Kategoria: koodaus

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Vantaan kierroksen antia viime kuulta

Reilu kolme viikkoa sitten matka jatkui Tampereen Mindtrekistä junalla kohti Vantaata.

Olin Vantaalla seitsemän vuotta Kilterin koulussa opettajana ja tuona aikana ehti kertyä verkostoa. Etenkin TVT-puolen tekijät tulivat tutuksi, kun pääsin mukaan TVT-ohjaajien ensimmäiseen aaltoon vuonna 2011. Taival verkkopetojen kanssa alkoi tammikuussa 2011 ja sai luonnollisen päätöksensä toukokuussa 2013, kun oli aika pakata kamat ja suunnata pohjoiseen. Toki olen näitä petoja nähnyt ainakin kerran vuodessa ITK:ssa, mutta halu päästä kurkkaamaan tilanne ihan paikan päälle reilun neljän vuoden tauon jälkeen oli suuri.

Onneksi tämä onnistui todella helposti, kun Janne Saarinen päätti lähteä koeponnistamaan elokuussa katkennutta solisluutaan, ennen varsinaista töihin paluutaan. Viimeisen saikkupäivän uhrasin hän tähän.

Matka alkoi Louhelan asemalta ja ensimmäisenä kohteena oli Mikkolan koulu, jossa kävimme kurkkaamassa Panu Kuitusen Valinnaisen ATK:n ryhmän tuntia. Huomasin, että Panulla oli aika samanlainen näkemys kuin allekirjoittaneella. Oppilaat motivoituvat parhaiten, kun saavat keskittyä itseä kiinnostaviin asioihin. Oppilaat dokumentoivat tekemisensä oppimispolkuihin. Tarkoitus on, että näistä koostuu materiaalia tulville ryhmille ja he voivat modata ja päivittää ohjeita, jos ja kun laitteet ja softat päivittyvät. Syntyy kasvava kirjo polkuja, joka puolestaan ruokkii vielä enemmän heterogeenistä tekijäporukkaa.

Panun kanssa käytiin moikkaamassa myös käsityön opettajaa, joka esitteli meille koulun 3d-printteriä.

IMG_20170922_084340
Panu Kuitunen esittelee oppimispolkujen sisältöä ja rakennetta. Mikkolan koulu
IMG_20170922_101148
Kuvassa  kanssani vasemmalta oikealle: Markus Humaloja ja Janne Saarinen. Veromäen koulu

Lähdimme seuraavaan kohteeseen, joka oli Veromäen koulu. Veromäen koululla meitä oli vastassa Markus Humaloja, joka esitteli pedagogiikkaansa ja kertoi muun muassa siitä miten hän käyttää Qridiä töiden ja työskentelyn arvioinnissa. Nopea ja tihein aikavälein tapahtuva Qridin käyttö pitää työskentelyfokuksen oikeassa paikassa.

Markuksen oppilaat suorittavat viikkoprojekteja ja konsepti kuulosti todella hyvältä. Hesarin tuore artikkeli asiasta.

Hesarin juttu vain keskittyy melko paljon laitekantaan ja pedagogiikkaa ei hirveästi avata. Markus on selkeästi erittäin paneutunut ja omistautunut asialle ja pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää. Uudenlaisen työtavan lanseeraaminen vie aikansa ja tähän ei ole vippaskonsteja. Jokaisen opettajan on löydettävä oma sapluuna. Mieluusti vaikka jaettu sapluuna kollegan  tai kollegoiden kanssa.

Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä oli Kytöpuiston koulu. Tavoitimme Miika Anundin lounaalta ja melko pikaisesti matka vei tarkastelemaan koulun Lego Mindstorm-settejä ja WeDo 2.0:ta, joista jälkimmäiset eivät saaneet kovin ylistäviä sanoja. Aika paljon keskusteltiin siitä, miten ohjelmointi ja robotiikka tulisi tuoda kouluihin. Millä laitteilla ja millä softalla ja minkä ikäisille oppilaille? Mites Arduino? Entä Microbit? Vaiko GoGo board?

Hannu Olinilla olikin aloittamassa 5. luokkalaisten robotiikkakurssia, jonne hän nappasi minut mukaansa. Aluksi oppilaat kasasivat Legoseteistä perusrobotit ja sitten alkoi varsinainen ohjelmointi. Opettaja Miika oli tehnyt oppilaille tarinaa seuraavat oppimispolut, jotka oli luotu hieman Yksin Marsissa-elokuvan hengessä.  Itse polkujen tekijä oli ensimmäisen robotunnin aikana pitämässä omaa tuntia, mutta ihan hyvin pääsimme  polkujen kanssa liikkeelle. Oppimispolut olivat mukaansa tempaavia ja oppilaat selkeästi tykkäsivät tehtävistä. Toki itse tekijä löysi hiottavaa ja monestihan se menee juuri näin. Eka vedokseen tulee melkein aina hionnat oppilailta saadun palautteen myötä.

Tuplatunti oli todella kivaa seurattavaa ja aika meni tosi nopeaa. Päivän päätteeksi Hannu Olin kutsui minut vielä verstaalleen. Menimme siis Havukosken koulun puolelle, jossa Hannu pääasiassa opettaa käsitöitä. Tilasta löytyi aktiivinen oppilas, joka oli 3D-tulostamassa raketin prototyyppiä saapuessamme paikalle. Ysiluokkailainen selvästi tiesi mitä oli tekemässä. Hannu esitteli minulle hänen ja oppilaiden tekemiä kauko-ohjattavia autoja ja kertoi miten auto-projekti yleensä etenee. Häneen kannattaa olla yhteydessä, mikäli kauko-ohjattavien autojen tekeminen ja ohjelmointi kiinnostaa. Hannu kertoi olevansa innokas jakamaan kokemuksiaan. Muistan Markus Överstin esitelleen minulle samanlaista konseptia Oulussa @kOulu-päivillä viime marraskuussa.

IMG_20170922_131420
Avaruusseikkailu oppimispolun yksi näkymä. Kytöpuiston koulu
IMG_20170922_142018
Autot katossa. Havukosken koulu

Hannun ja Miikan sujuvan yhteistyön seuraamisesta tuli mieleen 2016 ITK:ssa  ylivieskalaisten loistava Arduino ja led-paja.  Tämä on hedelmällinen yhteistyökuvio – TVT ja käsityö. Ehdottomasti osaamista jota tarvitaan. Tätä lisää, kiitos! Fablabissä ollaan juuri tämän ytimessä.

Päivän päätteeksi pää oli hieman pyörällä, etenkin kun alla oli hyvin antoisa Mindtrek 2017 Tampereella, josta toissa viikolla blogasin.

Miten siis kiteyttää antia perjantain kierroksesta? Varmasti hyvin TVT:tä pedagogisesti hyödyntäviä opettajia löytyy ympäri Suomen. Olenhan toki myös Oulussa huomannut, miten loistavia robotiikan-ja ohjelmoinnin osaajia meiltä löytyy. Ja monen muun asian. Oikeastaan en pysty kunnolla vertaamaan tai sanomaan miten Oulu ja Vantaa eroaa toisistaan TVT:n hyödyntämisessä. Heillä toki on Googlen palvelut ja meillä enemmän Microsoftin juttuja. Loppujen lopuksi molemmissa tehdään  samanlaisia juttuja ja niillä yhteisillä nimittäjillä on enemmän merkitystä kuin eroavaisuuksilla. Oli ilo huomata, että se sama verkosto, jossa joskus olin sisäpiiriläisenä voi hyvin ja laajentuu. Vaikka ICT-ohjaajatoiminta loppuu, siirtyy osa opettajista tutor-opettajiksi ja toiminta jatkuu myös Kouliassa.

Tätä kirjoittaessa istuin välillä lentokoneessa matkalla Brysseliin ja takaisin. Eu-hankekuvioiden hiomisen merkkeissä siellä pyörin. Isolla kirkolla ja  pilvien yläpuolella  näitä TVT-kuviota oli hyvä miettiä. Pohdin sitä, miten pienet ympäryskunnat osaisivat paremmin hyödyntää isojen kuntien hankkeiden antia. Hyvät käytänteet voisivat levitä paremmin yli kunta rajojen. Digikilta on mielestäni hieno esimerkki tällaisesta verkostosta. Pienellä kunnallakin voi olla paljon annettavaa, sillä moni kehitystyö voi edetä siellä dynaamisemmin. Kun asiaa miettii vielä hieman isommin niin varmasti Pohjoismaista yhteistyötäkin tarvitaan lisää. Pelipaikkoja globaalissa kilpailussa on rajoitetusti ja hyvällä yhteistyöllä ja avoimella asenteella meillä varmasti on paremmat mahdollisuudet tuolla pelikentällä. Lisää yhteistyötä siis joka tasolla. Aloittaa voi toki siitä, että kysyy vaikka siltä lähimmältä ihmiseltä kahvihuoneessa meininkejä. Mikä voisi tällä viikolla tai tänä vuonna olla se ”digijuttu”, joka voisi tuoda lisäarvoa, helpottaa työskentelyä ja tukea oppimista? Uuden oppiminen vaatii mukavuusalueen ulkopuolelle menoa. Monesti sinne on kivempi mennä yhdessä. Jos hommat onnistuu jaettu ilo on aina enemmän. Jaettuna epäonnistuminenkin on helpompi pureskella ja jatkaa taivalta. Kaikesta opitaan.

Kannattaa rohkeasti pyytää neuvoa kollegalta tai paikalliselta digigurulta. Suunnitellaan ja testataan juttuja yhdessä.

Peace!

PS: Tätä kirjoittaessani mieleen nousi pitkä lista hienoja juttuja , mitä Oulussa on noussut pintaan Vantaan visiitin jälkeenkin. mutta se on taas oma postauksensa. Joskus pitää mennä kauas, että näkee selkeämmin lähelle.

Kannattaa seurailla kirjoittelua:)

Linkit:

 

Mainokset

Eteerisiä hetkiä Mindtrekissä

Aika menee kuin siivillä ja tuosta Mindtrekistäkin tuli jo kuluneeksi kaksi viikkoa. Toisaalta olin sen verran informaatioähkyssä, että se vaati sulattelua. Ýstäväni ja saman alan ihminen kesällä vinkkasi, että tuo Mindtrekki voisi olla hyvä tapahtuma käydä tutustumassa. Ohjelmaan tutustuttuani huomasin kattauksen olevan melko laaja. Heräsi kysymys. Olisiko se liian yli hilseen menevää? Silti koin, että varmasti kouluun ja koulutuspuoleen löytyisi  paljon kosketuspintaa. Jälkimmäinen ajatus osuikin oikeaan.

Tapahtumahan eroaa monesta kokemastani siinä, ettei se ole räätälöity opetusalan ihmisille. Se toisaalta tuo rikkautta ja myös haastaa kävijän. Ohjelmaa kannattaa tutkailla todella huolella. Mindtrek sinällään sisältää eri teemojen alla toteutettuja konferensseja, josta tuo Academic oli lähimpänä omaa juttua.

Ensimmäisenä puhujana oli Steven M. LaValle aiheena AR,VR ja MR sekä XR. Mikä ihmeen XR? No sepä se, sitä ei ole vielä keksitty. Odotuksena on, että syntyy erilaisia AR:n ja VR:n yhdistelmiä. Hyvä puhe ja mielenkiintoisia näkökulmia asiaan. Mieshän osaa asiansa. Hän kuului tiimiin, joka loi Oculus Riftin ja nykyisin työskentelee pääjehuna Huawein AR/VR-työn parissa.

Screenshot_20171003-100040_01

Muita mielenkiintosia juttuja ensimmäiseen päivään mahtui paljon.

Teema, joka tuli vastaan jo Steven M la Villan esityksessä, esiintyi muuallakin. Mikäli ei ole jo tuttu, suosittelen tutustumaan alla olevaan kuvaajaan, Gartnerin Hype Cycle. Linkissä juttua syvemmin asiaan liittyen ja tarkempi kuvaaja.

 

559px-Gartner_Hype_Cycle.svg

Tampereen Yliopiston tutkija Jaakko Vuorio esitteli heidän mielenkiintoista tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeessa toimivat paikalliset yritykset, koulut ja yliopisto. Esittelyssä oli Enhancing User Value of Educational Technology by Three Layer Assessment – Jaakko Vuorio; Jussi Okkonen; Jarmo Viteli, University of Tampere. Jään innolla odottamaan tutkimuksen tuloksia. Tarkemmin tietoa linkistä.

Italialainen tutkija Vincenzo Idone Cassone kertoi hyvin mielenkiintoisesta tutkimusmateriaalistaan liittyen pelillistämiseen ja mieleeni tuli nopeasti seppo.io:n koulutuksiin sisällytetty ajatus siitä, että play on keskeinen osa ihmisenä olemista. Vasta moderneina aikoina leikki ja työ erotettiin hyvin selkeästi toisistaan.Linkissä asiasta hieman kuvausta. Tämä herätti paljon ajatuksia. Mieshän sai parhaan Best Paper Awardin, eli se puhukoon puolestaan. Pyysin häneltä esitelmän Power Pointin, koska sitä olisi kiva joskus omissakin koulutuksissa näyttää ja herättää keskustelua pelillistämisestä.

Simon Giles Smart Cities esitelmä puhutteli. Etukäteen ei ollut hirveästi tietoa mistä on kysymys, mutta paljon löytyi kosketuspintaa. Oikeastaan hän puhui paljon siitä miten asiantuntijoiden täytyy käydä jatkuvaa dialogia varsinaisten kuluttajien kanssa ja kuunnella tarkalla korvalla heidän tarpeitaan. Ei luoda teknologiaa ja mietitä miten sitä voi hyödyntää. Kysytään tarpeita ja luodaan ratkaisuja. Myöskin tarvitaan tarinoita, joita meidän päättäjät ymmärtävät.

Ensimmäisen päivän viimeiset mehut menikin sitten flipperiin. Omaa haastetta toi se, että flipperiä pelattiin puhelimen näytöltä, joka loi pienen viiveen. Flow-tilaanhan se kuitenkin vei miehen. Ja nostalgisiin Star Wars tunnelmiin.

Screenshot_20171003-093454_01

 

 

Toisen päivän aamun Keynote puhujaan en ollut etukäteen hirveästi ehtinyt tutustua ja se saattoi olla ihan hyväkin juttu. Tämänhän tulikin sitten aika takavasemmalta ja iski syvälle. Brie Coden esitys oli kuin eteerinen taideteos, joka otti katsojan lempeään syleilyynsä. Tähän on vaikea kuvailla mitä tapahtui tai mitä kaikkea käsiteltiin. Brien ansioluettelo on vaikuttava ja hän puhui siitä millaista on kehittää tietokonepelejä ihmisten kanssa ja ihmisille, jotka inhoavat pelaamista. Hän puhui erilaisista stressireaktiosta ja miten stressiä on tutkittu tähän asti. Adrenaliinista ja oksitosiinista. Mihin kaikkeen peleistä on hänen mielestään hyötyä. Miten pelikulttuurista ja tietokoneiden maailmasta on muodostunut niin maskuliinen ja miten on tyttöjen ja naisten vuoro ottaa roolia koodareina ja sisällöntuottajina.

Screenshot_20171003-093315_01.png

IMG_20170921_100504_01
Jätän tämän tähän.

Kävin toisen päivän loppupuolella kurkkaamassa myös Nokian Hackathonin antia. Varsin hienoja pelejä olivat tiimit tehneet kahdessa päivässä.

Pelien ideoimisesitelmässä viehätti se miten saadaan aivoriiheiltyä nopeasti tarinoita. The Role of Stimuli in Game Idea Generation – Annakaisa Kultima, University of Tampere

Näillä pääsee hyvin alkuun https://www.storycubes.com/

 

Muutakin piti käydä ihan vain uteliaisuuttaan kurkkaamasssa. Depth Cues in Augmented Reality for Training of Robot-Assisted Minimally Invasive Surgery. En varmaan tee tällä tiedolla paljoa, mutta yleissivistäväähän se oli.

Karjasillan verstas odotti toisen päivän viimeisenä rastina. Näin kauas piti matkata, että pääsi aivoriiheilemään ja innovoimaan Oulun Karjasillalle tulevia uusia rakennuksia ja niiden digitalisaatiota asukaiden hyvinvointia ja terveyttä tukien. Valitettavasti en voinut jäädä loppuun kuulemaan raadin arvioita meidän innovaatiosta, mutta onneksi sain viestin tiimiläiseltä, että meidän ajatukselle lämpesi monet. Aplikaatio,joka saa leipovat mummot ja naapuruston lapset saman kaulimen äärelle. No en avaa tänne enempää tätä. Ehkä jatkokehittelemme vielä…

Screenshot_20171003-095930_01.png

 

Viikonloppuja!

Ps: Reissussa oli vielä kolmaskin erittäin antoisa päivä Vantaan kouluja kiertäen, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa. Kannattaa pysyä linjoilla, sillä todellista herkkua on luvassa.

Linkit

 

 

 

 

 

 

Viikko ITK:sta ja yhä sata lasissa

Niin ohi on Itk numero kymppi. Loistavat kolme päivää, joista jäi todella paljon hyvää sulateltavaa. Niin paljon sulateltavaa, että tämän blogauksen loppuun saattamiseen kului lähes viikko.

Jo ennen viime viikonloppuun laskeutumista aloin niputtaa kokemuksia, mutta tehtävä tuntui siltä että sitä voisi hieman sulatella ensin. Linkissä ohjelmani, jos askarruttaa missä olen pyörinyt.

Ensimmäiseksi päiväksi olin ilmoittautunut Minecraft Edu-pajaan ja Useless Boxin rakennukseen. Valitettavasti molemmat peruuntuivat ja pettymys oli suuri sillä olin odottanut sukellusta Minecraftiin. Odotin innolla myös ylivieskalaisten Useless box-pajaa, koska viime vuonna saman tuotantoryhmän paja, jossa ohjelmoimme arduinoa ja säädimme led-valojen kanssa, oli kerrassaan loistava.

