Kategoria: tvt

Digikilta Riihimäellä- Robotiikkaa ja työelämän uusia tuulia

Viime viikon torstaina  pidettiin Digikillan järjestämä seminaari Riihimäellä. Seminaarin aiheena oli robotiikka. Tuntui, että pitkään tauolla ollut blogini oli aika kaivaa naftaliinista.  Linkki tapahtuman sivuihin

Alkupuheenvuorojen ja avauksen jälkeen ensimmäisenä lauteille pääsi Leena Pöntynen.

Leena Pöntynen toimii kouluyhteistyön ja koulutuspolitiikan johtavana asiantuntijana Teknologiateollisuudella.  Hänellä on todella laajasti kokemusta koulumaailmasta ja tietää mistä puhuu.

Pöntynen puhuu kasvavasta osaajien pulasta. Meidän pitää pystyä saamaan myös tytöt innostumaan teknologian aloista. Asiasta kirjoitti viime viikolla myös Tiina Kirkas Helsingin Yliopiston verkkojulkaisussa.Työelämän suuntausta päätettäessä meidän suomalaisten sukupuolijako on todella konservatiivinen ja jyrkkä.

IMG_20180927_093147
Yllä neljä hyvää syytä valita teknologia-ala
IMG_20180927_092149
Paljon tarvitaan uutta osaamista
IMG_20180927_092029
MyTech-ohjelman esittelyä

Hyvin samoja teemoja,joista Pöntynen puhui, olemme pohtineet Oulussa viime vuosina. Viimeksi viime viikolla oman porukan ja Nokian edustajan kanssa keskusteltiin siitä, miten saamme nuoret ja etenkin tytöt kiinnostumaan teknologiasta. Meillä on muutaman vuoden ajan tehty hartiavoimin töitä asian eteen, mutta tekemistä riittää. Bussilippuja on varattu oppilasryhmille yritysvierailuhin ja pitkä liuta paikallisia yrityksiä on avannut meille ovensa.

Myös erilaisia teemapäiviä järjestetään. Sain olla mukana tämän vuoden maaliskuun 20.päivänä, kun Nokialla järjestettiin Greenlight for Girls-teemapäivä . Kannattaa käydä lukemassa Satu Kalevan juttu aiheesta. Upea päivä!

Teknologiateollisuus on myös aktivoitunut asiassa ja Twitteristä sain lukea rohkaisevia kommenteja MyTech:istä. Kannattaa siis ottaa selvää linkin takaa MyTech-ohjelmasta ja kurkata Twitteriin hashtägillä #mytech.

Toisena puhujana oli Riihimäen sivistysjohtaja Esa Santakallio, joka kertoi miten heillä innostuttiin robotiikasta ja miten se on nivottu paikalliseen OPS:iin.

IMG_20180927_100024
Esa Santakallio puhuu yleissivistyksestä ja OPSista
IMG_20180927_101449
Robotiikka Riihimäen OPSissa

Aika paljon robotiikka löytyy käsityötunneilta Riihimäen mallissa.

Yleisöstä kysyttiin, että mitenkäs sitten käy käsitöiden?  Santakallion vastaus kuului tyyliin, että eikö tämä juuri ole nykypäivän käsityötä?

Pohdimme eilen yhteistyökumppanin kanssa Oulun Yliopistolla Lego- ja VEX-robottien tulevaisuuden näkymiä. Tuoko STEAM-opetus enemmän itse värkättyjä robotteja kouluihin? Aikapa sen näyttää.

Ensimmäisessä Pajassa käytiin läpi Scratchiä, joka sinällään on  tuttu kapistus. Tehtiin hieman Scrathillä ohjelmointia ja tekemisen lomassa  keskusteltiin ohjelmoinnin tulemisesta kouluihin.  Miksi koodaaminen yhä tuntuu useasta opettajasta vieraalta ja ehkä pelottavalta? Miten kollegaa voi tukea pääsemään alkuun ja matkan varrella?

Jarmo Viteli esitteli tutkimustuloksia keskustelun virittelyksi. Näyttää, että sarkaa riittää.

 

Kulttuurin kehittyminen on hidasta ja prosessi varmasti tarvitsee paljon tukea. Olisi erittäin toivottavaa, että Tutor-verkoston tyylisiä tukimuotoja ei taas uudella  hallituskaudella otettaisiin alas tai hirveästi keksittäisi pyörää uudelleen jollakin uudella hankkeella. Jatkumoa tarvitaan. Aikaisemmin mainitussa Leena Pöntysen osiossa myös toivottiin kovasti Tutor-toiminnan jatkoa.

Spherojakin päästiin testaamaan. Mikko Horila Tampereen yliopiston Normaalikoululta kertoi heidän kokemuksistaan näiden käytöstä oppitunneilla. Täytyy myöntää, että minut yllätti miten tarkkaan näitä pyöriviä palloja pystyi lattialla ohjaamaan. Aika moneen juttuun taipuvat, myös pedagogisesti. Kannattaa katsoa saadut ohjeet tuolta tapahtuma-sivun alaosiosta tai linkistä.

 

IMG_20180927_125900
Sphero ja lamppu syttyi

 

Myöhemmin iltapäivällä pääsimme sukeltamaan syvemmälle Riihimäen malliin ja keskustelemaan asian ytimessä olevan opettajan ja oppilaiden kanssa. Oli hienoa nähdä se heidän into ja mahtava yhteishenki, jolla asiaa viedään eteenpäin. Keskusteltiin muun muassa tiimityön tärkeydestä, tarkasta testaamisesta ja siitä miten robotiikan opiskelua voi jatkaa esimerkiksi lukiossa. Kaikesta huokui yhdessä tekemisen meininki ja innostus.

 

IMG_20180927_133209
Reetta Viitanen kertoi opettajan näkökulmasta kokemuksistaan robotiikan parissa työskentelystä
IMG_20180927_135555
Oppilaat esittelevät robottia

 

IMG_20180927_135740.jpg
Ohjelmoija avaa meille eri koodien toimintoja ja omaa oppimispolkuaan koodin parissa

Kahvien jälkeen päästiin kuulemaan Cristina Anderssonia.

Hän on robotiikan asiantuntija, joka ymmärtää asian yhteiskunnallisia ja eettisiä puolia.

Viime blogitekstissäni käsittelin hieman tekoälyä. Tätä asiaa joutuu väkisinkin myös robottien kanssa pohtimaan. Uhkia ja mahdollisuuksia heitettiin ilmaan. Yleisöstä kommentointiin, ettei tekoäly sinällään huolestuta. Enemmän mietityttää mahdollisuus sen päätymisestä kyseenalaisten tarkoitusperien toteuttamisen työkaluksi.

Sosiaaliset robotit eivät herättäneet minussa ihastumisen tunteita. Andersson mainitsi hollantilaisen tutkimuksen, jossa esimerkiksi maahanmuuttajat mieluummin asioivat joissakin tilanteissa sosiaalisen robotin kanssa. Robotti ei tuomitse tai diskriminoi. Aluksi tämä yllätti, mutta selitys käy järkeen. Yksinäisyyden poistaminen robotin avulla ei ole myöskään täysin läpihuutojuttu. En lämmennyt idealle vanhuksen seurana olevasta sosiaalisesta robotista. Leukemiaa sairastavan tytön mahdollisuus osallistua luokassa tapahtuvaan opetukseen etänä robotin avulla on sitten jo ihan toinen asia. Tällöin teknologia tuo ihmisiä yhteen eikä päinvastoin.  Aiheeseen toi kevennystä Anderssonin kertoma vanhemman naisihmisen toteamus robotista: ”Tuohon en ainakaan rakastu! -Tai jos se pesee ikkunat niin saatan vähän rakastuakkin.” Cristina Anderssonin diat linkistä

IMG_20180927_150154
Ison aiheen äärellä ollaan
IMG_20180927_150708
Robottien tehtävät muuttuvat ja monipuolistuvat

 

 

IMG_20180927_171311_210
Team Oulu kiittää hyvästä seminaarista!  Kuvassa ovat Ismo Talsta, Kati Pitkänen ja minä

 

Hieno ja inspiroiva päivä. Täytyy sanoa, että tämä tuli hienoon saumaan monessa mielessä. Meillä on Oulussa käynnissä STEAM-hanke. Hankkeessa kehitämme kuuden koulun kanssa oppimista enemmän maker-tyyliseksi.  Päivän aikana usein puhuttiin tulevaisuuden työelämän taidoista ja ne juuri ovat meilläkin tekemisen keskiössä.

Kiitos taas kerran Digikilta! Hieno verkosto, jota voin suositella lämpimästi. Yhdessä on kivempaa kehittää koulua ja maailmaa.

 

 

LINKIT:

 

 

Loppumainintana haluan vielä sanoa, että vaikka blogipuolella on ollut hiljaista, paljon täällä tapahtuu. Esimerkiksi kehittäjäopettajatiimin kuulumisia voi lukea Kehittäjäopettajien blogista https://oulunkehittajaopettajat.wordpress.com/2018/08/07/kestavaa-kehitysta-ja-yhdessa-tekemista/

Tiimin löytää myös Instasta @kehittajaopettajat

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 2

Pikkusen nuo tauot tahtovat venyä. Tuossa aiemmin kirjoittelin empatian ja vuorovaikutustaitojen tärkeydestä. Luovuus jäi tuosta listasta. Kyllähän se on siellä ihan keskiössä on, jos katsotaan vaikka STEAM-juttuja.

Lontoon jälkeen minulla oli ilo ja kunnia saada osallistua kiusaamista käsittelevään paneelikeskusteluun Hevimestassa. Toin pöytään opettajan näkökulman. Aika monta tilannetta olen saanut olla selvittämässä luokanvalvojan roolissa.

Tietäen tuon paneelin lähestymisen, koitin hieman googletella asian tiimoilta. Halusin katsastaa onko tunneälyn puolella jotain uusia juttuja. Paljonhan on toki kaikenlaista. Minua jäi vaivaamaan se, etteikö nykyiset härpäkkeet mitenkään pysty tukemaan empatian kehittymistä? Asiaa  hienosti avasi syksyllä Brie Code Tampereella Mindtrekissä. Hän puhui siitä, miten nykyisin peleihin halutaan hyviä tarinoita ja hahmoja, joihin voisi samaistua. Tietomaasta sain asiaan helpotusta tällä viikolla.

Menin siis katsomaan paikallista ja suomalaista koulutusteknologian antia Tietomaahan EduBears tapahtumaan. Sieltähän löytyi tuttuja Suomen Koodikoulusta, OAMKin EduLABistä, Qridistä  ja monesta muusta.

Oli mukava vaihtaa kuulumisia tiskillä ja hieman suunnitella tulevaa. EduLABin oppilaiden pakohuone VR-toteutuksella oli hauska. Pääsin kokeilemaan faksia 90-luvun VR-pakohuoneessa!

EduBearista sitten löysin upean sovelluksen, joka on kehitetty EduLabissä. Pikku-Hiisi on juuri sitä suuntaa, mitä olin koittanut googlesta hakea. Empatiaa ja tunneälyä voi varmasti oppia koko elämän, mutta muistan noin kymmenisen vuotta sitten lukeneeni Golemanin kirjasta, että reilusti suurin osa tästä hienosäädöstä tehdään viiden vuoden ikään mennessä.  Hienoa, että varhaiskasvatukseen on tulossa tämmöisiä sovelluksia joiden avulla voi nimetä ja sanoittaa tunteita. Jään innolla seuraamaan tämän kehittymistä. Hienoja juttuja löytyy onneksi monesti yllättävän läheltä. Hienoa työtä OAMK ja Labs!

IMG_20180206_185049__01
Pikku-Hiisin juliste Tietomaassa 

Hienoon viikkoon mahtui vielä se, että sain kutsun yliopistolle luennoimaan  humanisteille digitalisaatiosta peruskoulussa. Voisin laittaa luentodiat jakoon,  kunhan ne vielä ehdin käydä läpi. Mahdollisesti Vimeoon ilmestyy pieni luennon jälkeinen haastattelu tältä aamulta. Laitan molempien linkit tuonne kommenttiosioon, kun aika on kypsä.

Hyvää viikonloppua! Olkaahan ihmisiksi:)

Linkit:

 

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Kaksi viikkoa sitten järjestettiin Lontoossa Euroopan suurimmat opetusteknologian messut. Päätimme oman kehittäjäopettajatiimin kanssa lähteä paikan päälle katsastamaan tapahtuman annin.

Paikan päällä riittikin sitten vilinää  ja vilskettä. Ensimmäinen päivä meni tapahtumapaikkaa ja sen antia hahmottaessa. Paljon jäätiin juttelemaan messutiskeille ja väliin kuunneltiin esityksiä areenalla.

Messujen alussa esiteltiin tulevia isoja juttuja. VR ja AR ovat tuloillaan, mutta itse en ainakaan messuilla nähnyt mitään kovin järisyttävää. Suomen kamaralla olen nähnyt hyviä VR ja AR juttuja, esimerkiksi viime ITK:ssa.

Yhden ruokailun aikana tosin tapasin yhden VR-materiaalin tuottajan ja verkkosivuilla käytyäni olin melkoisen vakuuttunut. Täytyisi vielä päästä testaamaan oikeilla laseilla materiaaleja. Ehkä siitä joskus enemmänkin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on suomalaisten ja brittien yhteistyönä syntynyt yritys. Alaa tuntevat tietävät varmasti kenestä puhun.

Alla ensimmäisestä päivästä pari nostoa. Alussa esiteltiin Bett Innovation Indexiä. Periaatteessa kyselyn tuloksia, johon yli tuhat opettajaa oli vastannut. Vastaukset heijastivat mielestäni ihan samoja juttuja joiden parissa Suomessa tehdään töitä ja koetaan murrosta.

img_20180124_110620__01.jpg

img_20180124_111119-e1517977444834.jpg

Toisena päivänä toki edelleen kierrettiin ja katseltiin messutiskejä, mutta luennoissa päästiin ihan uudelle tasolle verrattuna ensimmäiseen päivään. Nordic@BETT-seminaarissa ehdoton huippu oli oppilaiden esitykset. Viimeisenä niistä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, oli suomalaisten tutor-oppilaiden esiintyminen.

IMG_20180125_152908__01
Aurinkolahden peruskoulun tutor-oppilaita Helsingistä

He kertoivat toiminnastaan. Siitä millainen matka tämä on heille ollut. Millaista on auttaa muita oppilaita ja myös opettajia. Esitys oli aivan huikea. Esiintymistaidoissa he pääsivät todella loistamaan loppua kohden, tekniikan alkaessa hieman tökkiä. Huikeita juttuja meillä Suomessa tehdään! Linkistä voi lukea hieman heidän projekteistaan.

Nordic@BETTistä piti rientää British Museumiin, jossa oli IlonaIT:n järjestämä seminaari. Illan aikana esiteltiin heidän uusi tuloillaan oleva palvelu, joka vaikutti ihan potentiaaliselta opettajan työkalulta ja apuvälineeltä digiajassa. Linkkiä en nyt siihen löytänyt. Varmasti kuulemme asiasta lisää viimeistään ITK:ssa.

Seuraavana vuorossa oli tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan luento ”Oppimisen murros ja itseohjautuva yhteiskunta”. Halavan tyyli oli hieman kärjistävä, mutta minusta hyvä. Hän puhui siitä maailmasta, johon meidän tulisi valmistaa lapsia ja nuoria. Mitä valmiuksia siellä tarvitaan? Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla tulevaisuuteen näkisi, voimme ennakoida joitakin trendejä jo nyt.

IMG_20180125_180157
Tähän kiteytyy paljon. Lavalla Ilkka Halava

Toisena esiintyi Microsoftin Kati Tiainen.

Hän puhui myös siitä mitä on meneillään ja tulossa. Miten tekoäly tulee helpottamaan meidän elämää ja työtä. Miten se itseasiassa tekee sitä jo nyt. Hän puhui lumileopardeista ja niiden havainnoinnista sekä populaatioiden kartoituksesta tekoälyn avulla. Myös siitä miten paremmin pystyisimme ennalta ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan oppilaita heiltä tulleen palautteen ja kerätyn datan perusteella. Mielenkiintoisia teemoja.

IMG_20180125_194841
Data ja oppilaan hyvinvointi

Sokerina pohjalla oli video tekoälyllä varustetuista laseista, jotka on suunniteltu erityisesti sokeille.

