Avainsana: teknologia

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

 

 

 

 

Seppoa, sillanrakennusta ja uusien sorvien äärelle laskeutumista

Viimeinen viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Viikko alkoi seppo-koulutuksella Kokkolassa. Kokkolan aikuiskoulutuksen parissa työskentelevät kollegat tutustuivat seppo.io:n toimintaan ja pedagogisiin mahdollisuuksiin. Paljon todella hyviä keskusteluja, ideoita ja kehittämisehdotuksia tuli tämän aktiivisen porukan kanssa.

Kouluttamisessa parhaimpia asioita on se, kun pääse innostuneen kollegan kanssa oikein kunnolla jammailemaan mitä kaikkea sovelluksella voi tehdä.

Mikäli seppo kiinnostaa, kysy rohkeasti lisää.

Tiistaina kävin pienen ysien porukan kanssa tutustumassa WSP-arkkitehtitoimistoon. Vierailu liittyi meidän leikkimökkiprojektiin, joka on osa Myllytullin MOK-viikkoa.

WSP:llä on todella isoja rakennusprojekteja meneillään ja oppilaiden oli tärkeä saada kuulla miten huippuammattilaisillakin projekti elää kokoajan ja miten suunnitelmien muuttaminen ja luova ongelman ratkaisu on luonnollinen osa rakennusprojektia. Kaikki ei aina mene putkeen. Saimme kuulla pari anekdoottia liittyen muutamaan isoon projektiin. Visuaalisesti vaikuttava oli 3d-mallinnus tuoreesta kauppakeskus Valkeasta arkkitehdin työpöydältä.

Keskiviikko aamuna suuntasin Oulun Yrityskylään. Meillä oli kokous, jossa pohdimme miten Yrityskylän toimintamalliin voisi sovittaa enemmän ICT-alan yrityksiä ja toimintaa. Ala kaipaa kipeästi työvoimaa ja etenkin tyttöjä halutaan kannustaa ICT:en pariin. Oli hienoa nähdä miten kuudesluokkalaiset ottivat tilan ja tehtävät haltuun. Yrityskylän toiminta on varsin kattavaa ja noin 70 prosenttia maamme kuudesluokkalaisista käy Yrityskylässä.

Torstai ja perjantai menikin sitten kymmenen oman koulun ysiluokkalaisen kanssa Oulun Yliopiston Fablabissä.

Ekana tutustuttiin useless boxiin ja orientoiduttiin Fablabin työympäristöön.

Viime blogipostauksessa asiasta jo hieman mainitsin. ”Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla” Alunperin tarkoituksena oli suunnitella leikkimökki koulun pihalle, mutta päädyimmekin sisätiloihin yleisen käytettävyyden vuoksi.

Projekti on hautunut tiimien takaraivossa noin kuukauden ja sen huomasi. Porukalla oli selkeä suunta. Ei kannata mennä Fablabbiin pohtimaan, että mitäköhän me täällä tehtäsiin. Kannattaa olla melko selkeä visio, jota tietysti voi aina hioa ja jalostaa.

Oppilaat ottivat hieman piirto-ohjelmia haltuun ja tekivät ensimmäisen version Googlen SketchUp-ohjelmalla.

Ensimmäisenä päivänä kaikki meni kuin tanssi. Toisena päivänä kohtasimme ensimmäisen pikku ongelman. Nimittäin SketchUpin 3d-mallinnus täytyy paloitella ja tuoda Inkscapeen, josta eri palaset voidaan sitten leikata laserleikkurilla. No Sketchup tarvitsee pienen lisäohjelman ja kun asiaa hieman googletteli vaikutti ratkaisu helpolta. Emme kuitenkaan saaneet ensimmäistä lisäosaa asentumaan. Googletin ja jotenkin sitten päädyin lisäosaan, joka asentui ja homma liikahti eteenpäin. Kaikessa kikkailussa meni reilu tunti, mutta odottavan aika on pitkä. Oppilaat saivat maistaa realismia siitä, miten matkan varrelle voi tulla pieniä kuoppia. Kuopasta noustaan ja matka jatkuu.

Olimme oikeastaan pioneerejä, ainakin Fablabissä. Sillä kukaan muu ei ollut aikasemmin mallintanut SketchUpilla.

Lounaan jälkeen kappaleet leikattiin laserilla pahvista. Ensimmäinen kuumaliimattu vedos oli molemmilla joukkueilla valmis päivän päätteeksi.

Heillä on ollut nyt viikonloppu aikaa miettiä haluavatko tehdä muutoksia malleihin.

Pahvi laserkäsittelyssä

Loppuviikosta tarkempaa niputusta aiheesta.

Linkit:

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Vuosi 2014 – halki, poikki ja pinoon

Vuosi on ollut niin huikea, että olisi tuntunut suorastaan vääryydeltä jättää se ilman jonkinlaista katselmusta ja koontia. Tunnen suurta kiitollisuutta yhteistyökumppaneita ja kollegoita kohtaan ja haluan jakaa tätä tekstissäni.

