Avainsana: teknologia

Digikilta Oulussa-Noppeita kokkeiluja ja tekoälyä

Viime viikon tiistaina järjestettiin Oulussa Digikillan toimesta yhden päivän seminaari.

”Minkälaisia muutoksia tekoäly tuo oppimiseen ja opettamiseen? Entä työelämään? Onko lohkoketjuteknologia koulutusmaailmalle uhka vai mahdollisuus?” olivat Facebookin tapahtuma sivulla esitetyt kysymykset, joihin annettiin vastauksia päivän mittaan. Linkki tapahtuman ohjelmaan löytyy Digikillan sivuilla.

Päivä aloitettiin bussikyydillä Metsokankaan koululle. Metsokankaan koulu on ollut hyvin aktiivinen koulun kehittämisen suhteen ja rehtori Kalle Komulainen avasi meille heidän Noppeita kokkeiluja.  Rehtorin esitys löytyy Digikillan sivulta.

Seuraavana vuorossa oli Ville Lankinen esittelemässä Digiloikka2020-hankkeen antia. Oulussahan on toteutettu todella laaja koulujen digitaalisuuden kartoitus. Kuulimme prosessista ja havainnoista. Esityksen diat myös Digikillan sivulla.

Tämän jälkeen kävimme tutustumassa Korpimetson yksikköön, jota meille esitteli apulaisjohtaja Otto Leskinen kollegoidensa avustuksella. Lisää kuvia tiloista löytyy Kalevan jutusta vuodelta 2016. Olin syksyllä mukana iltapäiväkoulutuksessa, jossa Otto Leskinen ehti vielä enemmän ajan kanssa avata pedagogiikka ja vakuutuin kyllä siitä, että tämä toimii.

IMG_20180213_103414
Otto Leskinen esitteli tiloja, pedagogiikkaa ja toimintakulttuuria kollegoidensa kanssa Korpimetson yksikössä

Metsokankaalta bussi vei meidät Lasarettiin lounaalle.

Lounaan jälkeen meille toi viime aikaisimmat kuulumiset Opetus- ja kulttuuriministeriöstä Sanna Vahtivuori-Hänninen.

Toisena vuorossa oli Harri Ketamo aiheena Tekoäly opetuksessa ja oppimisessa. 

IMG_20180213_123533
Harri Ketamo ja Tekoäly opetuksessa ja oppimisessa

Ketamo kertoi meille tekoälystä ja sen uudesta tulemisesta. Melko lailla alkumetreillä saimme takeet siitä, että tämä ei ole uhka vaan hyvä työkalu. Ketamo kertoi meille oman tarinansa fysiikan opiskeluista teknisen työn opettajaksi ja siitä pelien kehittäjäksi ja tekoälyn tutkijaksi. Ketamon esityksen ajatuksia löytyy mielestäni ihan hyvin Ylen jutusta. Itse löysin monia yhtymäkohtia Kati Tiaisen esitykseen Ilona IT:n seminaarissa Bettissä. Kannattaa tutustua. Itse ihastuin Headain tekemään kestävän kehityksen bottiin, joka tarjoaa erilaisia valintoja ja kartoittaa mieltymyksiäni kuluttajana. Toki se pisti myös miettimään omia valintoja ja sisäistä arvomaailmaa.

Kolmantena vuorossa oli Jarmo Viteli Tampereen yliopistolta aiheenaan Lohkoketjut: uhka vai mahdollisuus koulutusmaailmassa.  Minulle lohkoketjut olivat aika uusi juttu. Asiasta putkahti melko nopeasti pintaan Bitcoin ja sen tulevaisuus. Bitcoinista voi olla montaa mieltä, mutta näen lohkoketjuilla olevan käyttöä monissa asioissa. Lisää voi lukea TIVIn jutusta.  Alla olevassa kuvassa joitakin ajatuksia.

IMG_20180213_140550__01__01
Jarmo Vitelin esityksestä napattua

 

Kahvitauon jälkeen vuorossa oli Olli Koski Työ- ja elinkeinoministeriöstä aiheena Tekoäly ja työelämän muutos.

Kosken sanoma oli varsin rauhoittava. Tekoäly ei ole viemässä massoilta töitä. Se tulee viemään pois joitakin työtehtäviä. Hyvin samoilla linjoilla kuin Ketamo aikaisemmassa. Tekoälystä voimme saada hyvän rengin tietoyhteiskunnassa.

IMG_20180213_151423__01
Olli Kosken tiivistelmä
IMG_20180213_150419__01
Olli Kosken esityksestä napattu

Jätän tuon yllä olevan kuvan tuohon. Ehkä mittaamme väärällä mittarilla? Tämän kysymyksen esitti myös Olli Koski.

Loppuun asioita kommentoimaan ja niputtamaan pääsi Jari Laru Oulun Yliopistolta. Iltapäiväkahvien kofeiini alkoi tässä vaiheessa olla pahasti haihtunut päästä, mutta Larun energinen ja huumorilla maustettu esitys lykkäsi otsalohkossa vitosvaihteen silmään.  Larun diat pääsee katsomaan Digikillan sivulta. 

Tilaisuus saatettiin päätökseen Jari Harvion loppusanoilla.

Päivä oli todella antoisa ja oli todella mielenkiintoista päästä tutustumaan lisää tekoälyyn, sillä se on selkeästi nostanut päätään viimeisen vuoden aikana.

Alussa esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata, että uhkakuvat lienevät liioiteltuja. Hyvästä rengistä ei ole isännäksi, ainakaan kuulemani perusteella. Näkisin, että datan määrän lisääntyessä sen hyödyntämisessä varmasti tarvitaan tekoälyä. Tiedolla johtamiseen saatamme saada jonkinlaisen botin digiassariksi. Tämä voisi olla iso apu myös koulun arviontikäytänteisiin, jotka nyt ovat suurten muutospaineiden alla.  Uusi aika tarvitsee uusia työkaluja. Niiden rinnalle tarvitaan ammattilaisia, jotka ovat valmiita tekemään noppeita kokkeiluja.

Hyvää päivänjatkoa!

Linkit

 

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Kaksi viikkoa sitten järjestettiin Lontoossa Euroopan suurimmat opetusteknologian messut. Päätimme oman kehittäjäopettajatiimin kanssa lähteä paikan päälle katsastamaan tapahtuman annin.

Paikan päällä riittikin sitten vilinää  ja vilskettä. Ensimmäinen päivä meni tapahtumapaikkaa ja sen antia hahmottaessa. Paljon jäätiin juttelemaan messutiskeille ja väliin kuunneltiin esityksiä areenalla.

Messujen alussa esiteltiin tulevia isoja juttuja. VR ja AR ovat tuloillaan, mutta itse en ainakaan messuilla nähnyt mitään kovin järisyttävää. Suomen kamaralla olen nähnyt hyviä VR ja AR juttuja, esimerkiksi viime ITK:ssa.

Yhden ruokailun aikana tosin tapasin yhden VR-materiaalin tuottajan ja verkkosivuilla käytyäni olin melkoisen vakuuttunut. Täytyisi vielä päästä testaamaan oikeilla laseilla materiaaleja. Ehkä siitä joskus enemmänkin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on suomalaisten ja brittien yhteistyönä syntynyt yritys. Alaa tuntevat tietävät varmasti kenestä puhun.

Alla ensimmäisestä päivästä pari nostoa. Alussa esiteltiin Bett Innovation Indexiä. Periaatteessa kyselyn tuloksia, johon yli tuhat opettajaa oli vastannut. Vastaukset heijastivat mielestäni ihan samoja juttuja joiden parissa Suomessa tehdään töitä ja koetaan murrosta.

img_20180124_110620__01.jpg

img_20180124_111119-e1517977444834.jpg

Toisena päivänä toki edelleen kierrettiin ja katseltiin messutiskejä, mutta luennoissa päästiin ihan uudelle tasolle verrattuna ensimmäiseen päivään. Nordic@BETT-seminaarissa ehdoton huippu oli oppilaiden esitykset. Viimeisenä niistä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, oli suomalaisten tutor-oppilaiden esiintyminen.

IMG_20180125_152908__01
Aurinkolahden peruskoulun tutor-oppilaita Helsingistä

He kertoivat toiminnastaan. Siitä millainen matka tämä on heille ollut. Millaista on auttaa muita oppilaita ja myös opettajia. Esitys oli aivan huikea. Esiintymistaidoissa he pääsivät todella loistamaan loppua kohden, tekniikan alkaessa hieman tökkiä. Huikeita juttuja meillä Suomessa tehdään! Linkistä voi lukea hieman heidän projekteistaan.

Nordic@BETTistä piti rientää British Museumiin, jossa oli IlonaIT:n järjestämä seminaari. Illan aikana esiteltiin heidän uusi tuloillaan oleva palvelu, joka vaikutti ihan potentiaaliselta opettajan työkalulta ja apuvälineeltä digiajassa. Linkkiä en nyt siihen löytänyt. Varmasti kuulemme asiasta lisää viimeistään ITK:ssa.

Seuraavana vuorossa oli tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan luento ”Oppimisen murros ja itseohjautuva yhteiskunta”. Halavan tyyli oli hieman kärjistävä, mutta minusta hyvä. Hän puhui siitä maailmasta, johon meidän tulisi valmistaa lapsia ja nuoria. Mitä valmiuksia siellä tarvitaan? Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla tulevaisuuteen näkisi, voimme ennakoida joitakin trendejä jo nyt.

IMG_20180125_180157
Tähän kiteytyy paljon. Lavalla Ilkka Halava

Toisena esiintyi Microsoftin Kati Tiainen.

Hän puhui myös siitä mitä on meneillään ja tulossa. Miten tekoäly tulee helpottamaan meidän elämää ja työtä. Miten se itseasiassa tekee sitä jo nyt. Hän puhui lumileopardeista ja niiden havainnoinnista sekä populaatioiden kartoituksesta tekoälyn avulla. Myös siitä miten paremmin pystyisimme ennalta ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan oppilaita heiltä tulleen palautteen ja kerätyn datan perusteella. Mielenkiintoisia teemoja.

IMG_20180125_194841
Data ja oppilaan hyvinvointi

Sokerina pohjalla oli video tekoälyllä varustetuista laseista, jotka on suunniteltu erityisesti sokeille.

Päällimmäisenä itselle illasta jäi mieleen, että on asioita joissa ei kannata lähteä tekoälyn kanssa kilpaisille. Kannattaa panostaa tunneälyyn, empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niihin asioihin, jotka juuri erottavat meidät koneista. Näiden asioiden tärkeys tulee allekirjoittaneenkin mielestä korostumaan tulevaisuudessa.

Viimeisestä messupäivästä nousee  ehdottomasti kaksi asiaa. Meille Ouluunkin on nyt jonkin verran hankittu Micro:bit tietokoneita. Voi sitä riemua kun löysin kollegan kanssa Kitronikin tiskin ja näin heidän Micro:bit laajennusten määrän. Parasta näissä laitteissa on se, että ne ovat edullisia ja taipuvat aika moneen. Tulihan siinä sitten vähän shoppailtuakin.

Toisena oli Minecraftin kemian osio. Tähän oli messut hyvä päättää. Kemian opettaja kiittää. Käykää kokeilemassa oppilaiden kanssa. Minecraftiinhän saa ilmaisia lisensseja, sillä niitä tulee tietty määrä kuntiin osana Microsoftin sopparia.

IMG_20180126_110042
Minecraft in Chemistry Demo alkamassa Bett 2018

Kemian demosta Minecraftissä. Video linkistä.

Mitä messuilta jäin käteen?  Kaikkea pientä edistystä löytyi, mutta paljon oli myös samoja ratkaisuja hieman eri paketeissa.  Kun mietin pedagogisesti mitä täältä voisi enemmän Suomeen tuoda, ensimmäisenä mieleen tulee STEM. Lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering and Maths. Meidän opetussuunnitelman puitteissa STEMiä voisi hyvin toteuttaa MOKkina. Rimpsusta saa vielä paremman, kun siihen ottaa mukaan Arts ja  lihavoittaa A:lla STEAMiksi.  Blogia kirjoittelin STEAMISTA viime vuoden lopulla.

Nyt vedän happea ja jatkan kohta enemmän oululaisilla kuulumisilla, koska eilen järjestettiin Edubears-tapahtuma Tietomaassa. Siellä oli hienoja juttuja ja paljon tuttuja!

Linkit:

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Reilu kolme viikkoa sitten matka jatkui Tampereen Mindtrekistä junalla kohti Vantaata.

Olin Vantaalla seitsemän vuotta Kilterin koulussa opettajana ja tuona aikana ehti kertyä verkostoa. Etenkin TVT-puolen tekijät tulivat tutuksi, kun pääsin mukaan TVT-ohjaajien ensimmäiseen aaltoon vuonna 2011. Taival verkkopetojen kanssa alkoi tammikuussa 2011 ja sai luonnollisen päätöksensä toukokuussa 2013, kun oli aika pakata kamat ja suunnata pohjoiseen. Toki olen näitä petoja nähnyt ainakin kerran vuodessa ITK:ssa, mutta halu päästä kurkkaamaan tilanne ihan paikan päälle reilun neljän vuoden tauon jälkeen oli suuri.

Onneksi tämä onnistui todella helposti, kun Janne Saarinen päätti lähteä koeponnistamaan elokuussa katkennutta solisluutaan, ennen varsinaista töihin paluutaan. Viimeisen saikkupäivän uhrasin hän tähän.

Matka alkoi Louhelan asemalta ja ensimmäisenä kohteena oli Mikkolan koulu, jossa kävimme kurkkaamassa Panu Kuitusen Valinnaisen ATK:n ryhmän tuntia. Huomasin, että Panulla oli aika samanlainen näkemys kuin allekirjoittaneella. Oppilaat motivoituvat parhaiten, kun saavat keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Oppilaat dokumentoivat tekemisensä oppimispolkuihin. Tarkoitus on, että näistä koostuu materiaalia tulville ryhmille ja he voivat modata ja päivittää ohjeita, jos ja kun laitteet ja softat päivittyvät. Syntyy kasvava kirjo polkuja, joka puolestaan ruokkii vielä enemmän heterogeenistä tekijäporukkaa.

Panun kanssa käytiin moikkaamassa myös käsityön opettajaa, joka esitteli meille koulun 3d-printteriä.

IMG_20170922_084340
Panu Kuitunen esittelee oppimispolkujen sisältöä ja rakennetta. Mikkolan koulu
IMG_20170922_101148
Kuvassa  kanssani vasemmalta oikealle: Markus Humaloja ja Janne Saarinen. Veromäen koulu

Lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Veromäen koulu. Veromäen koululla meitä oli vastassa Markus Humaloja, joka esitteli pedagogiikkaansa ja kertoi muun muassa siitä miten hän käyttää Qridiä töiden ja työskentelyn arvioinnissa. Nopea ja tihein aikavälein tapahtuva Qridin käyttö pitää työskentelyfokuksen oikeassa paikassa.

Markuksen oppilaat suorittavat viikkoprojekteja ja konsepti kuulosti todella hyvältä. Hesarin tuore artikkeli asiasta.

Hesarin juttu vain keskittyy melko paljon laitekantaan ja pedagogiikkaa ei hirveästi avata. Markus on selkeästi erittäin paneutunut ja omistautunut asialle ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Uudenlaisen työtavan lanseeraaminen vie aikansa ja tähän ei ole vippaskonsteja. Jokaisen opettajan on löydettävä oma sapluuna. Mieluusti vaikka jaettu sapluuna kollegan  tai kollegoiden kanssa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä oli Kytöpuiston koulu. Tavoitimme Miika Anundin lounaalta ja melko pikaisesti matka vei tarkastelemaan koulun Lego Mindstorm-settejä ja WeDo 2.0:ta, joista jälkimmäiset eivät saaneet kovin ylistäviä sanoja. Aika paljon keskusteltiin siitä, miten ohjelmointi ja robotiikka tulisi tuoda kouluihin. Millä laitteilla ja millä softalla ja minkä ikäisille oppilaille? Mites Arduino? Entä Microbit? Vaiko GoGo board?