Päällimmäisenä itselle illasta jäi mieleen, että on asioita joissa ei kannata lähteä tekoälyn kanssa kilpaisille. Kannattaa panostaa tunneälyyn, empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niihin asioihin, jotka juuri erottavat meidät koneista. Näiden asioiden tärkeys tulee allekirjoittaneenkin mielestä korostumaan tulevaisuudessa.

Viimeisestä messupäivästä nousee  ehdottomasti kaksi asiaa. Meille Ouluunkin on nyt jonkin verran hankittu Micro:bit tietokoneita. Voi sitä riemua kun löysin kollegan kanssa Kitronikin tiskin ja näin heidän Micro:bit laajennusten määrän. Parasta näissä laitteissa on se, että ne ovat edullisia ja taipuvat aika moneen. Tulihan siinä sitten vähän shoppailtuakin.

Toisena oli Minecraftin kemian osio. Tähän oli messut hyvä päättää. Kemian opettaja kiittää. Käykää kokeilemassa oppilaiden kanssa. Minecraftiinhän saa ilmaisia lisensseja, sillä niitä tulee tietty määrä kuntiin osana Microsoftin sopparia.

IMG_20180126_110042
Minecraft in Chemistry Demo alkamassa Bett 2018

Kemian demosta Minecraftissä. Video linkistä.

Mitä messuilta jäin käteen?  Kaikkea pientä edistystä löytyi, mutta paljon oli myös samoja ratkaisuja hieman eri paketeissa.  Kun mietin pedagogisesti mitä täältä voisi enemmän Suomeen tuoda, ensimmäisenä mieleen tulee STEM. Lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering and Maths. Meidän opetussuunnitelman puitteissa STEMiä voisi hyvin toteuttaa MOKkina. Rimpsusta saa vielä paremman, kun siihen ottaa mukaan Arts ja  lihavoittaa A:lla STEAMiksi.  Blogia kirjoittelin STEAMISTA viime vuoden lopulla.

Nyt vedän happea ja jatkan kohta enemmän oululaisilla kuulumisilla, koska eilen järjestettiin Edubears-tapahtuma Tietomaassa. Siellä oli hienoja juttuja ja paljon tuttuja!

Linkit:

Digioppimisen areenan antia ja vuosi pakettiin

Niin alkaa olla taas yksi vuosi pulkassa. Laitetaan hieman hommia siis pakettiin. Olin pari viikkoa sitten Digioppimisen areena-messuilla ja sieltä tarttui mukaan ihan hyviä juttuja.

Keynotesta nostaisin Esko Kilven hienot metaforat maalaustaiteen historiaan ja luovuuden ylistämiseen. Tarvitaan uusi renesanssi!

Kaikkeen kiinnostavaan ei ehtinyt mukaan, mutta sain sitä mitä lähdin hakemaan. Viimeisenä parina kuukautena minulta on pyydetty ideoita ja hyviä sovelluksia iPadeille erityisopetuksen puolelle. Vaikka olen toiminut laaja-alaisena erityisopettajan sijaisena ja muutenkin työskennellyt pienryhmien kanssa paljon olivat pyytäjien tarpeet sitä luokkaa, että koin tarvitsevani hieman tukea asiassa. Sain loistavia ideoita kahdelta opettajalta, jotka ovat vuosia paneutuneet asiaan. Mikäli aihe kiinnostaa kannattaa ladata ja lukaista linkistä avautuvat esitelmän diat. Erinomaista työtä! Minut yllätti se miten moneen vanhan tutun Book Creatorin saa taipumaan. Hienoja esimerkkejä.

Välillä on juoksevia asioita ja pääsin puolessa välissä mukaan Tutoropettajien pajaan. Toimivan tuntuinen konsepti ja sain mukaan kirjekuoren, jossa erilaisia tehtäviä mitä voi koulutuksissa käyttää. Ensi vuonna niitä siis soveltamaan.

Alkusyksystä tuli hieman tutuksi Micro:bit ohjelmoitava tietokone, jota Messukeskuksessa pääsin viimein ohjelmoimaan.  Meillä näitä joillakin kouluilla on ja ensi vuonna lähdetään voimakkaammin levittämään sanaa yhteistyössä  Suomen Koodikoulun kanssa. Onneksi arvonnassa voittanut mukava kollega lahjoitti minulle yhden, jota nyt kotona saamme ohjelmoida. Ehkäpä kuuseen tulee uusi välkkyvä koriste tänä jouluna.

Loppuun Micro:bit sydän ja hyvää joulua kaikille!

Linkit:

Viikko ITK:sta ja yhä sata lasissa

Niin ohi on Itk numero kymppi. Loistavat kolme päivää, joista jäi todella paljon hyvää sulateltavaa. Niin paljon sulateltavaa, että tämän blogauksen loppuun saattamiseen kului lähes viikko.

Jo ennen viime viikonloppuun laskeutumista aloin niputtaa kokemuksia, mutta tehtävä tuntui siltä että sitä voisi hieman sulatella ensin. Linkissä ohjelmani, jos askarruttaa missä olen pyörinyt.

Ensimmäiseksi päiväksi olin ilmoittautunut Minecraft Edu-pajaan ja Useless Boxin rakennukseen. Valitettavasti molemmat peruuntuivat ja pettymys oli suuri sillä olin odottanut sukellusta Minecraftiin. Odotin innolla myös ylivieskalaisten Useless box-pajaa, koska viime vuonna saman tuotantoryhmän paja, jossa ohjelmoimme arduinoa ja säädimme led-valojen kanssa, oli kerrassaan loistava.

Ilokseni sain kuitenkin huomata, että aamullinen oppimispelien paja osoittautui todella hyväksi. Meille esiteltiin laaja kattaus erilaisia oppimispelejä ja joitakin pääsimme jopa testaamaan.

Erityisesti Kerbal oli mukava uusi tuttavuus. Olisin halunnut päästä kokeilemaan Planetary Sandboxia, mutta ehkä saan testiversion käyttöön piakkoin.

Kouluttajallemme Minecraft oli myös hyvin tuttu juttu.  Hän on sitä kouluttanut ja lopussa oli aikaa keskustella myös siihen liittyvistä asioista.

Iltapäivällä Keynote-puhujana oli Sami Leppänen, joka kertoi työelämän muutoksesta ja siitä miten Kone huolehtii työntekijöidensä osaamisen päivittämisestä.

Toisena päivänä, elikkäs torstaina, kaikki esitykset olivat melko täynnä, mutta silti löytyi ihan loistavia juttuja kuten:

  • Hololens
C80gxpcWsAEEGp-
Ihan liekeissä
    • Robotwars vauhdissa Vex iq
    • Ville

ja tottakai hyviä keskusteluja kollegoiden kanssa.

Perjantai

–Jari Laru ja Minecraft edu

Sieppaa9999999

Mikäli Minecraft Edu kiinnostaa löytyy Jari Larulta ja hänen opiskelijoiltaan  paljon näkemystä. Anssi Lautamon videosta alkumaistiaiset.

–Jari Harvio ja Digikilta

Sieppaa99999999999

Jari Harvio esitteli Digikilta-hanketta, jossa eri kunnat jakavat hyviä käytänteitä koulujen digitalisaatiossa. Hienoa toimintaa!

IMG_20170414_115608_resized_20170414_115620506
Jari Harvion dioista. Sharing is caring

-Bluetooth kaiutin sokerina pohjalla! En yleensä voita mitään, mutta nyt napsahti.

Sieppaa88888888888

Eilen osallistuin Ville Teamin järjestämään webinaariin heidän mallistaan sähköiseen oppimispolkuun matikkaan, äidinkieleen ja ohjelmointiin. Voin suositella!

Toivottavasti ensi vuonna taas pääsen ITK:hon hakemaan inspiraatiota!

Hyvää pääsiäistä!

Koodin pätkiä, Scratchiä ja Alice

Kevät on lähtenyt käyntiin melkosella rytinällä. Kiirettä on tuntunut pitävän. Näemmän siinä määrin, etten ole löytänyt sopivaa hetkeä istahtaa ja kirjoitella tänne. TVT:ssä ollaan kokeiltu vähän erilaisia ohjelmoinnin oppimistapoja  eri ryhmien kanssa.

Erittäin positiivinen kokemus oli Scratchin testaus, joka alkoi jo ennen joulua. Näytin kasin valinnaiselle ryhmälle Scratchillä tekemääni pientä peliä. Kerroin hieman koodauksesta ja mitä peli minun mielestäni  pitää minimissään sisältää, jotta siinä olisi jotakin mieltä. Asiasta noin puolen tunnin tiivis paketti ja porukka töihin. Kokemus oli aika häkellyttävä. Oppilaista osa sai aikaan tosi monipuolisia juttuja Scratchillä. Koitin udella oliko heillä aikaisempaa kokemusta, koska homma toimi niin jouhevasti. Yksikin tyttö omaksui ja teki Scratchillä tunnissa enemmän kuin mitä minä ehdin tehdä päivässä, jos vertaa että lähdetään liikkeelle ilman aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnista.  Porukka otti homman omakseen. Yhtenä aamuna sanoin oppilaille, että tuommoisella omistautumisella ja pitkäjänteisellä työllä he kaikki varmasti  pärjäävät töissä ja ylipäätään elämässä. Osa heistä edelleen hioo Scratch-pelejään ja osa testailee Pythonia, johon kollegan vinkkaamana löysin hyviä ohjeita Koululaisten ohjelmointikirjasta. Yksi poika tekee peliä Unityllä, joten hajontaa riittää. Rikkauttahan se on.

Katsoin joskus 2016 TED-talk luennon, joka on yksi parhaista. Luento on todella inspiroiva ja siinä on paljon pureskeltavaa. Yksi mikä jäi kummittelemaan mieleeni oli videossa mainittu Alice-alusta. Aika kiva alusta, jolla voi tehdä animaatioita ja opetella perus Javaa.

Kokeilimme neljän tunnin ajan koodausta myös kollegan matikan ryhmän kanssa. Osalla alku oli hieman tahmeaa, mutta kun Pythonilla päästiin vauhtiin tekemisen intoa riitti.  Laitan loppuun kolme hyvää linkkiä Pythonin oppimiseen.

Käytimme kollegan Inga Karjalaisen kanssa Kuutio 7-kirjaa, uuden OPS:in mukaista kirjaa alkutaipaleeseen. Koululaisen ohjelmointikirjalla sitten jatkettiin sopivilla tehtävillä.

Paljon muutakin on vireillä ja tehty, mutta niistä joku toinen kerta.

Ciao!

Pythoniin linkkejä:

http://www.ohjelmointiputka.net/oppaat/

http://learnpython.org

https://docs.python.org/3/tutorial/

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

 

 

 

 

Lohikäärmeitä, lumiukkoja ja leikkimökkejä

Syksy on lähtenyt reippaasti käyntiin ja kohtahan se on jo syysloma.

Uusi rooli kehittäjäopettajana on ollut antoisa vaihtuvine työtehtävineen. Toki kiirettä on myös riittänyt.

Parasta on ollut kouluilla erilaisten TVT ja mediatöiden jalalle saattaminen ja uuden OPS:in sisäänajo.

Kävin  viime kuussa Oulun Valveen elokuvaviikon starttipakettikoulutuksessa. Koulutuksen anti oli hyvä ja olihan se mukava päästä tekemään kollegoiden kanssa elokuvaa.

Koulutuksesta sain runsaasti struktuuria omaan tekemiseen ja uusia ideoita. Pölyttymään päässeet muistot taikalamppu-menetelmästä oli hyvä freesata.

Suosittelen Valveen materiaaleja. Vaikka elokuvaviikko meni jo, voi sen itsekukin pitää milloin lystää.

Kuten niin monesti elämässä, myös videoiden teossa yksinkertainen ja konstailematon  lähestyminen toimii hyvin.

Nuottasaaren alakoulussa teimme pensselimenetelmällä videoita liittyen erilaisiin muotoihin ja niiden tunnistamiseen alakoulun puolella. Oppilaat innostuivat menetelmästä ja muiden videoita oli luokassa kiva katsella ja koittaa arvata mitä muotoa videolla kuvailtiin.

dav
Oppilas etsii koulun pihalta matemaattisia muotoja. Jokaisesta kuvataan lyhyt noin kymmenen sekunnin video. Katso videopensselimenetelmä.

Toki myös teimme oikeita elokuvia. Hienoja niistä tulikin ja koulussa pidetään oma yhteinen elokuvien katsomistuokio.

TVT-tunneilla pyörivät monenlaiset projektit, eikä ole aina helppoa kehittää jotakin mistä kaikki innostuisivat. Toissa ja viime viikolla kasin valinnaisen oppilaat tekivät GIMP:illä animaatiota. Harvoin tehtävä tempaisee koko ryhmän niin hyvin mukaansa. Kaikki saivat tehtyä ainakin alulle omansa. Flegmaattisimmat innostuivat tästä myös. Tämä resepti on toiminut sen verran monesti, että laitan uudelleen linkin ohjeisiin.

Oheisessa linkissä yksi oppilaan työ.

Tänään tehtiin ysien kanssa lumiukkoja. Tosin virtuaalina, koska lunta ei ole oikein näkynyt. Youtubesta löytyy ihan loistava ohje, jonka avulla melkein kaikki saivat aikaiseksi lumiukon tai jotain läheisesti muistuttavaa.

 

Paljon on jännää kiikarissa myös syysloman jälkeen. Menemme kymmenen ysiluokkalaisen kanssa MOKKI-viikolla viideksi päiväksi suunnittelemaan ja mallintamaan leikkimökkejä Oulun Yliopiston FabLabiin. Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla. Tästä raporttia marraskuun alkupuolella. Stay tuned!

cgi_snowman_on_a_flying_surfboard

 

 

Linkit:

 

 

 

 

 

Vuosi Summa Summarum

Lukuvuosi alkaa olla taas pulkassa. Aika siis reflektoida.

Paljon oli vuoden alussa suunnitelmia ja aika moni niistä myös toteutui.

Juttuja jäi vielä myös laariin, mutta hyvä niin.

Onneksi sain tehdä monenlaisten ryhmien ja kollegoiden kanssa hommia. Se on rikkaus.

Animaatioita syntyi varmasti tuntitolkulla. Muutakin liikkuvaa kuvaa laitettiin halki, poikki ja pinoon. Ohjelmointitaitoja karttui ja viimein saimme myös Lego-robotteja tulille. Scratch otti isoja harppauksia ja toi paljon iloa. Maker-kulttuuriakin maisteltiin. Pari viikkoa sitten ostamani green screen on  hittituote.

Näistä jäi paljon mitä voi jatkotyöstää. Kaikkein parasta koko vuonna oli kuitenkin kohtaaminen yhden oppilaan kanssa. Tämä oppilas kertoi joulun tienoilla, miten iloinen oli kartuttamistaan taidoistaan ja siitä miten ennen Atk-tunteja oli kokenut olevansa täysi nolla tietokoneiden kanssa. Se hymy, innostus ja ne sanat jättivät jäljen. Se oli paras kiitos pitkään aikaan.

Tänään sain olla kuuntelemassa Anssi Tuulenmäkeä Oulun Yrityskylässä. Sain myös vaihtaa sanaparin hänen kanssaan. Anssin aiheena, melko vapaa muotoisesti ja keskustelevasti, olivat innovaatiot ja erilainen tapa tehdä. Toki hän puhui myös metataidoista ja kyvystä innostua. Tämä resonoi kovasti minussa ja sai miettimään sitä, miten ei ole  välttämättä tärkeää mitä esimerkiksi Atk-tunnilla tehdään. Tärkeämpää on se miten saadaan oppilas innostumaan uuden asian oppimisesta ja kokeilusta. Parasta onkin ollut huomata miten jotkut erittäin passiiviset  tai esimerkiksi ylivilkkaat oppilaat innostuvat animoinnista, Scratchistä tai vaikkapa Lego-mindstormeista. Opittu asia voi unohtua nopeasti, mutta tunne onnistumisesta jää mieleen.

Keskustelupalstoilla välillä ollaan huolissaan teknologian lisääntymisestä kouluissa. Näen kehityksen hyvänä, koska se rikastuttaa oppimista. Näiden välineiden avulla tiedonhaku ja dokumentointi paranevat. Osa meistä myös ilmaisee itseään paremmin koodaten tai  audiovisuaalisesti.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja muistetaan kastella niitä mahdollisimman tasapuolisesti.

Linkissä pieni välipala-Food for thought uuden OPSin ollessa ovella.

Hyvää kesää kaikille! Keep the light on!

6786455504_7aa6967106_b
Kuva Bob Jagendorf 2012
Linkit

 

 

 

 

 

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit