Avainsana: pelit

Animointia ja ohjelmointijumppaa

 

Viimeinen viikko on ollut varsin värikäs ja vaihteleva. Viime lauantaina  pidimme koululla oman VESO-päivän, jossa opettajille tarjoiltiin uusia digitalisaatiota  mahdollistavia juttuja. Toki tässäkin on eri tasoja ja jokaisen piti hahmottaa oma lähtötilanne. Kaikille osallistuneille oli mukavaa tekemistä ja jotakin konkreettista käyttistä jäi takuulla myös sorvin äärelle .Omissa pajoissa tutustuttiin ensimmäinen tunti ScratchJR:iin ja loppupäivä mentiikin flowtiloissa Stopmotionin ja iMovien parissa, eli animaatioita tehden. Ihan lopussa työryhmien luomat animaatiot katsottiin.

Linkissä video, joka tehtiin ennen joulua kahden ykkösluokan pojan ja koulunkäynnin ohjaajan Mika Kuokkasen kanssa.

Maanantaina nokka osoitti kohti Seinäjokea , jossa pidettiin Osaava-hankkeen järjestämä ohjelmointityöpaja. Tiistaina oli vuorossa Kuortane.

Aluksi Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen kertoivat siitä mitä on ohjelmointi ja kävivät läpi peruskäsitteitä. Heidän diaesitys löytyy osoitteesta bit.ly/opsohjelmointi. Sitten oli minun vuoroni esitellä erilaisia alustoja, joissa ohjelmointia ja koodausta voi oppia. Parin vuoden aikana on tullut kokeiltua monenlaisia juttuja ja upotin nämä alustat ja ajatukset Preziin. Kerroin osallistujille oman polkuni ja miten minä ja oppilaat olemme eri alustat ja menetelmät kokeneet ja millaista palautetta olen oppilailta saanut. Toki vanhoista bloggauksista löytyy tarkempaa kuvausta.

Tuolla polulla Koodiaapinen on ollut selkeästi  se, mikä eheytti omaa käsitystä ohjelmoinnista ja siitä miten algoritmista ajattelua tulee vastaan ihan päivittäisissä arkareissa ja miten siihen voi opettaa myös eri aineissa. Sehän on myös ongelmanratkaisua, jota ei koskaan tule koulussa liikaa.

Tämän jälkeen kahviteltiin ja aloitettiin pajat. Ryhmälle oli kolme pajaa, joihin sai osallistua oman mielenkiinnon mukaan. Jos halusi käyttää kaiken ajan Scratchin haltuunottoon niin homma selvä. Muina vaihtoehtoina oli ScratchJR tabletilla tai liikunnallisia ja leikillisiä harjoituksia ilman laitteita.

Minun pajassa tutustuttiin Scratchiin ja aika moni pääsi pitkälle  omassa projektissaan.

Koitin useaan kertaan muistaa mainita 22. helmikuuta käynnistyvän Koodiaapisen ja sen miten siellä voisi saada lisää eväitä ja etenkin pedagogisia vinkkejä Scratchin hyödyntämiseen ja muuhunkin ohjelmointiin liittyvään. Huomasin Koodiaapisen sivuilta että uutena linjana oli Python ja ajattelin ilmoittautua mukaan, vaikka kalenteri onkin aika täynnä. Imoittauduttuaanhan ei ole mikään pakko suorittaa kaikkea tai yhtään mitään. Voi käydä katselemassa materiaaleja ja aina mukaan voi tarttua tosi hyviä juttuja. Sen takia haluankin kannustaa liittymään mukaan. Ja saattaahan se viedä mukanaan kun sisäinen koodari nostaa päätään. Koskaan ei  voi tietää, jos ei kokeile. Jos haluat kuulla livenä mitä viime syksyn Koodiaapisessa todella tapahtui se on mahdollista 16.2. vaikka etänä. Tarkemmat tiedot linkissä.

Jatkoeväinä suosittelen lukemaan tämän blogin ja katsomaan Linda Liukkaan loistavan TEDtalkin, jonka upotin Preziin. Lindan kirja Hello Ruby on ostoslistalla. Pääsin sitä hieman Seinäjoella selailemaan. Vaikutti tosi hyvältä ja uskon että viisivuotias tyttäreni voisi tykätä Rubyn maailmasta.

Hyvää viikonloppua!

Linkit:

WP_20160207_004
Palapeli tyttären pöydällä. Jonkinlaista koodausta tämäkin.

 

Eka vuosi ATK-opena. Mitä jäi käteen?

Vielä ennen suvivirttä voi hetkeksi orientoitua ruudun äärellä reflektoimaan hieman menneitä ja mutustella tulevaa. Vuosi on ollut työn täyteinen ja antoisa. Monenlaisia juttuja on tullut testattua ja osa pääsee uusinta kierrokselle ensi vuonna. Osaa pitää hioa melko paljon ja  tehdä myös tervettä karsintaa, jotta saadaan taas jotakin uutta testiin. Siinä kai resepti jolla homma pysyy mahdollisimman tuoreena ja omatkin energiat korkeina.

Eniten  koko vuodesta minua on jäänyt mietityttämään se miten opettaja voi luoda olosuhteet oppimiselle ja miten innokkuutta nähdessään täytyy koittaa innostaa  ja antaa vapauksia, koska silloin voi tapahtua jotakin todella arvokasta.

Koska skaala on mielettömän laaja ja oppilaiden valmiudet hyvin vaihtelevat perustuu oppiminen hyvin pitkälle omaan aktiviiseen tekemiseen itse kullakin. Oppilaat saavat vinkkejä ja tietyt viitekehykset joissa testata ja tehdä juttujaan. Läheskään kaikkea ei pysty opettamaan suoraan ja uskonkin, että oma tekeminen ja muilta kysyminen ja kommentointi on oppimista parhaimmillaan. Välillä myös opettaja muuttuu oppilaaksi.

Antoisimpia asioita tässä ammatissa on saada huomata miten projekteja tehtäessä ryhmien sisäinen dynamiikka alkaa toimia ja jokainen ottaa roolia. Opettajan tehtäväksi jää assistentin rooli, joka mahdollistaa puitteet ja ajan. Ongelmatilanteissa pyritään auttamaan ryhmää eteenpäin tai antamaan hyviä vinkkejä.

Todella hienoa oli seurata kahden ysiluokan pojan työskentelyä. Oli mahtava katsella tätä dynamiikkaa ja toisiaan täydentävien roolien harmoniaa.  Kun alkukeväästä koulullamme otettiin Kalevala-teema koko koulun aihekokonaisuudeksi, tuli ensimmäisenä mieleen pelin kehittäminen. Ehdotin juttua pojille, koska olin nähnyt innon ja hyvät valmiudet. Nuoret miehet tarttuivat teeman innolla ja jälki oli sen mukaista. Nyt tuo kauan odotettu peli löytyy verkosta. Peli täytyy ladata koneelle. Käykääpäs testaamassa vaikka kesän sadepäivinä. Mikäli olet commadore 64-sukupolvea on tässä loistava mahdollisuus fiilistellä hieman.

Oikeastaan pisteenä iin päälle tässä peliasiassa oli sen esittelytilaisuus, joka tapahtui koulumme liikuntasalissa. Varsinkin ykkösluokkalaisten oppilaiden innokkuuden loiste katseessa ja hyvät kysymykset pelitekijöille olivat todella hienoja juttuja saada olla todistamassa.

Jotenkin väkisinkin aloin ajattelemaan miten voisimme paremmin kannustaa oppilaita kokeilemaan, suunnittelemaan, rakentamaan, kehittämään ja keksimään juttuja? Miten ne kaikki piilossa olevat wozniakit, jobsit ja vesterbackat saataisiin rohkaistua tekemään omaa juttua jo nuoressa iässä ja ottamaan roolia?

Ehkä me aikuiset olemme liian huolissamme siitä, että työ menee plörinäksi ja epävarmuus uuden kokeilusta kauhistuttaa meitä. Kuitenkin eikö juuri koulu ole se paikka, jossa nuori voi kokeilla siipiään turvallisesti. Jos haluamme Suomeen lisää rohkeita tekijöitä täytyy myös koulussa uskaltaa kokeilla uusia juttuja ja hyväksyä niiden tuoma epävarmuus. Toivottavasti uuden OPS:in myötä siirrymme enemmän aikakauteen, joka innostaa kokeilemaan enemmän uutta ja opettaa epäonnistumisen kuuluvan osaksi uuden asian opettelua. Kuten voitte lukea poikien tekstistä ei pelikään syntynyt ilman vastoinkäymisiä. Uskompa että lisää pelivirityksiä tulee myös ensi lukukautena. Kesällä voisi ehtiä tekemään ensimmäisen oman pelin. Mutta ei ehkä kuitenkaan – taidanpa siirtää sen syyssateille ja mennä eka vaikka mato-ongelle.

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!

Ps: Linkin takana ohje joskus aikaisemmin mainitsemaani GIMP-animaation tekoon. Tosi simppeli ja toimivaksi testattu.