Ilokseni sain kuitenkin huomata, että aamullinen oppimispelien paja osoittautui todella hyväksi. Meille esiteltiin laaja kattaus erilaisia oppimispelejä ja joitakin pääsimme jopa testaamaan.

Erityisesti Kerbal oli mukava uusi tuttavuus. Olisin halunnut päästä kokeilemaan Planetary Sandboxia, mutta ehkä saan testiversion käyttöön piakkoin.

Kouluttajallemme Minecraft oli myös hyvin tuttu juttu.  Hän on sitä kouluttanut ja lopussa oli aikaa keskustella myös siihen liittyvistä asioista.

Iltapäivällä Keynote-puhujana oli Sami Leppänen, joka kertoi työelämän muutoksesta ja siitä miten Kone huolehtii työntekijöidensä osaamisen päivittämisestä.

Toisena päivänä, elikkäs torstaina, kaikki esitykset olivat melko täynnä, mutta silti löytyi ihan loistavia juttuja kuten:

  • Hololens
C80gxpcWsAEEGp-
Ihan liekeissä
    • Robotwars vauhdissa Vex iq
    • Ville

ja tottakai hyviä keskusteluja kollegoiden kanssa.

Perjantai

Jari Laru ja Minecraft edu

Sieppaa9999999

Mikäli Minecraft Edu kiinnostaa löytyy Jari Larulta ja hänen opiskelijoiltaan  paljon näkemystä. Anssi Lautamon videosta alkumaistiaiset.

Jari Harvio ja Digikilta

Sieppaa99999999999

Jari Harvio esitteli Digikilta-hanketta, jossa eri kunnat jakavat hyviä käytänteitä koulujen digitalisaatiossa. Hienoa toimintaa!

IMG_20170414_115608_resized_20170414_115620506
Jari Harvion dioista. Sharing is caring

-Bluetooth kaiutin sokerina pohjalla! En yleensä voita mitään, mutta nyt napsahti.

Sieppaa88888888888

Eilen osallistuin Ville Teamin järjestämään webinaariin heidän mallistaan sähköiseen oppimispolkuun matikkaan, äidinkieleen ja ohjelmointiin. Voin suositella!

Toivottavasti ensi vuonna taas pääsen ITK:hon hakemaan inspiraatiota!

Hyvää pääsiäistä!

Koodin pätkiä, Scratchiä ja Alice

Kevät on lähtenyt käyntiin melkosella rytinällä. Kiirettä on tuntunut pitävän. Näemmän siinä määrin, etten ole löytänyt sopivaa hetkeä istahtaa ja kirjoitella tänne. TVT:ssä ollaan kokeiltu vähän erilaisia ohjelmoinnin oppimistapoja  eri ryhmien kanssa.

Erittäin positiivinen kokemus oli Scratchin testaus, joka alkoi jo ennen joulua. Näytin kasin valinnaiselle ryhmälle Scratchillä tekemääni pientä peliä. Kerroin hieman koodauksesta ja mitä peli minun mielestäni  pitää minimissään sisältää, jotta siinä olisi jotakin mieltä. Asiasta noin puolen tunnin tiivis paketti ja porukka töihin. Kokemus oli aika häkellyttävä. Oppilaista osa sai aikaan tosi monipuolisia juttuja Scratchillä. Koitin udella oliko heillä aikaisempaa kokemusta, koska homma toimi niin jouhevasti. Yksikin tyttö omaksui ja teki Scratchillä tunnissa enemmän kuin mitä minä ehdin tehdä päivässä, jos vertaa että lähdetään liikkeelle ilman aikaisempaa kokemusta ohjelmoinnista.  Porukka otti homman omakseen. Yhtenä aamuna sanoin oppilaille, että tuommoisella omistautumisella ja pitkäjänteisellä työllä he kaikki varmasti  pärjäävät töissä ja ylipäätään elämässä. Osa heistä edelleen hioo Scratch-pelejään ja osa testailee Pythonia, johon kollegan vinkkaamana löysin hyviä ohjeita Koululaisten ohjelmointikirjasta. Yksi poika tekee peliä Unityllä, joten hajontaa riittää. Rikkauttahan se on.

Katsoin joskus 2016 TED-talk luennon, joka on yksi parhaista. Luento on todella inspiroiva ja siinä on paljon pureskeltavaa. Yksi mikä jäi kummittelemaan mieleeni oli videossa mainittu Alice-alusta. Aika kiva alusta, jolla voi tehdä animaatioita ja opetella perus Javaa.

Kokeilimme neljän tunnin ajan koodausta myös kollegan matikan ryhmän kanssa. Osalla alku oli hieman tahmeaa, mutta kun Pythonilla päästiin vauhtiin tekemisen intoa riitti.  Laitan loppuun kolme hyvää linkkiä Pythonin oppimiseen.

