtuma käydä tutustumassa. Ohjelmaan tutustuttuani huomasin kattauksen olevan melko laaja. Heräsi kysymys. Olisiko se liian yli hilseen menevää? Silti koin, että varmasti kouluun ja koulutuspuoleen löytyisi  paljon kosketuspintaa. Jälkimmäinen ajatus osuikin oikeaan.

Tapahtumahan eroaa monesta kokemastani siinä, ettei se ole räätälöity opetusalan ihmisille. Se toisaalta tuo rikkautta ja myös haastaa kävijän. Ohjelmaa kannattaa tutkailla todella huolella. Mindtrek sinällään sisältää eri teemojen alla toteutettuja konferensseja, josta tuo Academic oli lähimpänä omaa juttua.

Ensimmäisenä puhujana oli Steven M. LaValle aiheena AR,VR ja MR sekä XR. Mikä ihmeen XR? No sepä se, sitä ei ole vielä keksitty. Odotuksena on, että syntyy erilaisia AR:n ja VR:n yhdistelmiä. Hyvä puhe ja mielenkiintoisia näkökulmia asiaan. Mieshän osaa asiansa. Hän kuului tiimiin, joka loi Oculus Riftin ja nykyisin työskentelee pääjehuna Huawein AR/VR-työn parissa.

Screenshot_20171003-100040_01

Muita mielenkiintosia juttuja ensimmäiseen päivään mahtui paljon.

Teema, joka tuli vastaan jo Steven M la Villan esityksessä, esiintyi muuallakin. Mikäli ei ole jo tuttu, suosittelen tutustumaan alla olevaan kuvaajaan, Gartnerin Hype Cycle. Linkissä juttua syvemmin asiaan liittyen ja tarkempi kuvaaja.

 

559px-Gartner_Hype_Cycle.svg

Tampereen Yliopiston tutkija Jaakko Vuorio esitteli heidän mielenkiintoista tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeessa toimivat paikalliset yritykset, koulut ja yliopisto. Esittelyssä oli Enhancing User Value of Educational Technology by Three Layer Assessment – Jaakko Vuorio; Jussi Okkonen; Jarmo Viteli, University of Tampere. Jään innolla odottamaan tutkimuksen tuloksia. Tarkemmin tietoa linkistä.

Italialainen tutkija Vincenzo Idone Cassone kertoi hyvin mielenkiintoisesta tutkimusmateriaalistaan liittyen pelillistämiseen ja mieleeni tuli nopeasti seppo.io:n koulutuksiin sisällytetty ajatus siitä, että play on keskeinen osa ihmisenä olemista. Vasta moderneina aikoina leikki ja työ erotettiin hyvin selkeästi toisistaan.Linkissä asiasta hieman kuvausta. Tämä herätti paljon ajatuksia. Mieshän sai parhaan Best Paper Awardin, eli se puhukoon puolestaan. Pyysin häneltä esitelmän Power Pointin, koska sitä olisi kiva joskus omissakin koulutuksissa näyttää ja herättää keskustelua pelillistämisestä.

Simon Giles Smart Cities esitelmä puhutteli. Etukäteen ei ollut hirveästi tietoa mistä on kysymys, mutta paljon löytyi kosketuspintaa. Oikeastaan hän puhui paljon siitä miten asiantuntijoiden täytyy käydä jatkuvaa dialogia varsinaisten kuluttajien kanssa ja kuunnella tarkalla korvalla heidän tarpeitaan. Ei luoda teknologiaa ja mietitä miten sitä voi hyödyntää. Kysytään tarpeita ja luodaan ratkaisuja. Myöskin tarvitaan tarinoita, joita meidän päättäjät ymmärtävät.

Ensimmäisen päivän viimeiset mehut menikin sitten flipperiin. Omaa haastetta toi se, että flipperiä pelattiin puhelimen näytöltä, joka loi pienen viiveen. Flow-tilaanhan se kuitenkin vei miehen. Ja nostalgisiin Star Wars tunnelmiin.

Screenshot_20171003-093454_01

 

 

Toisen päivän aamun Keynote puhujaan en ollut etukäteen hirveästi ehtinyt tutustua ja se saattoi olla ihan hyväkin juttu. Tämänhän tulikin sitten aika takavasemmalta ja iski syvälle. Brie Coden esitys oli kuin eteerinen taideteos, joka otti katsojan lempeään syleilyynsä. Tähän on vaikea kuvailla mitä tapahtui tai mitä kaikkea käsiteltiin. Brien ansioluettelo on vaikuttava ja hän puhui siitä millaista on kehittää tietokonepelejä ihmisten kanssa ja ihmisille, jotka inhoavat pelaamista. Hän puhui erilaisista stressireaktiosta ja miten stressiä on tutkittu tähän asti. Adrenaliinista ja oksitosiinista. Mihin kaikkeen peleistä on hänen mielestään hyötyä. Miten pelikulttuurista ja tietokoneiden maailmasta on muodostunut niin maskuliinen ja miten on tyttöjen ja naisten vuoro ottaa roolia koodareina ja sisällöntuottajina.

Screenshot_20171003-093315_01.png

IMG_20170921_100504_01
Jätän tämän tähän.

Kävin toisen päivän loppupuolella kurkkaamassa myös Nokian Hackathonin antia. Varsin hienoja pelejä olivat tiimit tehneet kahdessa päivässä.

Pelien ideoimisesitelmässä viehätti se miten saadaan aivoriiheiltyä nopeasti tarinoita. The Role of Stimuli in Game Idea Generation – Annakaisa Kultima, University of Tampere

Näillä pääsee hyvin alkuun https://www.storycubes.com/

 

Muutakin piti käydä ihan vain uteliaisuuttaan kurkkaamasssa. Depth Cues in Augmented Reality for Training of Robot-Assisted Minimally Invasive Surgery. En varmaan tee tällä tiedolla paljoa, mutta yleissivistäväähän se oli.

Karjasillan verstas odotti toisen päivän viimeisenä rastina. Näin kauas piti matkata, että pääsi aivoriiheilemään ja innovoimaan Oulun Karjasillalle tulevia uusia rakennuksia ja niiden digitalisaatiota asukaiden hyvinvointia ja terveyttä tukien. Valitettavasti en voinut jäädä loppuun kuulemaan raadin arvioita meidän innovaatiosta, mutta onneksi sain viestin tiimiläiseltä, että meidän ajatukselle lämpesi monet. Aplikaatio,joka saa leipovat mummot ja naapuruston lapset saman kaulimen äärelle. No en avaa tänne enempää tätä. Ehkä jatkokehittelemme vielä…

Screenshot_20171003-095930_01.png

 

Viikonloppuja!

Ps: Reissussa oli vielä kolmaskin erittäin antoisa päivä Vantaan kouluja kiertäen, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa. Kannattaa pysyä linjoilla, sillä todellista herkkua on luvassa.

Linkit

 

 

 

 

 

 

Vanhan niputus ja uuden äärelle

Viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi, kun tänne ehdin. Kevät oli tosi hektinen. Paljon tehtiin ja opittiin. Kesä toi mukanaan uusia tuulia, joihin nyt syksyllä koitan purjeeni mahdollisimman hyvin valjastaa.

Meillä oli onnistunut seppo.io-pilotti, josta Kauppalehti julkaisi kivan artikkelin. Käykääpä lukemassa. Pilotti-ryhmän kanssa tapaamme taas.Itse asiassa huomenna, jolloin testaamme sepon uusia työkaluja ja ominaisuuksia.

Viime vuoden kohokohdat löytyy TVT-tunneilta. Omien oppilaiden kanssa mieleen jäi erityisesti Scratch, Blender ja Arduino. Se miten Arduino innostaa oli upea nähdä. Toki myös viikon sessio FabLabissa oli omaa luokkaansa.

Siirryin täysin Oulun kaupungin Sivistys-ja kultturipalveluiden ICT-kehittäjäopettajaksi. Näin ollen minulla ei ole omia opetusryhmiä. Se on toki vähän surku juttu, mutta minua ilahduttaa suuresti se, että jo ensimmäisenä päivänä minuun oli yhteydessä tuttu ope ja pääsen hänen valinnaisen ryhmänsä kummiksi. Meillä on paljon ideoita, mutta katsotaan mikä oppilaiden näkemys on. Varmasti he huomaavat asioita, jotka menevät digiajan dinosauruksilta ohi;)

Viime viikolla pääsin mukaan Ympäristökasvatuksen päiville Oulangan kansallispuistoon. Pidin kahtena päivänä seppo-työpajan. Laitoin opettajat pelaamaan tekemääni peliä Oulangan tutkimusaseman lähimetsikössä. Aurinko paistoi ja kaikilla tuntui olevan hyvä flow päällä.

Tänään koodattiin yhden opettajaryhmän kanssa koko päivä Scratchin parissa. Sielläkin tuntui, ettei porukkaa saa kahavitauolle. Tekemiseen tuli niin hyvä boogie.

Kivasti kone on siis käynnistynyt ja on monia juttuja, joita on innovoitu ja testailtu. Toivottavasti saamme niitä jatkokehitettyä tänä vuonna lisää.

11
Instagram kuva pelin keskeltä

Stay tuned!

Linkki:   Kauppalehden juttu https://studio.kauppalehti.fi/telia/menivat-yhta-nopeasti-kuin-metallican-konserttiliput-opettajat-kisasivat-mobiilipedagogiikan-pilottipaikoista