Hannu Olinilla olikin aloittamassa 5. luokkalaisten robotiikkakurssia, jonne hän nappasi minut mukaansa. Aluksi oppilaat kasasivat Legoseteistä perusrobotit ja sitten alkoi varsinainen ohjelmointi. Opettaja Miika oli tehnyt oppilaille tarinaa seuraavat oppimispolut, jotka oli luotu hieman Yksin Marsissa-elokuvan hengessä.  Itse polkujen tekijä oli ensimmäisen robotunnin aikana pitämässä omaa tuntia, mutta ihan hyvin pääsimme  polkujen kanssa liikkeelle. Oppimispolut olivat mukaansa tempaavia ja oppilaat selkeästi tykkäsivät tehtävistä. Toki itse tekijä löysi hiottavaa ja monestihan se menee juuri näin. Eka vedokseen tulee melkein aina hionnat oppilailta saadun palautteen myötä.

Tuplatunti oli todella kivaa seurattavaa ja aika meni tosi nopeaa. Päivän päätteeksi Hannu Olin kutsui minut vielä verstaalleen. Menimme siis Havukosken koulun puolelle, jossa Hannu pääasiassa opettaa käsitöitä. Tilasta löytyi aktiivinen oppilas, joka oli 3D-tulostamassa raketin prototyyppiä saapuessamme paikalle. Ysiluokkailainen selvästi tiesi mitä oli tekemässä. Hannu esitteli minulle hänen ja oppilaiden tekemiä kauko-ohjattavia autoja ja kertoi miten auto-projekti yleensä etenee. Häneen kannattaa olla yhteydessä, mikäli kauko-ohjattavien autojen tekeminen ja ohjelmointi kiinnostaa. Hannu kertoi olevansa innokas jakamaan kokemuksiaan. Muistan Markus Överstin esitelleen minulle samanlaista konseptia Oulussa @kOulu-päivillä viime marraskuussa.

IMG_20170922_131420
Avaruusseikkailu oppimispolun yksi näkymä. Kytöpuiston koulu
IMG_20170922_142018
Autot katossa. Havukosken koulu

Hannun ja Miikan sujuvan yhteistyön seuraamisesta tuli mieleen 2016 ITK:ssa  ylivieskalaisten loistava Arduino ja led-paja.  Tämä on hedelmällinen yhteistyökuvio – TVT ja käsityö. Ehdottomasti osaamista jota tarvitaan. Tätä lisää, kiitos! Fablabissä ollaan juuri tämän ytimessä.

Päivän päätteeksi pää oli hieman pyörällä, etenkin kun alla oli hyvin antoisa Mindtrek 2017 Tampereella, josta toissa viikolla blogasin.

Miten siis kiteyttää antia perjantain kierroksesta? Varmasti hyvin TVT:tä pedagogisesti hyödyntäviä opettajia löytyy ympäri Suomen. Olenhan toki myös Oulussa huomannut, miten loistavia robotiikan-ja ohjelmoinnin osaajia meiltä löytyy. Ja monen muun asian. Oikeastaan en pysty kunnolla vertaamaan tai sanomaan miten Oulu ja Vantaa eroaa toisistaan TVT:n hyödyntämisessä. Heillä toki on Googlen palvelut ja meillä enemmän Microsoftin juttuja. Loppujen lopuksi molemmissa tehdään  samanlaisia juttuja ja niillä yhteisillä nimittäjillä on enemmän merkitystä kuin eroavaisuuksilla. Oli ilo huomata, että se sama verkosto, jossa joskus olin sisäpiiriläisenä voi hyvin ja laajentuu. Vaikka ICT-ohjaajatoiminta loppuu, siirtyy osa opettajista tutor-opettajiksi ja toiminta jatkuu myös Kouliassa.

Tätä kirjoittaessa istuin välillä lentokoneessa matkalla Brysseliin ja takaisin. Eu-hankekuvioiden hiomisen merkkeissä siellä pyörin. Isolla kirkolla ja  pilvien yläpuolella  näitä TVT-kuviota oli hyvä miettiä. Pohdin sitä, miten pienet ympäryskunnat osaisivat paremmin hyödyntää isojen kuntien hankkeiden antia. Hyvät käytänteet voisivat levitä paremmin yli kunta rajojen. Digikilta on mielestäni hieno esimerkki tällaisesta verkostosta. Pienellä kunnallakin voi olla paljon annettavaa, sillä moni kehitystyö voi edetä siellä dynaamisemmin. Kun asiaa miettii vielä hieman isommin niin varmasti Pohjoismaista yhteistyötäkin tarvitaan lisää. Pelipaikkoja globaalissa kilpailussa on rajoitetusti ja hyvällä yhteistyöllä ja avoimella asenteella meillä varmasti on paremmat mahdollisuudet tuolla pelikentällä. Lisää yhteistyötä siis joka tasolla. Aloittaa voi toki siitä, että kysyy vaikka siltä lähimmältä ihmiseltä kahvihuoneessa meininkejä. Mikä voisi tällä viikolla tai tänä vuonna olla se ”digijuttu”, joka voisi tuoda lisäarvoa, helpottaa työskentelyä ja tukea oppimista? Uuden oppiminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Monesti sinne on kivempi mennä yhdessä. Jos hommat onnistuu jaettu ilo on aina enemmän. Jaettuna epäonnistuminenkin on helpompi pureskella ja jatkaa taivalta. Kaikesta opitaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää neuvoa kollegalta tai paikalliselta digigurulta. Suunnitellaan ja testataan juttuja yhdessä.

Peace!

PS: Tätä kirjoittaessani mieleen nousi pitkä lista hienoja juttuja , mitä Oulussa on noussut pintaan Vantaan visiitin jälkeenkin. mutta se on taas oma postauksensa. Joskus pitää mennä kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Kannattaa seurailla kirjoittelua:)

Linkit:

 

Eteerisiä hetkiä Mindtrekissä

Aika menee kuin siivillä ja tuosta Mindtrekistäkin tuli jo kuluneeksi kaksi viikkoa. Toisaalta olin sen verran informaatioähkyssä, että se vaati sulattelua. Ýstäväni ja saman alan ihminen kesällä vinkkasi, että tuo Mindtrekki voisi olla hyvä tapahtuma käydä tutustumassa. Ohjelmaan tutustuttuani huomasin kattauksen olevan melko laaja. Heräsi kysymys. Olisiko se liian yli hilseen menevää? Silti koin, että varmasti kouluun ja koulutuspuoleen löytyisi  paljon kosketuspintaa. Jälkimmäinen ajatus osuikin oikeaan.

Tapahtumahan eroaa monesta kokemastani siinä, ettei se ole räätälöity opetusalan ihmisille. Se toisaalta tuo rikkautta ja myös haastaa kävijän. Ohjelmaa kannattaa tutkailla todella huolella. Mindtrek sinällään sisältää eri teemojen alla toteutettuja konferensseja, josta tuo Academic oli lähimpänä omaa juttua.

Ensimmäisenä puhujana oli Steven M. LaValle aiheena AR,VR ja MR sekä XR. Mikä ihmeen XR? No sepä se, sitä ei ole vielä keksitty. Odotuksena on, että syntyy erilaisia AR:n ja VR:n yhdistelmiä. Hyvä puhe ja mielenkiintoisia näkökulmia asiaan. Mieshän osaa asiansa. Hän kuului tiimiin, joka loi Oculus Riftin ja nykyisin työskentelee pääjehuna Huawein AR/VR-työn parissa.

Screenshot_20171003-100040_01

Muita mielenkiintosia juttuja ensimmäiseen päivään mahtui paljon.

Teema, joka tuli vastaan jo Steven M la Villan esityksessä, esiintyi muuallakin. Mikäli ei ole jo tuttu, suosittelen tutustumaan alla olevaan kuvaajaan, Gartnerin Hype Cycle. Linkissä juttua syvemmin asiaan liittyen ja tarkempi kuvaaja.

 

559px-Gartner_Hype_Cycle.svg

Tampereen Yliopiston tutkija Jaakko Vuorio esitteli heidän mielenkiintoista tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeessa toimivat paikalliset yritykset, koulut ja yliopisto. Esittelyssä oli Enhancing User Value of Educational Technology by Three Layer Assessment – Jaakko Vuorio; Jussi Okkonen; Jarmo Viteli, University of Tampere. Jään innolla odottamaan tutkimuksen tuloksia. Tarkemmin tietoa linkistä.

Italialainen tutkija Vincenzo Idone Cassone kertoi hyvin mielenkiintoisesta tutkimusmateriaalistaan liittyen pelillistämiseen ja mieleeni tuli nopeasti seppo.io:n koulutuksiin sisällytetty ajatus siitä, että play on keskeinen osa ihmisenä olemista. Vasta moderneina aikoina leikki ja työ erotettiin hyvin selkeästi toisistaan.Linkissä asiasta hieman kuvausta. Tämä herätti paljon ajatuksia. Mieshän sai parhaan Best Paper Awardin, eli se puhukoon puolestaan. Pyysin häneltä esitelmän Power Pointin, koska sitä olisi kiva joskus omissakin koulutuksissa näyttää ja herättää keskustelua pelillistämisestä.

Simon Giles Smart Cities esitelmä puhutteli. Etukäteen ei ollut hirveästi tietoa mistä on kysymys, mutta paljon löytyi kosketuspintaa. Oikeastaan hän puhui paljon siitä miten asiantuntijoiden täytyy käydä jatkuvaa dialogia varsinaisten kuluttajien kanssa ja kuunnella tarkalla korvalla heidän tarpeitaan. Ei luoda teknologiaa ja mietitä miten sitä voi hyödyntää. Kysytään tarpeita ja luodaan ratkaisuja. Myöskin tarvitaan tarinoita, joita meidän päättäjät ymmärtävät.

Ensimmäisen päivän viimeiset mehut menikin sitten flipperiin. Omaa haastetta toi se, että flipperiä pelattiin puhelimen näytöltä, joka loi pienen viiveen. Flow-tilaanhan se kuitenkin vei miehen. Ja nostalgisiin Star Wars tunnelmiin.

Screenshot_20171003-093454_01

 

 

Toisen päivän aamun Keynote puhujaan en ollut etukäteen hirveästi ehtinyt tutustua ja se saattoi olla ihan hyväkin juttu. Tämänhän tulikin sitten aika takavasemmalta ja iski syvälle. Brie Coden esitys oli kuin eteerinen taideteos, joka otti katsojan lempeään syleilyynsä. Tähän on vaikea kuvailla mitä tapahtui tai mitä kaikkea käsiteltiin. Brien ansioluettelo on vaikuttava ja hän puhui siitä millaista on kehittää tietokonepelejä ihmisten kanssa ja ihmisille, jotka inhoavat pelaamista. Hän puhui erilaisista stressireaktiosta ja miten stressiä on tutkittu tähän asti. Adrenaliinista ja oksitosiinista. Mihin kaikkeen peleistä on hänen mielestään hyötyä. Miten pelikulttuurista ja tietokoneiden maailmasta on muodostunut niin maskuliinen ja miten on tyttöjen ja naisten vuoro ottaa roolia koodareina ja sisällöntuottajina.

Screenshot_20171003-093315_01.png

IMG_20170921_100504_01
Jätän tämän tähän.

Kävin toisen päivän loppupuolella kurkkaamassa myös Nokian Hackathonin antia. Varsin hienoja pelejä olivat tiimit tehneet kahdessa päivässä.

Pelien ideoimisesitelmässä viehätti se miten saadaan aivoriiheiltyä nopeasti tarinoita. The Role of Stimuli in Game Idea Generation – Annakaisa Kultima, University of Tampere

Näillä pääsee hyvin alkuun https://www.storycubes.com/

 

Muutakin piti käydä ihan vain uteliaisuuttaan kurkkaamasssa. Depth Cues in Augmented Reality for Training of Robot-Assisted Minimally Invasive Surgery. En varmaan tee tällä tiedolla paljoa, mutta yleissivistäväähän se oli.

Karjasillan verstas odotti toisen päivän viimeisenä rastina. Näin kauas piti matkata, että pääsi aivoriiheilemään ja innovoimaan Oulun Karjasillalle tulevia uusia rakennuksia ja niiden digitalisaatiota asukaiden hyvinvointia ja terveyttä tukien. Valitettavasti en voinut jäädä loppuun kuulemaan raadin arvioita meidän innovaatiosta, mutta onneksi sain viestin tiimiläiseltä, että meidän ajatukselle lämpesi monet. Aplikaatio,joka saa leipovat mummot ja naapuruston lapset saman kaulimen äärelle. No en avaa tänne enempää tätä. Ehkä jatkokehittelemme vielä…

Screenshot_20171003-095930_01.png

 

Viikonloppuja!

Ps: Reissussa oli vielä kolmaskin erittäin antoisa päivä Vantaan kouluja kiertäen, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa. Kannattaa pysyä linjoilla, sillä todellista herkkua on luvassa.

Linkit

 

 

 

 

 

 

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

 

 

 

 

Seppoa, sillanrakennusta ja uusien sorvien äärelle laskeutumista

Viimeinen viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Viikko alkoi seppo-koulutuksella Kokkolassa. Kokkolan aikuiskoulutuksen parissa työskentelevät kollegat tutustuivat seppo.io:n toimintaan ja pedagogisiin mahdollisuuksiin. Paljon todella hyviä keskusteluja, ideoita ja kehittämisehdotuksia tuli tämän aktiivisen porukan kanssa.

Kouluttamisessa parhaimpia asioita on se, kun pääse innostuneen kollegan kanssa oikein kunnolla jammailemaan mitä kaikkea sovelluksella voi tehdä.

Mikäli seppo kiinnostaa, kysy rohkeasti lisää.

Tiistaina kävin pienen ysien porukan kanssa tutustumassa WSP-arkkitehtitoimistoon. Vierailu liittyi meidän leikkimökkiprojektiin, joka on osa Myllytullin MOK-viikkoa.

WSP:llä on todella isoja rakennusprojekteja meneillään ja oppilaiden oli tärkeä saada kuulla miten huippuammattilaisillakin projekti elää kokoajan ja miten suunnitelmien muuttaminen ja luova ongelman ratkaisu on luonnollinen osa rakennusprojektia. Kaikki ei aina mene putkeen. Saimme kuulla pari anekdoottia liittyen muutamaan isoon projektiin. Visuaalisesti vaikuttava oli 3d-mallinnus tuoreesta kauppakeskus Valkeasta arkkitehdin työpöydältä.

Keskiviikko aamuna suuntasin Oulun Yrityskylään. Meillä oli kokous, jossa pohdimme miten Yrityskylän toimintamalliin voisi sovittaa enemmän ICT-alan yrityksiä ja toimintaa. Ala kaipaa kipeästi työvoimaa ja etenkin tyttöjä halutaan kannustaa ICT:en pariin. Oli hienoa nähdä miten kuudesluokkalaiset ottivat tilan ja tehtävät haltuun. Yrityskylän toiminta on varsin kattavaa ja noin 70 prosenttia maamme kuudesluokkalaisista käy Yrityskylässä.

Torstai ja perjantai menikin sitten kymmenen oman koulun ysiluokkalaisen kanssa Oulun Yliopiston Fablabissä.

Ekana tutustuttiin useless boxiin ja orientoiduttiin Fablabin työympäristöön.

Viime blogipostauksessa asiasta jo hieman mainitsin. ”Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla” Alunperin tarkoituksena oli suunnitella leikkimökki koulun pihalle, mutta päädyimmekin sisätiloihin yleisen käytettävyyden vuoksi.

Projekti on hautunut tiimien takaraivossa noin kuukauden ja sen huomasi. Porukalla oli selkeä suunta. Ei kannata mennä Fablabbiin pohtimaan, että mitäköhän me täällä tehtäsiin. Kannattaa olla melko selkeä visio, jota tietysti voi aina hioa ja jalostaa.

Oppilaat ottivat hieman piirto-ohjelmia haltuun ja tekivät ensimmäisen version Googlen SketchUp-ohjelmalla.

Ensimmäisenä päivänä kaikki meni kuin tanssi. Toisena päivänä kohtasimme ensimmäisen pikku ongelman. Nimittäin SketchUpin 3d-mallinnus täytyy paloitella ja tuoda Inkscapeen, josta eri palaset voidaan sitten leikata laserleikkurilla. No Sketchup tarvitsee pienen lisäohjelman ja kun asiaa hieman googletteli vaikutti ratkaisu helpolta. Emme kuitenkaan saaneet ensimmäistä lisäosaa asentumaan. Googletin ja jotenkin sitten päädyin lisäosaan, joka asentui ja homma liikahti eteenpäin. Kaikessa kikkailussa meni reilu tunti, mutta odottavan aika on pitkä. Oppilaat saivat maistaa realismia siitä, miten matkan varrelle voi tulla pieniä kuoppia. Kuopasta noustaan ja matka jatkuu.

Olimme oikeastaan pioneerejä, ainakin Fablabissä. Sillä kukaan muu ei ollut aikasemmin mallintanut SketchUpilla.

Lounaan jälkeen kappaleet leikattiin laserilla pahvista. Ensimmäinen kuumaliimattu vedos oli molemmilla joukkueilla valmis päivän päätteeksi.

Heillä on ollut nyt viikonloppu aikaa miettiä haluavatko tehdä muutoksia malleihin.

Pahvi laserkäsittelyssä

Loppuviikosta tarkempaa niputusta aiheesta.

Linkit:

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Vuosi 2014 – halki, poikki ja pinoon

Vuosi on ollut niin huikea, että olisi tuntunut suorastaan vääryydeltä jättää se ilman jonkinlaista katselmusta ja koontia. Tunnen suurta kiitollisuutta yhteistyökumppaneita ja kollegoita kohtaan ja haluan jakaa tätä tekstissäni.

Vuosi lähti liikkeelle normaalilla työn teolla ja tammikuun anti huipentui Educa-messuihin, jossa minulla oli ilo olla mukana esittelemässä Lukuinto-hanketta. Lukuinto on valtakunnallinen hanke, jossa koulujen ja kirjastojen yhteistyöllä pyritään lisäämään ja tukemaan lasten ja nuorten luku-ja kirjoitustaitoa, sekä lisäämään kiinnostusta kirjoja ja lukemista kohtaan. Tämä on todella hieno hanke, jossa on ollut ilo olla mukana.

Maaliskuussa osallistuin Lontoossa pidettävään nelipäiväiseen seminaariin, jonka vetää erittäin tunnettu valmentaja ja puhuja Anthony Robbins. Kokemus oli huikea ja sain siitä todella paljon sekä ihmisenä, että opettajana. Voin suositella hänen juttujaan kenelle vain, sen verran hyvin olen tutustunut kyseisen herran tekemisiin viimeisen parin vuoden aikana.

Huhtikuussa pääsin esittelemään Picamentor-multimediasanakirjaa Hämeenlinnan ITK-konferenssiin. Hämeenlinna on ollut Picamentorin vetovastuussa, joten esittely tapahtui Hämeenlinnan Valmos-hankkeen tiloissa. Jari Harvio kollegoineen on tehnyt todella arvokasta työtä. He ovat pitäneet Picamentoria yllä, lisänneet materiaalia, tehneet tarpeellisia päivityksiä ja ylipäätään pitäneet liekkiä hengissä. Lähtiessäni Vantaalta Ouluun puolitoista vuotta sitten tiesin, etten välttämättä kovin nopeasti pystyisi jalkauttamaan keskeneräistä pilvipalvelua tänne. Siksi olen todella kiitollinen, että Hämeenlinnan väki on pitänyt hanketta liikkeessä ja että olen saanut jatkaa kehittämistyötä taholtani. Siitä myöhemmin lisää.

Toukokuusta ei löydy mitään mielenkiintoisia lokimerkintöjä. Peruskiireinen pillit pussiin toukokuu.

Kevään mittaan aloimme Myllytullissa käydä keskustelua oppimisympäristötyöstä ja joitakin hahmotelmia tehtiin syksyn varalle. Syksyyn tultaessa huomasin, että kaavassa olikin paljon enemmän muuttujia kuin olin osannut aavistaa. Voin todeta että usean sähköpostin ja kokouksen jälkeen asia on edennyt siihen pisteeseen, että olen erittäin toiveikas alusta-asioiden suhteen ensi vuoden kannalta.

Huomattavaa lisäpontta tekemiseen toi Ouluun perustettu ICT-ohjaajien tiimi, jonka tehtävä on olla tukena tieto-ja viestintätekniikan jalkauttamisessa Oulun kouluihin. Meillä on todella hyvä vajaan parin kymmenen jengi ja syksyn alkulämmittelyjen jälkeen saadaan varmasti hommat kunnolla liikkeelle kevään mittaan.

Olen erityisen iloinen, että pääsin esittelemään Picamentoria Helsinkiin Virtuaaliopetuksen päiville joulukuussa. Palvelu on viimein lähes kolmen vuoden hiomisen jälkeen saatu sellaiseen tilaan, että käyttö on helppoa ja intuitiivista. Päätin vielä viimeisellä valinnaisen atk:n tunnilla toissapäivänä testata toimivuutta omien oppilaiden kanssa. Oppilaat ottivat jutun omakseen ja paljon uutta materiaalia ilmestyi pilveen.

Hankkeen rahoitus päättyy tänä vuonna, mutta onneksi palvelu ei häivy kuin tuhka tuleen, sillä Kauniaisten koulutoimi on luvannut hoitaa ylläpidon. Uskon vakaasti, että näin hieno palvelu tulee saamaan lisärahoitusta, jotta sen levittäminen ja jalkauttaminen voisi jatkua.

Kävin joulukuussa myös Tuusulan Hyrylässä kirjastossa pitämässä kahtena päivänä työpajan kirjastotyöntekijöille mobiililaitteiden sovelluksista, pilvipalveluista ja iMovien käytöstä. Tuntui mahtavalta nähdä se lapsenomainen tekemisen riemu ja ilo , kun videoita lähdettiin ideoimaan ja kuvaamaan. Oli upeaa päästä auttamaan monen osallistujan teknologiapelon karistamisessa.

Jään todella innolla odottamaan uutta vuotta ja uusia haasteita. OPS 2016 tuo tervettä kuhinaa ja keskustelua kouluihin. Monia uusia mielenkiintoisia juttuja on kehitteillä. Olemme jännän äärellä.

Viimeisenä muttei vähäisempänä, haluan kiittää työyhteisöjä ja kollegoita Myllytullin koululla ja Verkkokoulu Kulkurissa.

Nyt on hyvä rauhoittua ja vaihtaa mietintämyssy tonttulakkiin.

Rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta toivoen,

Arto

Linkit:

Esa Saarisia tarvitaan

Minusta on saattanut kirjoitusteni perusteella saada kuvan teknologiaintoilijana. Meissä kaikissa on kuitenkin monia eri puolia ja haluaisin raottaa hieman filosofisempaa puoltani. Nyt siis enemmän tajunnan virtaa.

Minusta on paradoksaalista, että nykyisenä automatisoinnin aikana meiltä odotetaan tehokkaampaa työskentelyä. Rampataan kokouksissa ja ollaan kiireisiä. Se että me Googlen aikakautena pänttäämme paljon turhaa nippelitietoa. Kummalista on se, että me yhä toteutamme näitä samoja rituaaleja, pysähtymättä miettimään niiden tarkoituksen mukaisuutta ja oikeaa tehokkuutta.

Asia tuli pintaan, kun pääsin eilen puhumaan kunnolla yhden opiskelijan kanssa.Sain olla haastateltavana liittyen pieneen tutkimustyöhön. Teemana oli opettajuus ja opettajan rooli. Asia on sydäntä lähellä ja juttua riitti. Tänään aamukahvia juodessani huomasin, että yön aikana ajatukset olivat jäsentyneet hieman selkeämpään muotoon.

Monesti kotiin tullessani saatan laittaa radion päälle. Eilen jostakin itselleni tuntemattomasta syystä laitoin Youtubesta pyörimään tallenteen Esa Saarisen luennosta. Valinta oli satunnainen. Se oli kuitenkin oikea, koska se herätti ajatuksia. Oikeastaan toinen video, joka tuli vastaan Facebookissa antoi lisää vettä myllyyn.

Ajatus on seuraavanlainen. Teknologia on tullut jäädäkseen ja siinä on paljon hyvää. Se helpottaa elämäämme ja kommunikointia. Se on hyvä renki, mutta huono isäntä. No tässä vaiheessa ollaan melko itsestään selvyyksissä.

Länsimaisen kulttuurin tunnusomaisia piirteitä on aina ollut tiedon kerääminen, jäsentely ja jakaminen. Idässä on enemmän maltettu pysähtyä kuuntelemaan ja katselemaan omaa sisäistä maisemaa ja tyhjentämään mieltä. Näin varmasti moni burnout ja masennus jäisi pois.  Kasvavan tiedon maailmassa on tärkeää osata pysähtyä filosoimaan ja  ajoittain irtaantua tiedon tulvasta. Tätä pitäisi painottaa myös koulussa. Se että älypuhelimet laitetaan narikkaan ei ole ratkaisu. Varmaan välillä olisi syytä laittaa aivot hieman narikkaan ja ottaa se osaksi oppimista. Pieni boottaus keskellä päivää esim. hengitysharjoituksilla voisi piristää kummasti.

Tärkeää on osata kyseenalaistaa oppilaan omia negatiivia asenteita itsestään. Tai oikeastaan pyrkiä siihen, ettei niitä pääse muodostumaan. Koska liian usein ihmisen kapea kuva itsestä ja omista kyvyistä estävät kasvun ja asioiden rohkean kokeilun. Tulisi rohkaista yrittämään epäonnistumisen uhallakin, kuten kävi ilmi Supercellin työkulttuurista Taivas+Helvetti-kirjassa. Epäonnistumiset opettavat aina jotakin uutta. Joustavat persoonat, yhteisöt ja ratkaisut tulevat menestymään. Tony  Robbins  kiteyttää asian hyvin ”Stay committed to your decisions, but stay flexible in your approach.”

Onkin mielenkiintoista nähdä miten tuleva robotisaatio vaikuttaa meihin. Parhaimmillaan se tuo meille lisää aikaa olla enemmän ihmisiksi. Lisää rohkeutta ja ihmisyyttä tarvitaan. Toivossa on hyvä elää.

Linkit ja lähteet