Käytimme kollegan Inga Karjalaisen kanssa Kuutio 7-kirjaa, uuden OPS:in mukaista kirjaa alkutaipaleeseen. Koululaisen ohjelmointikirjalla sitten jatkettiin sopivilla tehtävillä.

Paljon muutakin on vireillä ja tehty, mutta niistä joku toinen kerta.

Ciao!

Pythoniin linkkejä:

http://www.ohjelmointiputka.net/oppaat/

http://learnpython.org

https://docs.python.org/3/tutorial/

Kolvausta ja muuta kehittävää Hämeenlinnassa

ITK 2016 oli monella tapaa todella antoisa. Parasta antia oli elämäni ensimmäinen workshoppi ITK:ssa ja toki taas kerran kollegoiden kanssa jutustelu. Myös Picamentorille löytyi uusia innokkaita käyttäjiä ja kehittäjiä.

Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 2013, Jyrki Kasvi puhui ITK:n päälavalla teknologiasta ja siitä miten kädet ovat älykkyyden instrumentit. Se mitä visioimme on mahdollista toteuttaa yleensä vain käsiemme kautta. Asia jäi mieleen. Nousevatko kädentaidot uudelleen niille kuuluvaan arvoon? Termit maker ja maker culture taisivat tulla ensi kertaa vastaan viime syksynä. Todella ne tulivat vastaan vierailulla Fab Labissä Oulun yliopistolla viime kuussa. Vaikka Fab Lab minua todella innostaa, alkoi takaraivossa itää ajatus siitä ,miten tätä maker-meininkiä voisi toteuttaa matalan kynnyksen toteutuksella, eli käytännössä tarpeeksi edullisesti?

Kun näin ITK:n workshoppien vaihtoehdot, ei tarvinnut kauaa miettiä minne menisin. Arduinoa ja ledejä yhdistelevä paja oli juuri se mitä halusin päästä testaamaan. Ylivieskalainen opettaja Markus Översti oli jakamassa koodauskokemuksiaan ja näkemyksiään Oulunsalossa viime kesänä Koodiaapistalkoissa ja herätti mielenkiintoni siltä istumalta.

Keskiviikkona meitä odotti Aulangolla ylivieskalainen kolmikko. Kaksi teknisen työn opettajaa ja yksi enemmän ATK:n puolelle kallellaan oleva maikka. Aluksi katsottiin perushommat läpi ja melko nopeasti alettiin hommiin. Ensimmäiset pari tuntia hiottiin, porattiin ja kolvattiin.Lopussa kuvia eri työvaiheista.

Lounaan jälkeen alettiin ohjelmoimaan Arduinoa.

Arduinojen ja ledien yhdistelyssä ja ohjelmoinnissa parasta on se, että työ sisältää paljon omaa tekemistä ja rakentamista. Siinä myös luontevasti yhdistyy tekninen työ, fysiikka ja TVT.  Ohjelmointi onnistuu monelle eri tapaa. Voit ladata sopivan ohjelman täältä tai  tehdä ohjelmoinnin suoraan Codebenderiin selaimessa. Linkissä  pajanaapurin  Panu-Pekka Kuitusen arvontakuution koodi. Markus Överstin pajaan tekemät ohjeet löydät täältä  Arduino ja ledit on varmasti hyvä aloitussetti.  Kun taitoja karttuu on tekemistä helppo laajentaa sensoreilla ja muilla osilla.

Loppuaika ITK:ssä meni oikeastaan keskusteluissa kollegoiden ja esittelijöiden kanssa.

Torstaina sain myös esitellä Picamentoria pari tuntia Hämeenlinnan keskustassa. Tästä kuviosta varmasti kuullaan myöhemmin lisää.

Perjantaina oli kiva saada kuulla miten Vantaalla verkkopedagogiikan alueellisten tukihenkilöiden, eli verkkopetojen, toiminta etenee. Oli mahtava saada olla mukana tässä porukassa sen alkumetreiltä tammikuusta 2011 kesään 2013 asti. Onneksi Oulussa olemme saaneet käyntiin saman tyyppisen kuvion ja toivottavasti sille saadaan yhtä hienosti jatkumoa kuten Vantaalla on saatu. Linkissä vantaalaisten esitys #petoonirti. Löytyy myös videotallenteena.

Toki  monenlaista muutakin mielenkiintoista ideaa ja härpäkettä tuli vastaan, mutta eiköhän siinä tulleet ne tärkeimmät tältä erää.

Mukavaa kevään jatkoa!