Vuosi lähti liikkeelle normaalilla työn teolla ja tammikuun anti huipentui Educa-messuihin, jossa minulla oli ilo olla mukana esittelemässä Lukuinto-hanketta. Lukuinto on valtakunnallinen hanke, jossa koulujen ja kirjastojen yhteistyöllä pyritään lisäämään ja tukemaan lasten ja nuorten luku-ja kirjoitustaitoa, sekä lisäämään kiinnostusta kirjoja ja lukemista kohtaan. Tämä on todella hieno hanke, jossa on ollut ilo olla mukana.

Maaliskuussa osallistuin Lontoossa pidettävään nelipäiväiseen seminaariin, jonka vetää erittäin tunnettu valmentaja ja puhuja Anthony Robbins. Kokemus oli huikea ja sain siitä todella paljon sekä ihmisenä, että opettajana. Voin suositella hänen juttujaan kenelle vain, sen verran hyvin olen tutustunut kyseisen herran tekemisiin viimeisen parin vuoden aikana.

Huhtikuussa pääsin esittelemään Picamentor-multimediasanakirjaa Hämeenlinnan ITK-konferenssiin. Hämeenlinna on ollut Picamentorin vetovastuussa, joten esittely tapahtui Hämeenlinnan Valmos-hankkeen tiloissa. Jari Harvio kollegoineen on tehnyt todella arvokasta työtä. He ovat pitäneet Picamentoria yllä, lisänneet materiaalia, tehneet tarpeellisia päivityksiä ja ylipäätään pitäneet liekkiä hengissä. Lähtiessäni Vantaalta Ouluun puolitoista vuotta sitten tiesin, etten välttämättä kovin nopeasti pystyisi jalkauttamaan keskeneräistä pilvipalvelua tänne. Siksi olen todella kiitollinen, että Hämeenlinnan väki on pitänyt hanketta liikkeessä ja että olen saanut jatkaa kehittämistyötä taholtani. Siitä myöhemmin lisää.

Toukokuusta ei löydy mitään mielenkiintoisia lokimerkintöjä. Peruskiireinen pillit pussiin toukokuu.

Kevään mittaan aloimme Myllytullissa käydä keskustelua oppimisympäristötyöstä ja joitakin hahmotelmia tehtiin syksyn varalle. Syksyyn tultaessa huomasin, että kaavassa olikin paljon enemmän muuttujia kuin olin osannut aavistaa. Voin todeta että usean sähköpostin ja kokouksen jälkeen asia on edennyt siihen pisteeseen, että olen erittäin toiveikas alusta-asioiden suhteen ensi vuoden kannalta.

Huomattavaa lisäpontta tekemiseen toi Ouluun perustettu ICT-ohjaajien tiimi, jonka tehtävä on olla tukena tieto-ja viestintätekniikan jalkauttamisessa Oulun kouluihin. Meillä on todella hyvä vajaan parin kymmenen jengi ja syksyn alkulämmittelyjen jälkeen saadaan varmasti hommat kunnolla liikkeelle kevään mittaan.

Olen erityisen iloinen, että pääsin esittelemään Picamentoria Helsinkiin Virtuaaliopetuksen päiville joulukuussa. Palvelu on viimein lähes kolmen vuoden hiomisen jälkeen saatu sellaiseen tilaan, että käyttö on helppoa ja intuitiivista. Päätin vielä viimeisellä valinnaisen atk:n tunnilla toissapäivänä testata toimivuutta omien oppilaiden kanssa. Oppilaat ottivat jutun omakseen ja paljon uutta materiaalia ilmestyi pilveen.

Hankkeen rahoitus päättyy tänä vuonna, mutta onneksi palvelu ei häivy kuin tuhka tuleen, sillä Kauniaisten koulutoimi on luvannut hoitaa ylläpidon. Uskon vakaasti, että näin hieno palvelu tulee saamaan lisärahoitusta, jotta sen levittäminen ja jalkauttaminen voisi jatkua.

Kävin joulukuussa myös Tuusulan Hyrylässä kirjastossa pitämässä kahtena päivänä työpajan kirjastotyöntekijöille mobiililaitteiden sovelluksista, pilvipalveluista ja iMovien käytöstä. Tuntui mahtavalta nähdä se lapsenomainen tekemisen riemu ja ilo , kun videoita lähdettiin ideoimaan ja kuvaamaan. Oli upeaa päästä auttamaan monen osallistujan teknologiapelon karistamisessa.

Jään todella innolla odottamaan uutta vuotta ja uusia haasteita. OPS 2016 tuo tervettä kuhinaa ja keskustelua kouluihin. Monia uusia mielenkiintoisia juttuja on kehitteillä. Olemme jännän äärellä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, haluan kiittää työyhteisöjä ja kollegoita Myllytullin koululla ja Verkkokoulu Kulkurissa.

Nyt on hyvä rauhoittua ja vaihtaa mietintämyssy tonttulakkiin.

Rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta toivoen,

Arto

Linkit:

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet