Virikkeitä kaukaa ja läheltä – Härpäkkeitä ja empatiaa Osa 1

Kaksi viikkoa sitten järjestettiin Lontoossa Euroopan suurimmat opetusteknologian messut. Päätimme oman kehittäjäopettajatiimin kanssa lähteä paikan päälle katsastamaan tapahtuman annin.

Paikan päällä riittikin sitten vilinää  ja vilskettä. Ensimmäinen päivä meni tapahtumapaikkaa ja sen antia hahmottaessa. Paljon jäätiin juttelemaan messutiskeille ja väliin kuunneltiin esityksiä areenalla.

Messujen alussa esiteltiin tulevia isoja juttuja. VR ja AR ovat tuloillaan, mutta itse en ainakaan messuilla nähnyt mitään kovin järisyttävää. Suomen kamaralla olen nähnyt hyviä VR ja AR juttuja, esimerkiksi viime ITK:ssa.

Yhden ruokailun aikana tosin tapasin yhden VR-materiaalin tuottajan ja verkkosivuilla käytyäni olin melkoisen vakuuttunut. Täytyisi vielä päästä testaamaan oikeilla laseilla materiaaleja. Ehkä siitä joskus enemmänkin. Sen verran voin paljastaa, että kyseessä on suomalaisten ja brittien yhteistyönä syntynyt yritys. Alaa tuntevat tietävät varmasti kenestä puhun.

Alla ensimmäisestä päivästä pari nostoa. Alussa esiteltiin Bett Innovation Indexiä. Periaatteessa kyselyn tuloksia, johon yli tuhat opettajaa oli vastannut. Vastaukset heijastivat mielestäni ihan samoja juttuja joiden parissa Suomessa tehdään töitä ja koetaan murrosta.

Toisena päivänä toki edelleen kierrettiin ja katseltiin messutiskejä, mutta luennoissa päästiin ihan uudelle tasolle verrattuna ensimmäiseen päivään. Nordic@BETT-seminaarissa ehdoton huippu oli oppilaiden esitykset. Viimeisenä niistä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, oli suomalaisten tutor-oppilaiden esiintyminen.

Aurinkolahden peruskoulun tutor-oppilaita Helsingistä

He kertoivat toiminnastaan. Siitä millainen matka tämä on heille ollut. Millaista on auttaa muita oppilaita ja myös opettajia. Esitys oli aivan huikea. Esiintymistaidoissa he pääsivät todella loistamaan loppua kohden, tekniikan alkaessa hieman tökkiä. Huikeita juttuja meillä Suomessa tehdään! Linkistä voi lukea hieman heidän projekteistaan.

Nordic@BETTistä piti rientää British Museumiin, jossa oli IlonaIT:n järjestämä seminaari. Illan aikana esiteltiin heidän uusi tuloillaan oleva palvelu, joka vaikutti ihan potentiaaliselta opettajan työkalulta ja apuvälineeltä digiajassa. Linkkiä en nyt siihen löytänyt. Varmasti kuulemme asiasta lisää viimeistään ITK:ssa.

Seuraavana vuorossa oli tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan luento ”Oppimisen murros ja itseohjautuva yhteiskunta”. Halavan tyyli oli hieman kärjistävä, mutta minusta hyvä. Hän puhui siitä maailmasta, johon meidän tulisi valmistaa lapsia ja nuoria. Mitä valmiuksia siellä tarvitaan? Vaikka kenelläkään ei ole kristallipalloa, jolla tulevaisuuteen näkisi, voimme ennakoida joitakin trendejä jo nyt.

Tähän kiteytyy paljon. Lavalla Ilkka Halava

Toisena esiintyi Microsoftin Kati Tiainen.

Hän puhui myös siitä mitä on meneillään ja tulossa. Miten tekoäly tulee helpottamaan meidän elämää ja työtä. Miten se itseasiassa tekee sitä jo nyt. Hän puhui lumileopardeista ja niiden havainnoinnista sekä populaatioiden kartoituksesta tekoälyn avulla. Myös siitä miten paremmin pystyisimme ennalta ehkäisemään syrjäytymistä ja tukemaan oppilaita heiltä tulleen palautteen ja kerätyn datan perusteella. Mielenkiintoisia teemoja.

Data ja oppilaan hyvinvointi

Sokerina pohjalla oli video tekoälyllä varustetuista laseista, jotka on suunniteltu erityisesti sokeille.

Päällimmäisenä itselle illasta jäi mieleen, että on asioita joissa ei kannata lähteä tekoälyn kanssa kilpaisille. Kannattaa panostaa tunneälyyn, empatiaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Niihin asioihin, jotka juuri erottavat meidät koneista. Näiden asioiden tärkeys tulee allekirjoittaneenkin mielestä korostumaan tulevaisuudessa.

Viimeisestä messupäivästä nousee  ehdottomasti kaksi asiaa. Meille Ouluunkin on nyt jonkin verran hankittu Micro:bit tietokoneita. Voi sitä riemua kun löysin kollegan kanssa Kitronikin tiskin ja näin heidän Micro:bit laajennusten määrän. Parasta näissä laitteissa on se, että ne ovat edullisia ja taipuvat aika moneen. Tulihan siinä sitten vähän shoppailtuakin.

Toisena oli Minecraftin kemian osio. Tähän oli messut hyvä päättää. Kemian opettaja kiittää. Käykää kokeilemassa oppilaiden kanssa. Minecraftiinhän saa ilmaisia lisensseja, sillä niitä tulee tietty määrä kuntiin osana Microsoftin sopparia.

Minecraft in Chemistry Demo alkamassa Bett 2018

Kemian demosta Minecraftissä. Video linkistä.

Mitä messuilta jäin käteen?  Kaikkea pientä edistystä löytyi, mutta paljon oli myös samoja ratkaisuja hieman eri paketeissa.  Kun mietin pedagogisesti mitä täältä voisi enemmän Suomeen tuoda, ensimmäisenä mieleen tulee STEM. Lyhenne tulee sanoista Science, Technology, Engineering and Maths. Meidän opetussuunnitelman puitteissa STEMiä voisi hyvin toteuttaa MOKkina. Rimpsusta saa vielä paremman, kun siihen ottaa mukaan Arts ja  lihavoittaa A:lla STEAMiksi.  Blogia kirjoittelin STEAMISTA viime vuoden lopulla.

Nyt vedän happea ja jatkan kohta enemmän oululaisilla kuulumisilla, koska eilen järjestettiin Edubears-tapahtuma Tietomaassa. Siellä oli hienoja juttuja ja paljon tuttuja!

Linkit:

• Bett Innovation Index https://www.bettshow.com/bett-seminar-programme-2018/launching-the-bett-innovation-index#/
• ITK 2017 https://artoniva.wordpress.com/2017/04/14/viikko-itksta-ja-yha-sata-lasissa/
• Nordic@BETT http://edu.fi/tvt_opetuksessa/103/0/vuoden_2018_teemana_nordic_bett_-seminaarissa_on_computational_thinking_pohjoismaisissa_kouluissa

• Älytuotteita ja älyvaatteita Aurinkolahdessa http://co4lab.helsinki.fi/alytuotteita-ja-alyvaatteita-aurinkolahdessa/

• Ilona IT:n seminaari https://ilonait.fi/ilona-bett-seminaari/

• Seeing AI 2016 Prototype – A Microsoft research project https://www.youtube.com/watch?v=R2mC-NUAmMk

• Chemistry in Minecraft https://education.minecraft.net/chemistry/
• Kitronik https://www.kitronik.co.uk/
• Minecraftissä kemiaa https://www.youtube.com/watch?v=MHNFA5Gw92k
• Kemian demo Minecraftissä https://www.youtube.com/watch?v=DFU39g1jgxg&t=8s
• STEAM https://artoniva.wordpress.com/2017/12/01/varkkaamon-avajaiset-ja-minecraftin-ihmeellinen-maailma/

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Reilu kolme viikkoa sitten matka jatkui Tampereen Mindtrekistä junalla kohti Vantaata.

Olin Vantaalla seitsemän vuotta Kilterin koulussa opettajana ja tuona aikana ehti kertyä verkostoa. Etenkin TVT-puolen tekijät tulivat tutuksi, kun pääsin mukaan TVT-ohjaajien ensimmäiseen aaltoon vuonna 2011. Taival verkkopetojen kanssa alkoi tammikuussa 2011 ja sai luonnollisen päätöksensä toukokuussa 2013, kun oli aika pakata kamat ja suunnata pohjoiseen. Toki olen näitä petoja nähnyt ainakin kerran vuodessa ITK:ssa, mutta halu päästä kurkkaamaan tilanne ihan paikan päälle reilun neljän vuoden tauon jälkeen oli suuri.

Onneksi tämä onnistui todella helposti, kun Janne Saarinen päätti lähteä koeponnistamaan elokuussa katkennutta solisluutaan, ennen varsinaista töihin paluutaan. Viimeisen saikkupäivän uhrasin hän tähän.

Matka alkoi Louhelan asemalta ja ensimmäisenä kohteena oli Mikkolan koulu, jossa kävimme kurkkaamassa Panu Kuitusen Valinnaisen ATK:n ryhmän tuntia. Huomasin, että Panulla oli aika samanlainen näkemys kuin allekirjoittaneella. Oppilaat motivoituvat parhaiten, kun saavat keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Oppilaat dokumentoivat tekemisensä oppimispolkuihin. Tarkoitus on, että näistä koostuu materiaalia tulville ryhmille ja he voivat modata ja päivittää ohjeita, jos ja kun laitteet ja softat päivittyvät. Syntyy kasvava kirjo polkuja, joka puolestaan ruokkii vielä enemmän heterogeenistä tekijäporukkaa.

Panun kanssa käytiin moikkaamassa myös käsityön opettajaa, joka esitteli meille koulun 3d-printteriä.

Panu Kuitunen esittelee oppimispolkujen sisältöä ja rakennetta. Mikkolan koulu

Kuvassa  kanssani vasemmalta oikealle: Markus Humaloja ja Janne Saarinen. Veromäen koulu

Lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Veromäen koulu. Veromäen koululla meitä oli vastassa Markus Humaloja, joka esitteli pedagogiikkaansa ja kertoi muun muassa siitä miten hän käyttää Qridiä töiden ja työskentelyn arvioinnissa. Nopea ja tihein aikavälein tapahtuva Qridin käyttö pitää työskentelyfokuksen oikeassa paikassa.

Markuksen oppilaat suorittavat viikkoprojekteja ja konsepti kuulosti todella hyvältä. Hesarin tuore artikkeli asiasta.

Hesarin juttu vain keskittyy melko paljon laitekantaan ja pedagogiikkaa ei hirveästi avata. Markus on selkeästi erittäin paneutunut ja omistautunut asialle ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Uudenlaisen työtavan lanseeraaminen vie aikansa ja tähän ei ole vippaskonsteja. Jokaisen opettajan on löydettävä oma sapluuna. Mieluusti vaikka jaettu sapluuna kollegan  tai kollegoiden kanssa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä oli Kytöpuiston koulu. Tavoitimme Miika Anundin lounaalta ja melko pikaisesti matka vei tarkastelemaan koulun Lego Mindstorm-settejä ja WeDo 2.0:ta, joista jälkimmäiset eivät saaneet kovin ylistäviä sanoja. Aika paljon keskusteltiin siitä, miten ohjelmointi ja robotiikka tulisi tuoda kouluihin. Millä laitteilla ja millä softalla ja minkä ikäisille oppilaille? Mites Arduino? Entä Microbit? Vaiko GoGo board?

Hannu Olinilla olikin aloittamassa 5. luokkalaisten robotiikkakurssia, jonne hän nappasi minut mukaansa. Aluksi oppilaat kasasivat Legoseteistä perusrobotit ja sitten alkoi varsinainen ohjelmointi. Opettaja Miika oli tehnyt oppilaille tarinaa seuraavat oppimispolut, jotka oli luotu hieman Yksin Marsissa-elokuvan hengessä.  Itse polkujen tekijä oli ensimmäisen robotunnin aikana pitämässä omaa tuntia, mutta ihan hyvin pääsimme  polkujen kanssa liikkeelle. Oppimispolut olivat mukaansa tempaavia ja oppilaat selkeästi tykkäsivät tehtävistä. Toki itse tekijä löysi hiottavaa ja monestihan se menee juuri näin. Eka vedokseen tulee melkein aina hionnat oppilailta saadun palautteen myötä.

Tuplatunti oli todella kivaa seurattavaa ja aika meni tosi nopeaa. Päivän päätteeksi Hannu Olin kutsui minut vielä verstaalleen. Menimme siis Havukosken koulun puolelle, jossa Hannu pääasiassa opettaa käsitöitä. Tilasta löytyi aktiivinen oppilas, joka oli 3D-tulostamassa raketin prototyyppiä saapuessamme paikalle. Ysiluokkailainen selvästi tiesi mitä oli tekemässä. Hannu esitteli minulle hänen ja oppilaiden tekemiä kauko-ohjattavia autoja ja kertoi miten auto-projekti yleensä etenee. Häneen kannattaa olla yhteydessä, mikäli kauko-ohjattavien autojen tekeminen ja ohjelmointi kiinnostaa. Hannu kertoi olevansa innokas jakamaan kokemuksiaan. Muistan Markus Överstin esitelleen minulle samanlaista konseptia Oulussa @kOulu-päivillä viime marraskuussa.

Avaruusseikkailu oppimispolun yksi näkymä. Kytöpuiston koulu

Autot katossa. Havukosken koulu

Hannun ja Miikan sujuvan yhteistyön seuraamisesta tuli mieleen 2016 ITK:ssa  ylivieskalaisten loistava Arduino ja led-paja.  Tämä on hedelmällinen yhteistyökuvio – TVT ja käsityö. Ehdottomasti osaamista jota tarvitaan. Tätä lisää, kiitos! Fablabissä ollaan juuri tämän ytimessä.

Päivän päätteeksi pää oli hieman pyörällä, etenkin kun alla oli hyvin antoisa Mindtrek 2017 Tampereella, josta toissa viikolla blogasin.

Miten siis kiteyttää antia perjantain kierroksesta? Varmasti hyvin TVT:tä pedagogisesti hyödyntäviä opettajia löytyy ympäri Suomen. Olenhan toki myös Oulussa huomannut, miten loistavia robotiikan-ja ohjelmoinnin osaajia meiltä löytyy. Ja monen muun asian. Oikeastaan en pysty kunnolla vertaamaan tai sanomaan miten Oulu ja Vantaa eroaa toisistaan TVT:n hyödyntämisessä. Heillä toki on Googlen palvelut ja meillä enemmän Microsoftin juttuja. Loppujen lopuksi molemmissa tehdään  samanlaisia juttuja ja niillä yhteisillä nimittäjillä on enemmän merkitystä kuin eroavaisuuksilla. Oli ilo huomata, että se sama verkosto, jossa joskus olin sisäpiiriläisenä voi hyvin ja laajentuu. Vaikka ICT-ohjaajatoiminta loppuu, siirtyy osa opettajista tutor-opettajiksi ja toiminta jatkuu myös Kouliassa.

Tätä kirjoittaessa istuin välillä lentokoneessa matkalla Brysseliin ja takaisin. Eu-hankekuvioiden hiomisen merkkeissä siellä pyörin. Isolla kirkolla ja  pilvien yläpuolella  näitä TVT-kuviota oli hyvä miettiä. Pohdin sitä, miten pienet ympäryskunnat osaisivat paremmin hyödyntää isojen kuntien hankkeiden antia. Hyvät käytänteet voisivat levitä paremmin yli kunta rajojen. Digikilta on mielestäni hieno esimerkki tällaisesta verkostosta. Pienellä kunnallakin voi olla paljon annettavaa, sillä moni kehitystyö voi edetä siellä dynaamisemmin. Kun asiaa miettii vielä hieman isommin niin varmasti Pohjoismaista yhteistyötäkin tarvitaan lisää. Pelipaikkoja globaalissa kilpailussa on rajoitetusti ja hyvällä yhteistyöllä ja avoimella asenteella meillä varmasti on paremmat mahdollisuudet tuolla pelikentällä. Lisää yhteistyötä siis joka tasolla. Aloittaa voi toki siitä, että kysyy vaikka siltä lähimmältä ihmiseltä kahvihuoneessa meininkejä. Mikä voisi tällä viikolla tai tänä vuonna olla se ”digijuttu”, joka voisi tuoda lisäarvoa, helpottaa työskentelyä ja tukea oppimista? Uuden oppiminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Monesti sinne on kivempi mennä yhdessä. Jos hommat onnistuu jaettu ilo on aina enemmän. Jaettuna epäonnistuminenkin on helpompi pureskella ja jatkaa taivalta. Kaikesta opitaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää neuvoa kollegalta tai paikalliselta digigurulta. Suunnitellaan ja testataan juttuja yhdessä.

Peace!

PS: Tätä kirjoittaessani mieleen nousi pitkä lista hienoja juttuja , mitä Oulussa on noussut pintaan Vantaan visiitin jälkeenkin. mutta se on taas oma postauksensa. Joskus pitää mennä kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Kannattaa seurailla kirjoittelua:)

Linkit:

• Digiopetus vakiinnutti asemansa Vantaan kouluissa kolmessa vuodessa – ”Eihän laitteita hankita laitteiden vuoksi ” https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005390108.html?share=c71f2dcc10bc69e2682594d3d58425b2
• Qridi https://qridi.fi/
• Arduino https://www.arduino.cc/
• Microbit http://microbit.org/fi/
• GoGo Board http://gogoboard.org/
• @kOulu-päivät 2016 https://www.atkoulu.fi/
• Oulun Yliopisto Fablab www.oulu.fi/fablab/
• Koulia https://www.koulia.fi/
• Digikilta https://digikilta.fi/

 

Leikkimökin jatkoa, aamiaistreffejä ja @kOulua

Niin siinä meni reilu viikko, ennen kuin pääsin takaisin blogin pariin. Reilu viikko  Fablabin jälkeistä elämää. Projektit saatiin kunnialla siihen vaiheeseen kuin pitikin. Kuten aikaisemmassa blogissa ehdin mainostaa olimme ensimmäisiä, jotka mallinsivat Sketchupilla 3d-mallia. No pientä hikotteluahan siinä oli. Meidän porukan pioneerihommat eivät toki jääneet siihen. Tytöt nakkasivat langat ompelukoneeseen ja laittoivat Singerin laulamaan. Myös virkkaustaitoja tarvittiin, sillä pitihän pienoismalleja myös sisustaa. Alla tyylinäyte.

Mukavaa oli huomata se, miten viikonlopun aikana ajatukset olivat jalostuneet. Kun maanantaina jatkoimme hommia, pyysimme molemmilta tiimeiltä väliraporttia. Sen tiimit esittelivät englanniksi Fablabin vetäjille. Kenraalin he vetivät englannin opettajan kanssa, joka antoi viime hetken vinkit esiintymiseen ja kieliasuun.

Fablabin väki oli vaikuttunut englanninkielisistä esityksistä. Tiistaiaamuna huomattiin, miten maanantain väliniputtaminen selkeytti sitä, miten projekti viedään maaliin. Heti aamusta tiimit ottivat vauhdikkaan aloituksen.

Oppilaat dokumentoivat kaikki työvaiheet älypuhelimiin ja jossakin vaiheessa niistä on tarkoitus koota videot. En vielä julkaise kuvia malleista, koska ne on tarkoitus esitellä koko koululle. Jätetään ne vielä salaisuudeksi.

Kun viimeisenä päivänä pyysimme oppilaita itsearvioimaan projektia Qridin avulla, saimme hieman avata heille uuden OPSin seitsemää laaja-alaisen osaamisen kohtaa ja metakognitioita. Huomasimme, että kaikkia laaja-alaisia taitoja tarvittiin.

Kaikki osapuolet olivat silminnähden tyytyväisiä koko prosessiin ja lopputulokseen.

Paljon jäi avoimia kysymyksiä. Miten tästä eteenpäin? No aika näyttää. Joka tapauksessa projektia oli ilo mennä mainostamaan viime viikon perjantaiaamuna koulujen ja yritysten aamiaistreffitapahtumaan. Aamiaistreffien tarkoituksena on saattaa yhteen kouluja ja yrityksiä yhteistyön merkeissä. Saimmekin ihan hyviä vinkkejä miten kannattaa jatkaa.

Ensi viikolla onkin sitten @kOulu-tapahtuma Oulussa Pohjankartanon koululla. Paikalla huippuja puhujia ja toiminnallisia TVT-pajoja. Sitä kohti siis lähtee allekirjoittanutkin ottamaan askeleita ja hiomaan omaa osuuttaan tapahtumaan.

Over and out!

• Opetushallituksen powerpoint jos laaja-alaisesta osaamisesta http://www.oph.fi/download/167942_OPS2016_Laaja-alainen_osaaminen_Kevat_2015.pdf
• @kOulun sivut http://www.atkoulu.fi/

 

 

 

 

Seppoa, sillanrakennusta ja uusien sorvien äärelle laskeutumista

Viimeinen viikko on ollut hyvin tapahtumarikas. Viikko alkoi seppo-koulutuksella Kokkolassa. Kokkolan aikuiskoulutuksen parissa työskentelevät kollegat tutustuivat seppo.io:n toimintaan ja pedagogisiin mahdollisuuksiin. Paljon todella hyviä keskusteluja, ideoita ja kehittämisehdotuksia tuli tämän aktiivisen porukan kanssa.

Kouluttamisessa parhaimpia asioita on se, kun pääse innostuneen kollegan kanssa oikein kunnolla jammailemaan mitä kaikkea sovelluksella voi tehdä.

Mikäli seppo kiinnostaa, kysy rohkeasti lisää.

Tiistaina kävin pienen ysien porukan kanssa tutustumassa WSP-arkkitehtitoimistoon. Vierailu liittyi meidän leikkimökkiprojektiin, joka on osa Myllytullin MOK-viikkoa.

WSP:llä on todella isoja rakennusprojekteja meneillään ja oppilaiden oli tärkeä saada kuulla miten huippuammattilaisillakin projekti elää kokoajan ja miten suunnitelmien muuttaminen ja luova ongelman ratkaisu on luonnollinen osa rakennusprojektia. Kaikki ei aina mene putkeen. Saimme kuulla pari anekdoottia liittyen muutamaan isoon projektiin. Visuaalisesti vaikuttava oli 3d-mallinnus tuoreesta kauppakeskus Valkeasta arkkitehdin työpöydältä.

Keskiviikko aamuna suuntasin Oulun Yrityskylään. Meillä oli kokous, jossa pohdimme miten Yrityskylän toimintamalliin voisi sovittaa enemmän ICT-alan yrityksiä ja toimintaa. Ala kaipaa kipeästi työvoimaa ja etenkin tyttöjä halutaan kannustaa ICT:en pariin. Oli hienoa nähdä miten kuudesluokkalaiset ottivat tilan ja tehtävät haltuun. Yrityskylän toiminta on varsin kattavaa ja noin 70 prosenttia maamme kuudesluokkalaisista käy Yrityskylässä.

Torstai ja perjantai menikin sitten kymmenen oman koulun ysiluokkalaisen kanssa Oulun Yliopiston Fablabissä.

Ekana tutustuttiin useless boxiin ja orientoiduttiin Fablabin työympäristöön.

Viime blogipostauksessa asiasta jo hieman mainitsin. ”Oppilaista on muodostettu kaksi joukkuetta, jotka molemmat suunnittelevat omansa ja jos saamme sopivat sponsorit projektiin tarkoituksena on toteuttaa toinen leikkimökeistä toukokuun viimeisillä viikoilla” Alunperin tarkoituksena oli suunnitella leikkimökki koulun pihalle, mutta päädyimmekin sisätiloihin yleisen käytettävyyden vuoksi.

Projekti on hautunut tiimien takaraivossa noin kuukauden ja sen huomasi. Porukalla oli selkeä suunta. Ei kannata mennä Fablabbiin pohtimaan, että mitäköhän me täällä tehtäsiin. Kannattaa olla melko selkeä visio, jota tietysti voi aina hioa ja jalostaa.

Oppilaat ottivat hieman piirto-ohjelmia haltuun ja tekivät ensimmäisen version Googlen SketchUp-ohjelmalla.

Ensimmäisenä päivänä kaikki meni kuin tanssi. Toisena päivänä kohtasimme ensimmäisen pikku ongelman. Nimittäin SketchUpin 3d-mallinnus täytyy paloitella ja tuoda Inkscapeen, josta eri palaset voidaan sitten leikata laserleikkurilla. No Sketchup tarvitsee pienen lisäohjelman ja kun asiaa hieman googletteli vaikutti ratkaisu helpolta. Emme kuitenkaan saaneet ensimmäistä lisäosaa asentumaan. Googletin ja jotenkin sitten päädyin lisäosaan, joka asentui ja homma liikahti eteenpäin. Kaikessa kikkailussa meni reilu tunti, mutta odottavan aika on pitkä. Oppilaat saivat maistaa realismia siitä, miten matkan varrelle voi tulla pieniä kuoppia. Kuopasta noustaan ja matka jatkuu.

Olimme oikeastaan pioneerejä, ainakin Fablabissä. Sillä kukaan muu ei ollut aikasemmin mallintanut SketchUpilla.

Lounaan jälkeen kappaleet leikattiin laserilla pahvista. Ensimmäinen kuumaliimattu vedos oli molemmilla joukkueilla valmis päivän päätteeksi.

Heillä on ollut nyt viikonloppu aikaa miettiä haluavatko tehdä muutoksia malleihin.

Pahvi laserkäsittelyssä

Loppuviikosta tarkempaa niputusta aiheesta.

Linkit:

• Seppo.io:n kotisivu http://seppo.io/ ja esittelyvideo https://www.youtube.com/watch?v=In4HVF7v_1c
• WSP:n kotisivut http://www.wsp-pb.com/fi/WSP-Finland/
• Yrityskylän kotisivu http://www.wsp-pb.com/fi/WSP-Finland/
• Oulun Yliopiston Fablab http://www.oulu.fi/fablab/
• SketchUp-ohjelma http://www.sketchup.com/
• Inkscape-ohjelma https://inkscape.org/en/

Haarniska, kylpyankka ja lipeää

Viime perjantaina kävimme oppilasjoukon kanssa tutustumassa Oulun Yliopiston Fab Labiin. Fab Lab on toinen Suomessa ja se avattiin viime lokakuussa. Ensimmäinen Suomeen avattiin Aalto Yliopistoon 2012.

Mukana oli oppilaita omalta koululta ja vierailevia tähtiä ystävyyskoulultamme Englannista. Myös kaksi britti kollegaa ja kollega Myllytullista olivat menossa mukana.

Olin todella innoissani saadessani sähköpostitse kutsun Fab Labiin kollegaltani pari viikkoa sitten. Olinhan jo lukuisia kertoja tammikuussa kävellyt tuon paikan ohitse uteliaisuutta uhkuen.

Kun perjantaina viimein huomasin olevani esittelykierroksella, oli olo yht’äkkiä kuin pikkupoikana karkkikaupassa. Workshopin alusta noin tunti meni eri työkalujen esittelyssä ja 3d-printteri laitettiin työstämään hyrrää.Samalla myös Fab Labin syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta avattiin.

 

 

Hyrrän 3d-malli

Noin tuntia myöhemmin. Valmis hyrrä.

Esittelykierroksen aikana käytiin hieman läpi myös taajuusmodulaatiota ja sitä miten tieto järjestelmissä siirtyy. Ainakin osa oppilaista oli selkeästi ollut hereillä fysiikan tunneilla.

Meille esiteltiin verkkosivusto www.thingiverse.com. Sivustolta löytyy lukematon määrä ihmisten jakamia digitaalisia 3d-malleja, joita kuka vain voi hyödyntää ja printata. Sitten oppilaat laitettiin piirtämään Inkscapella.

 

Samalla kun oppilaat leikkasivat laserilla ja työstivät muuta oli minulla ja kollegalla mahdollisuus keskustella Fab Labin väen kanssa. Saimme paljon mieleenkiintoisia näkymyksiä siitä mihin tiloja ja laitteita voisi käyttää ja mitä on jo kokeiltu.

Meille näytettiin softa, jonka avulla voidaan kuvata esine ja kuvien perusteella tietokone pystyy tekemään esineestä 3d-mallinnuksen. Alemmassa kuvassa tulostettu hieman pienempi versio kylpyankasta. Videossa esiteltynä idea.

Kuvassa näkymä ohjelmasta, jolla kuvat voidaan yhdistää 3d-malliksi. Nimi ei jäänyt muistiin,mutta näitä löytyy varmasti useita erilaisia.

3d-tulostettu pikku ankka

 

 

Fab Labin väki painotti useaan otteeseen, että Fab Lab  ei ole vain tekniikasta innostuneiden poikien paikka. Kaikkien alojen ja etenkin taiteiden ja käsitöiden tekijöitä halutaan innostaa mukaan.

Jos mahdollista olkaa yhteydessä ja vierailkaa Fab Labissä. Oulussa on perjantaisin avoimet ovet. Jos haluat vierailustasi enemmän irti, etenkin ryhmänä, kannattaa tiedustella etukäteen. Fab Labin verkkosivut ovat vielä hieman vaiheessa,mutta yhteystiedot löytyy ja varmasti päivityksiäkin tulee kasvavassa määrin jatkossa.

Nyt on sen verran hetkinen aikataulu, etten varmaan kovin pian ehdi takaisin Fab Labbiin. Ensi kesälle olen hieman suunnitellut muutaman päivän pajailua. Ironman puku saa vielä odottaa, mutta GoProlle voisin säätää lisäosia.

Ensi kertaan!

 

Tässä vielä joitakin otoksia.

Haarniska

Laserleikkuri

Leikkeen irrotus

Lipeää käytetään 3d-tulosteen tukirakenteiden syövyttämiseen. Jossakin työvaiheessa tukirakenteet ovat vain tiellä.

Puuauto

Linkit

• Thingiverse https://www.thingiverse.com/
• Inkscape https://inkscape.org/en/
• Creating Virtual 3d Statues from Photos https://www.youtube.com/watch?v=1hh9c4FOa2U
• Fab Labin nettisivu http://www.oulu.fi/fablab/