PS: Ai niin vantaalaisten esityksen lopussa pohdittiin Tarmo Toikkasen ja Tero Toivasen johdolla, miten voisimme paremmin jakaa hyviä käytänteitä ja verkostoitua. Voit kommentoida asiaa Padlet-seinälle ja liittyä myös Digitutor-postituslistalle. Ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Oulu ilmoittautui isännäksi marraskuussa @kOulu-päivien yhteydessä.

img_20160415_102217.jpg

Alla kuvia Arduinopajasta.

img_20160417_122640.jpg
Kaikki perustarvikkeet. Vain tina, pasta ja johdot puuttuvat. Pussissa pari transistoria, pari vastusta, kuparilankaa ja ledit.
img_20160417_122550.jpg
Lähikuva Arduinosta
img_20160417_122502.jpg
Päivän kattaus
img_20160417_122214.jpg
Alkuun ledien hiontaa.
img_20160417_122253.jpg
Sitten piirilevyjen poraus.
img_20160417_122348.jpg
Ledien taivuttelua ja yhdistelyä ennen kolvausta. Eka kerros työn alla.
img_20160413_113048.jpg
Kaavakuva
img_20160413_140704.jpg
Hommahan toimii!
img_20160413_152319.jpg
Opettajamme hienot suojalasit, joissa välkkyvät ledit. Kuinkas muuten.

 

Linkit

 

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Koodiaapisesta summa summarum

 

Koodiaapisesta ja Racketistä hieman

eli reflektointia tulevaan OPS:iin, omiin kokemuksiin kurssilaisena ja TVT:n opettajana liittyen.

koodiaapinen-logo-2

 

Tässä siis ajatuksia ja hajatuksia. Koitin parsia ja jäsentää tajunnanvirtauksen muillekin avautuvaan muotoon.

Viimeisenä työnä kyseisessä MOOC:ssä suoritan loppuyhteenvedon blogikirjoituksena.

Opetan TVT:ä, kemiaa ja fysiikkaa.

Varsin nopeasti kurssilaisena tuli mieleen miten erilaisista kemian kaavoista voisi tehdä algoritmejä ja millaisia ehtolauseita sinne voisi sisällyttää. Yksinkertaisina ohjelmana voitaisiin toteuttaa esimerkiksi erilaisia kemiallisia reaktioita käsitteleviä funktioita.

Mietin  mitkä ovat tärkeimmät taidot/sisällöt algoritmisen ajattelun osalta. Varmasti kaikki materiaalissa esitellyt periaatteet ovat tärkeitä onnistuneen toteutuksen kannalta, mutta mielestäni logiikka, algoritmit ja jakaminen osiin nousevat esiin. Pelkästään se, että oppilas miettii sitä miten nämä asiat voisi opettaa tietokoneelle  (lue ohjelmoida) voi auttaa jäsentämään omaa ajattelua. Kaikki syy- ja seuraus ajattelu, luokittelu, ehtolauseet sopivat mielestäni todella hyvin luma-aineisiin esimerkiksi käsitekartoilla visualisoiden. Erilaisilla käsitekartoilla voidaan visualisoida erilaisia tapahtumia ja hahmottaa myös sitä miten ne voisi koodata. Koska luonnontietieteet ovat hyvin visuaalisia ja kuvallista ilmaisua voidaan hyödyntää laajasti yhteistyö voisi helposti versoa kuviksen puolelle.

Koodaaminen oli minulle uusi tapa jäsennellä asioita. Huomasin että yritin aluksi syöttää ihan liian paljon koodia ja välivaiheet meinaisivat jäädä. Koodaaminen voi olla hyvinkin antoisaa, mutta vaatii välillä mielestäni tietynlaista uteliaisuutta ja leikkiä.

 

Koen että oppilaan kanssa olisi hyvä hahmottaa oppimispolku, jonka kautta hän voisi oppia koodaamaan. Olisi tärkeää ymmärtää millainen oppija on kyseessä. Tarvitaan jotakin mikä innostaa, jotta päästään eteenpäin. Vertaistuki ja etenkin pojilla pieni kilpailuasetelma voivat toimia. Tytöille enemmän visuaalisesti ja esteettisesti miellyttävät käyttöliittymät ja ohjelmat voivat saada aikaan innostusta. Toki rajanveto on aina yleistämistä-hyvä että hajontaa löytyy. Erilaisten oppimispelien tekeminen ja muille näyttäminen ovat motivoivia.

Koodausta voi liittää myös erilaisiin ilmiöihin ja tapahtumiin. Innokkaimmat koodarit ovat esimerkiksi TVT-tunnilla tehneet Kalevala-pelin ja erilaisten oppimispelien tekeminen kiinnostaa.

Se miten opetan ohjelmointia riippuu hyvin paljon ikäryhmästä ja ylipäätään ryhmän dynamiikasta. Myös opetustilalla on paljon merkitystä.

Näkisin että ideaali tilanteessa ryhmä ei saa olla kovin suuri, koska on hyvin vaikea ehtiä antamaan tukea ja neuvoa-ja odottajan aika on pitkä. Koin Tiina Partasen tyylin Innokas-koulutus Racket-pajassa hyväksi ainakin alkukosketusta haettaessa. Perusasetelma kone ja tykki päälle ja tehdään opettajan näyttämän esimerkin mukaan oli tarpeen ja toimi myöhemmissä vaiheissa hyvin myös etänä Youtuben kautta Rackettiä opiskellessani. Kokeilin tätä opetusryhmäni kanssa ja annoin heille samat Racketin tehtävät jotka itse olin tuoreeltaan viikon sisään tehnyt. Koska ryhmä on iso kaikki muut toteutustavat tuntuivat sopimattomilta. Huomasin kuitenkin että aika suuri osa ei jaksanut katsoa videoita. Osalla keskittyminen petti, osa ei kestänyt sitä ettei oikein hahmottanut kaikkea ja täten ei nähnyt mieltä toteuttaa annettuja ohjeita. Ymmärrän että ei ole helppoa opiskella jotakin, kun asia on uusi ja kokonaiskuvan muodostaminen alkutekijöissä. Koin itse samaa tunnetta hyvin paljon,mutta varmasti ero on siinä että aikuinen jaksaa paremmin tehdä mekaanisia harjoituksia luottaen siihen että ymmärrys seuraa perästä.

On vaikea  haastaa isossa ryhmässä jokaista oppijaa sopivasti tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan, ilman että osa kokee annetut haasteet liian vaikeina ja jopa ahdistavina.

Siksi mietinkin, että erilaiset oppimispolut ohjelmointiin palvelisivat erilaisia oppijoita varustettuina erilaisilla tavoitteilla ja valmiuksilla. Tällä hetkellä olen eriyttänyt kun homma on saatu liikkeelle, ne jotka väsähtävät siirtyvät muihin ohjelmointia opettaviin ratkaisuihin. Periaate on vähän sama kuin päiväkodissa ruuan suhteen.Kaikkea pitää maistaa ennen kuin voi tietää tykkääkö siitä vai ei. Puolensa siinäkin. Haluaisin kuitenkin jatkossakin valinnaisen ATK:n/TVT:n tuntien olevan aikaa jolloin tietokoneista ja ohjelmista innostutaan eikä traumatisoiduta. Tämä on tosi tärkeä juttu sillä koin itse herkässä teini-iässä omat ATK:n valinnaisen tunnit välillä aika ahdistavina. Ja ne itseasiassa vieraannuttivat minut tietokoneista pitkäksi aikaa. Ohjelmointia voi oppia vain tekemällä ja tekemiseen tarvitaan jonkinlaista palkitsevuutta.

Luovuuden ja oman toteuttamisen ja teorian suhde täytyy olla aikalailla puolet ja puolet, jotta mielenkiinto säilyy. Tämä suhde toki riippuu aina tekijästä.

Oivalluksia aiheesta kurssi antoi paljon. Suoritin oikeastaan kaikki kolme linjaa Scratch JR, Scratch ja Racket. Tämä siksi, että opetan yhteinäiskoulussa ja koin tärkeäksi saada näkemystä lisää myös Scratchin puolelta. Opin hahmottelemaan paremmin miten koodi voi toimia eri tilanteissa, miten koodia lähdetään suunnittelemaan ja miten asiassa edetetään vaiheittain. Varmasti parasta oli saada olla oppilaana. Kokea kaikki ne turhautumiset ja onnistumiset. Välillä piti laittaa  kova zen-moodi päälle ettei homma murene käsiin. Debuggaus erottaa jyvät akanoista.

Lopussa vielä linkki tekemääni tietovisan alkuun. Työn myötä opin muutaman funktion lisää ja sen miten voidaan hyödyntää ehtolauseketta. Ehkä kun kalenterissa on enemmän tilaa saan tuon täysin  valmiiksi…

Lopuksi haluan kiittää kurssin luojia ja vetäjiä sekä onnitella  palkinnosta Open Finland Challenge – kilpailussa!

Suosittelen hyppämään mukaan MOOC:in kyytiin keväällä.  Uusi kierros käynnistyy ilmeisesti tammikuussa.

Nyt lähden koodaamaan piparkakkutaloa! Heippa!